Mukava että kesksteltua on riittänyt näinkin paljon pesäpallosta edelleen vaikka viimeiset kolme vuotta on ollut aika puuduttavaa seurattavaa pudotuspelien osalta; Vimpeli on muutamana vuonna pelannut Raahen ja Joensuun kansssa yhden tai kaksi jännittävää peliä per kausi ja siinähän ne päälimmäiset tuntemukset on viime vuosien playoff-huumasta. Nyt tilanne on tyystin toinen. Ensimmäistä kertaa tämän kauden ketjuun kiroittelen ja täytyy todeta että onpa ollut erikoinen finaalisarja. Nyt keskusteluun uutena osapuolena tänne foorumille tulevana, joskin Jymyn kannattajana, sanoisin että aika valitettavaa että pesäpallo nousee valtamedioihin järjestään vain ja ainoastaan negatiivisten ja sensaatiohakuisten (markkinoinnin?) kautta. Harmittavaa, mutta onneksi ainoatakaan finaalia ei ole ratkennut näihin kohuihin, päinvastoin: tunnetta ja tilanteita näkyy katsomoonkin ja tulee takavuosien persoonia ja matseja etäisesti mieleen kun puolin ja toisin suu käy ja provoa tulee. Lätkäkaukaloissa että futiksen puolella on tämä asia paljon pidemmälle vietyä ja härskimmälle tasolle ja näissä lajeissa todellakin fyysinen kontakti kuuluu peliin; En muista kovinkaan usein kuulleeni esimerkiksi Messin valittaneen siitä että hän pelaa niin seura-kuin maajoukkueessa aivan käsittämättömiä minuutteja ja ottelumääriä vuodesta toiseen ja joka pelissä tullaan törkeästi jaloille ja potkitaaan ja tehdään kaikki mahdollinen fyysisesti että saataisiin Messi kuriin. Lievää offtopic-kamaa myönnetään mutta tällaiseen nähden pienet homottelut yms. on aika kevyttä kauraa.
Nyt kun tuossa yllä on käsitelty nämä asiat mitkä kirvoitti toistakymmentä sivua tekstiä tähän ketjuun voinkin keskittyä finaaleihin ja itse peleihin. Jo runkosarjassa kävin paikanpäällä katsomassa nämä molemmat, lähes surkuhupaisat, Vive-Sojy matsit Saaressa ja kertakaikkiaan siinä nähtiinkin jotain mitä ei uskonut kuuna päivänä näkevänsä: palloa lyödään jokeen solkenaan eri miesten toimesta ja saatiin vaikutelma että Sotkamon ulkokenttä on avain maakuntasarja-tasoa. Sitä ne muutamat yksittäiset pienet virheet olivatkin, mutta pallo on pyöreä. Läpilyöntejä tosin tulee edelleen finaaleissakin samaisesta ulkokentästä joskin Tuikka ei etukentällä hääri ja Niko on siirtynyt Linjasta pois ja Topia tilalle. On päivänselvää että loukkaantumiset on syönyt tuota ulkokenttää kun esimerkiksi Janne Hyvönen loukkaantuu heti kauden alussa ja oli pitkään sivussa, Roope käytännössä ei pelannut ulkokentällä tärkeimmissä peleissä ja vielä Tuikka loukkaantuu sopivasti jotta Niko pääsee harjoittelemaan etukentällä pelaamista. Muuan Hartikainenkin oli kauden mittaan sivussa. Kestämätöntä, sanoisinko, mutta yllättävän hyvin Jymy on tästä huolimatta selvinnyt. Pesistietäjät ovat monesta suusta maininneet että A-junnut alkavat olemaan Sotkamolla jo niin valmiita miesten peleihin ohjelmoituja pelureita että he pystyvät suhteellisesti ulkopeliä pelaamaan vaikka saappaat olisivatkin isot täytettäväksi.
Joku tässä silti mättää. Varmaankin sitä on tuudittautunut siihen että Jymy on edelleen rautaa ja ennen kautta oltiin laittamasssa tiilitaloja pantiksi Jymyn mestaruudelle. Pahat kielit juoruilevat että onko KKK-osasto lähtenyt hieman versoilemaan ja variatisoimaan balettia kun oikea huippupelinjohtaja Kuosmanen astui sivuun. En jaksa uskoa tähän, menköön vaikka Jymylasien läpi mutta mitä syytä edellä mainituilla pelaajilla olisi tälläiseen käyttäymiseen? Roope on nöyrä ja avaa suunsa lähinnä sillon kun itseään soimaa kun maila ei puhu puolesta ja keskiosumia ei tule ihan joka lyönnillä. Jani on yksi kovin pesäpalloilija, monivirtuoosi ja suuri voittaja mitä lajissa on koskaan ollut ja ulosannin perusteella (Soput/Syyriat pois luettuna yms.) vaikuttaa, joskin ehkä liiankin stereotyyppiselta, kunnon mies jämerä kapteeni, akateeminen auktoriteetti opettaja mieheltä joka tukee ja aidosti haluaa auttaa joukkueen nuoria miehiä kuten kapteenin kuuluukin. Kerrassaan huikea urheilija, mutta pakko sanoa muutamien nimimerkkien ilostukseksi että soputouhut on harmittava tahra ja Kivimäki kuittasikin Janin tehneen enemmän hallaa lajille kuin tietääkään. Kyllä hän tietää, mutta hauska provo tosin tähän ei kannata palstaveljet tarttua kovin kummoisesti.
Kolmikon viimeinen ja se kaikkein tutuin K onkin tietysti Toni. Tonin pelaaminen ei ole sen ihmeellisempää kuin muutamina aiempina finaalivuosina. Edelleen: palojen tekemiset ja etenkin kärpäsien ottamiset ei ole se ainoa laskettava tekijä lukkaripelissä. Tokkari on lähetyksissä ansiokkaasti ja jopa ihmeellisesti tunnustusta antanut ja monipuolisesti analysoinut Koden pelaamista lautasen äärellä; Urheilulehdessä piikkiä tuli ja kyrpäkorpelaa oli melkein joka numerossa kun syksy läheni ja pelit kiivastui. Tokkaria mukailen, monet täälläkin ovat varmasti panneet merkille että Kohonen edelleenkin pystyy vaikeilla ja harkituilla syötöillään sekoittamaan etenkin Viven vaihtopelaamista. Hän tekee kaikkensa jotta se vaikeutuisi ja palojen syntymisen todennäköisyys kasvaisi. Ei Kohonen enää juurikaan heittele entiseen malliin ja kuten pitääkin, täysiä vain kun pitää polttaa. Hän ei ole millään tavalla yhtä nopea kuin ennen mutta annettakoon tasoitusta kun mies on 39-vuotias ja häneen verrattavat lukkarikokelaat "hieman" nuorempia; Kodehan pelasi omaan silmääni viihdyttävintä lukkaripeliä viimeksi Sotkamossa pelatessaan ja myös Kiteen vuodet oli huikeaa katseltavaa kun Turbo-Kohonen laittoi myllyn päälle. Peruspelaaminen ja tekeminen edelleen riittävän korkeaa tasoa jolloin hänestä voittaminen ei takuulla ei jää kiinni, edes niissä näppien hakemisessa.
Sotkamolainen pesäpalloilu on vertaansa vailla ja suorastaan uskomattomalla tasolla monesti niissä tilanteissa kun sitä eniten vaaditaan. Pesiksen hienous lajina nähtiin Henrin lyönnissä: henki päälle ja sarja jatkuu. Vimpelin pelaaminen finaaleissa on minulle yllätys ennakkoon verrattuna ja heille suuret avut olivat runkosarjan voiton hakeminen ja täten Joensuun välttäminen pudotuspeleissä. Jomalle oli tuomio luettu välittömästi kun tieto Jymystä tuli vastaan välieriin kuten näimme; alistunut, reilusti alle tasonsa esiintynyt jopa surkea Joensuu kaatui kuin vastaavasti Vive aiempina vuosina Jymyä vastaan roimasti allen tason pelattuaan. Kotiedun ja Joman välttämisen lisäksi on Sämpylle annettava tunnustus uskon palauttamisesta miesten tekemiseen ja hän painottaakin monen monituista kertaa että vuoden verran on tehty asioita tietyllä tavalla ja jos niihin ei uskota nyt niin ollaan väärässä paikassa. Tämä on tuntunut unohtuvan ja lipuvan Viven käsistä viimeiset neljä vuotta kun peliä muutellaan kesken finaalisarjan. Kyllä, muutoksia tarvitaan kun vastus on ollut lähes toivottoman rautainen mutta ymmärtänette mitä Sämpykin juttelee.
Vimpelin pelaajista olen erittäin vakuuttunut Mikko Kanalan ja Arttu Ruuskan pelaamiseen. Ruuska, ikää 17-vuotta ja pelaaminen sisäpelissä on jopa usealla eri lyönnillä aivan huikealla tasolla! Ihmettelin kauden alun mittaan että mikähän poika tämä on mutta kerrassaan hyvää pelaamista ja ulkonakaan ei mitenkään hälyttävää virheilyä. Potentiaali on huima ja sen täyttämisestä Kanala on loistava esimerkki. Puheet kertoo että mies on satsannut toden teolla pesäpalloon harjoittelun suhteen ja se näkyy, tätä ehdottomasti kaivataan lisää nuorilta lupauksita ja uusilta pelaajilta! Muu rosteri on tuttua tavaraa, nostetaan Mäkelän poikkeuksellinen vaarallisuudeen tunteen esittäminen finaalisarjassa ja Rantalahden tehokkuus viimeisimmissä peleissä. Ei tietenkään joka peliin mutta näin yleisilmeeltä hienoa pelaamista.
Puputti lyöntinsä ansiosta nosti hieman profiiliaan ylöspäin. Erittäin kovalyöntinen ja monipuolinen pelaaja, mutta näkisin häntä ennemmin esimeriksiki Haapakosken joukkueen kapteenina. Ehkä joukkueen sisällä asia tiedetään hitusen paremmin mutta näin itse näkisin olevan parempi. Haapakoski ei ole sattuneista syistä ollut aivan parhaimmillaan tällä kertaa finaaleissa (sairastelu) mutta mielestäni ensi kaudeksi voitaisiin kokeilla istuuttaa Kanalaa jo numerolle kolme. Mikko on nopeampi ja etenijänäkin jo ajamassa Samin ohitse ja jos potentiaali kirvoittuu samalla vauhdilla ylöspäin niin ei muuta kun kolmosta hihaan ja Kodea haastamaan. Samille ei tilanne ei ihan niin mukavasti istu kuin mitä näkisin että ehkä ykköstilanteen purkaminen sopisi. Toki tietysti, välierää ja finaalia lukuunottamatta aivan sama miten päin tuossa kärjessä miehet pelaa kun se yli 300 juoksua kauteen paukutetaan joka tapauksessa. Kyllä, joka tapauksessa. Olen viimeiset viisi vuotta tarkastellut Viven pelaajien suorittamista vain ja ainoastaan siten tuleeko se riittämään syksyllä. Tänä vuonna poikkeus kun sen oletin tulevan testattavaksi jo välierissä Joensuuta vastaan. Kuvaa jotenkin millaista viime vuosien pesäpallo on ollut.
Näyttää siltä että ensi lauantaina on ehdottomasti oltava paikalla Saarikentällä. Toivotaan että tämä syksyn poikkeuksellisen lämmin aurinko jaksaisi vielä sillon paistaa jotta väkeä olisi reilusti. Aivan sama onko verkkoa siellä sun täällä: paineet ovat järkyttävät ja latinki on sitä luokkaa että kyllä pallo tiensä läpi löytää ihan tuossakin pelissä jos niin on ollakseen. Pari kevyttä heittoa tähän loppuun sanoakseni, Jymyn voittaessa voitaiisiin vaikka nähdä Komulaisen viimein lopettavan uransa. Mikäli Vimpeli voittaa, ei näin takuulla tapahdu näin näkisin. Kultasormi haluaa lopettaa uintireissuun uransa, oli vesi mikä tahansa. Vimpelin Rantalahti lopettaa ja Lönni, lipsautuksesta huolimatta, joko lopettaa tai ei ensi kaudella onhan sitä arvottu jo monta kautta. Samoin kuin Mäkelän kohdalla. Sotkamoon uskotaan ja ei muuta kun Jymy uutta bussia vaan Etelä-Suomesta liikenteeseen, komelata näytti!
Vedon voittaessa olisi tosin luvassa aivan erittäin mielenkiintoinen kausi ja millaisella asenteella ja otteella Sojy valmistautuisi kuin kauteen 2011 konsanaan.