Katselin tuon TV-pelin tässä työpäivän jälkeen ja päällimmäisenä jäi mieleen jäi mieleen sellainen perinteinen "näin mää tekisin, jos oisin pelinjohtaja" -fiilis Kankaanpään osalta. Etenkin toisella jaksolla tuntui, että KaMa lähti turhaan hyökkäämään kakkoskärjellä, kun lyöntivuoro jäi numeroon viisi. Siihen vielä jokeria eteen. Lopputuloksena oli liian usein palo ja ainoa etenijäjokeri käytettynä. Jos numerot 1-3 ovat huippuvireessä, heille pitäisi tarjota parhaat mahdolliset edellytykset pisteiden tekoon. Toki ymmärrän ja ihailen vastuun antamista myös näille nuorille kundeille, mutta toisaalta varsinkin toisen jakson toisella tasoittavalla tuo palo ja käytetty jokeri alle kuuluu niihin, joita olisin peluuttanut eri tavalla.
Varsinkin, kun palo tuli siinä vaiheessa, kun numero seitsemän oli kentällä ja kahdeksan lyömässä: huono ratkaisu. Siinä oli kuitenkin kaksi huippuluokan ulkovuoroa alla ja hurmos nostamassa päätään. Sitten Kaartokallio epäonnistui ensimmäisen kerran ja tilanne vaikeutui huomattavasti, lopullinen kuolinisku oli Pulkkisen pompun epäonnistuminen, vaikka oli vasta ensimmäinen lyönti.
Toinen asia, mitä jäin aprikoimaan oli, miksi ihmeessä pelinjohto ei lähtenyt toisen jakson ensimmäisessä sisävuorossa (muistaakseni) hyökkäämään Pulkkisella takatilanteessa. Pulkkinen on tulikuuma ja ura jatkaa nostettaan ja seuraavana oli tulossa jääkylmä kotiutusosasto. Lisäksi ihmettelen Kaartokallion tapaan kotiutuslyöntiratkaisuja. Pakotettua kumuraa, joka karkaa pitkin pientareita ja muuten vain keskelle kenttä ja päin. Ei haasteta tai pakoteta suorittamaan.
Jotenkin tuntuu, että Kankaanpäässä yritetään pelata laajalla peluutuksella prosenttipesistä. Jos materiaali varsinkin kakkoskärjen osalta on todella heikkoa ja vastustajaan verrattuna luokaton, on aika vaikea naarata voittoja yllätyksettömällä peruspelaamisella. No, KaMan tähtäin lienee 2-3 vuoden päässä, joten kakkoskärjen peluuttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, mutta samalla yhtälö tarkoittaa, ettei mielessä ole kynsin ja hampain voittaminen.
Edes viimeisellä tasoittavalla ei nähty mitään yllätyksellistä, vaan peruskonseptilla mentiin, kun olisi pitänyt tehdä neljä juoksua yhdessä sisävuorossa Joensuuta vastaan.
Kaartokalliosta on pakko sanoa sen verran, että vaikkei kaikki virheet toki hänen nimiinsä mene, niin kyllä on kaveri ajoittain todella kuistilla kentällä. Tuo Kouvolapelin kolmoselta irtoaminen, kun pallo kotipesässä oli kaiken huippu. En sitten tiedä mikä tänään homman nimi, kun kolmannella lyönnillä ei irtoa edes lyönnin jälkeen. Muistaakseni noita pelinlukuvirheitä tuli jo Pattijoen aikana, Huippupelaaja kaikesta huolimatta.