Mainos

Pesiskausi 2014

  • 205 183
  • 1 007

kamrat

Jäsen
Suosikkijoukkue
urheiluseura HIFK
En tiedä onko täällä puhuttu naisten Superista.... Siellä Lapua on esittämässä vuoden sulamisen runkosarja huomioiden. Saa nähdä miten tänään käy....
 

Diablo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Urheilullisesti avoimet sarjat
Onnittelut Jymylle ja Jymy-kannattajille. Olitte jälleen kerran parempia prkle! Saas nähdä jaksaako tuota kärsimysnäytelmää edes katsoa enää Ruudusta uusintana.. Jäi tosiaan peli eilen väliin.

Lieneekö ensi vuonna sitten Vedolla edessä nuorennusleikkaus ja ihan toisenlaiset kujeet..

En tiedä onko täällä puhuttu naisten Superista.... Siellä Lapua on esittämässä vuoden sulamisen runkosarja huomioiden. Saa nähdä miten tänään käy....
Aika kovaa yllätystä on tosiaan Kirittäret järjestämässä. Lapuan henkinen kantti mitataan tänään todenteolla.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Toni Kohonen vuoden pelaaja, lukkari ja kaikki siltä väliltä. Tämä oli Koden kausi.

Ajatellaanpas, että Toni Kohosta ei nyt jostain kumman syystä voisi vuoden pesäpalloilijaksi valita, vaan sen täytyisi olla joku muu, niin kuka se olisi? Tämä on poikkeuksellisesti sellainen kausi, että vuoden pesäpalloilijan tittelin voisi antaa ihan jollekin muulle kuin kenellekään finaalijoukkueen pelaajista.

Käsi pystyyn niillä, joita tämä kahden seuran ylivoima jaksaa enää kiinnostaa. Ja varsinkin kun vielä kahden ensimmäisenkin välissä on eroa valovuosi. Onnea nyt Kainuuseen, taas. Toivottavasti suurin osa vanhoista huippupelaajista lopettaisi, jotta saataisiin uutta jännitystä kentille. Tänä vuonna en seurannut ensimmäistäkään peliä livenä edes Bittilähteestä, kun ei vaan jaksa napata liian ennalta-arvattava kausi.

Kaikkein eniten itseäni nykypesäpallossa sapettaa se, että Sotkamo on ihan lyötävissä oleva joukkue. Ei se itse asiassa ole edes kovin kummoinen, mutta kun nuo vastustajat tekevät sen ihan itse. Siis häviävät ilman, että Sotkamo edes esittää mitään sen kummempaa. Tänään eka jakso nyt ratkesi ihan puhtaasti tuurilla, mutta toinen jakso ratkesi Kanalan ohiheittoon. Mikä rooli Sotkamolla oli kummassakaan tapauksessa, muu kuin poimia voitto kotiin kun se ihan tarjottimella annettiin.

Jos se asioiden kuntoon laittaminen on niin helppoa amatööriurheilussa, niin se varmaan sitten onnistuu suht helpolla muiltakin. Miksi Jymyn pelaajilta töissä käyminen ja pesäpallo onnistuvat käsikädessä?

Mitäs muuta tekemistä siellä Kainuussa edes olisi?

Mitenhän pesäpallossa voisi olla enemmän pelejä? Runkosarjan 30 ottelua vedetään läpi noin neljässä kuukaudessa, aika lailla kesä loppuu kesken pelien lisääntyessä. Eivätkä ne tasoerot pienen, jos Ankkurit käy ottamassa Jymyltä pataan kaksi kertaa useammin kaudessa.

Tästä samaa mieltä. Pelejä ei tarvita yhtään lisää, niitä saattaa itseasiassa olla tällä hetkellä jo aavistuksen liikaakin. Pesäpallo on urheilijalle aika raju laji, kun sitä ihan tosissaan pelataan. Vaikka moni ei sitä haluakaan myöntää.

Jalkapallo ei liene amatööriurheilua, mutta silti siellä samat joukkueet vievät mestaruuksia vuodesta toiseen ja käytännössä tasoerot vain kasvavat. Syy tälle?

Selitys on raha. Jalkapallossa menestys tuottaa mielettömät määrät rahaa, ja rahalla voi osataa parempia pelaajia, jotka tuovat menestystä ja joka tuo rahaa jne.
 

kamrat

Jäsen
Suosikkijoukkue
urheiluseura HIFK
Aika kovaa yllätystä on tosiaan Kirittäret järjestämässä. Lapuan henkinen kantti mitataan tänään todenteolla.

Viidenteen peliin meni. Ilmeisesti neljännen pelin voitti vähemmän virheitä tehnyt, joten ei ole helppoa ratkaiseminen toisessakaan leirissä. Viidennet pelit sarjassa on kyllä hienoja tapahtumia!
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Tästä samaa mieltä. Pelejä ei tarvita yhtään lisää, niitä saattaa itseasiassa olla tällä hetkellä jo aavistuksen liikaakin. Pesäpallo on urheilijalle aika raju laji, kun sitä ihan tosissaan pelataan. Vaikka moni ei sitä haluakaan myöntää...

Puhe oli tilanteesta, jossa pesäpalloilijat olisivat ammattilaisia ja saisivat keskittyä pelaamiseensa ympäri vuoden. Väitteesi rajusta lajista vaatisi vähän perusteluja. Joukossa on pelaajia, joille tuskin tulee hiki pelin aikana.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Selitys on raha. Jalkapallossa menestys tuottaa mielettömät määrät rahaa, ja rahalla voi osataa parempia pelaajia, jotka tuovat menestystä ja joka tuo rahaa jne.

Niin, mutta eikö tuossa sitten ole kompa? Vai onko näin, että amatööriurheilussa ja todella ammattimaisessa urheilussa on molemmissa olemassa viisasten kivi? Amatööriurheilussa pärjää, kun yksi porukka pistää homman kuntoon ja luo sitä kautta dynastian, todella kovan rahan urheilussa pärjää se, jolla on helvetisti rahaa? Minusta tuossa vain ei ole mitään järkeä. Siis lähinnä siinä TosiFanin alkuperäisessä väitteessä, että amatööriurheilussa on luonnollisempaa luoda dynastia kuin ison rahan urheilussa.

Väitteesi rajusta lajista vaatisi vähän perusteluja. Joukossa on pelaajia, joille tuskin tulee hiki pelin aikana.

TosiFani ihan oikeasti. Kävit saman taistelusi tuulimyllyjä vastaan jo aiemmin ja silloin sinulle linkitettiin muun muassa Rautiaisen veljesten lukujärjestys. Se, että joissakin joukkueissa on yksittäinen läski lyömässä palloa väliin, ei tarkoita, etteikö laji olisi suurimmalle osalle pelaajista rankka laji.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Tämä on poikkeuksellisesti sellainen kausi, että vuoden pesäpalloilijan tittelin voisi antaa ihan jollekin muulle kuin kenellekään finaalijoukkueen pelaajista.kaan myöntää.

Toni Kohosen voiton voi tänä vuonna viedä ainoastaan kabinettipeli. Kohonen ei ole lajin päättäjille sellainen unelmavävy, että hänen haluttaisiin välttämättä voittavan yhtään mitään.

Juha Korhostahan sinä ajat takaa, mutta minusta on vaikea nähdä Juha Korhosta Vuoden pesäpalloilijana, kun Toni Kohonen kuitenkin oli Juha Korhosen pahin painajainen muun muassa välieräsarjassa. Jos siis Kohonen hyydyttää kaikki vastustajat, Juha Korhonen mukaan lukien, niin miten Juha Korhonen voisi olla parempi kuin Toni Kohonen? Juha Puhtimäki oli tietysti kärkilyöntien perusteella kauden kenties paras miehen liikuttaja, mutta tähän Tahkon kaksikkoon pätee se, että kumpikaan ei ole ulkopelissä sarjan parhaita pelaajia, vaikka omilla pelipaikoillaan parhaimmistoa olisivatkin. Toni Kohonen dominoi tänä vuonna sekä sisällä että ulkona. Kohonen iski sisäpelin osalta runkosarjassa 50 juoksua ja pudotuspeleissäkin vielä 12 lisää, niin ei miehen rooli pelkästään ulkopelissä ollut.

Minusta mestarijoukkueen ulkopuolelta on hyvin vaikea löytää vuoden parasta pelaajaa, kun valintakriteerit sisältävät sekä runkosarjan että pudotuspelit.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...TosiFani ihan oikeasti. Kävit saman taistelusi tuulimyllyjä vastaan jo aiemmin ja silloin sinulle linkitettiin muun muassa Rautiaisen veljesten lukujärjestys. Se, että joissakin joukkueissa on yksittäinen läski lyömässä palloa väliin, ei tarkoita, etteikö laji olisi suurimmalle osalle pelaajista rankka laji.

Nyt puhutaan tilanteesta, jossa pesäpalloilijat olisivat ammattilaisia eli saisivat harjoitella ja levätä lajin ehdoilla. Pesäpallossa lähes kaikki pelaajat saavat runsaan palautumisajan mahdollisen maksimisuorituksen jälkeen. Ainoa poikkeus ovat oikeastaan etenijät, jotka ovat myös aktiivisessa roolissa ulkokentällä.
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Niin, mutta eikö tuossa sitten ole kompa? Vai onko näin, että amatööriurheilussa ja todella ammattimaisessa urheilussa on molemmissa olemassa viisasten kivi? Amatööriurheilussa pärjää, kun yksi porukka pistää homman kuntoon ja luo sitä kautta dynastian, todella kovan rahan urheilussa pärjää se, jolla on helvetisti rahaa? Minusta tuossa vain ei ole mitään järkeä. Siis lähinnä siinä TosiFanin alkuperäisessä väitteessä, että amatööriurheilussa on luonnollisempaa luoda dynastia kuin ison rahan urheilussa.

Ammattilaisurheilussa menestys tuo rahaa ja raha luo paremmat edellytykset menestykseen. Tästä syntyy ns. ikiliikkuja, jossa menestys alkaa niille menestyjille olla jos ei nyt automaatio, niin itsestäänselvyys ja sitten taas niiden huonommin pärjäävien edellytykset pärjätä heikkenevät entisestään. Ajatellaan nyt vaikka jotain Real Madridia, ne voi vetää pari kautta ns. ihan vihkoon, joka tarkoittaa niille sijoittumista Espanjan liigassa sijoille 2-4. Real Madrid on rahan ansiosta niin iso jätti, että se ei yksinertaisesti voi sijoittua tuon huonommin, vaikka pelaisikin ns. huonon kauden. Viime kaudella Realin olisi pitänyt hävitä 12 peliä, jotta olisi sijoittunut viidenneksi. Ei sellaista vain tapahdu. Sitten taas joku Cordoba, ei niillä yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta sijoittua Espanjan liigassa kärkikolmikkoon lähitulevaisuudessa. Aivan totaalisen jättipottikauden osuessa ne voi päästä sijalle 8, jolla voi sitten päästä Euroliigaan, josta voi saada vähän rahaa. Sillä rahalla voi sitten parantaa joukkuetta, ja nousta hierarkiassa pykälän pari ylöspäin. Silti niistä ei ikinä tule Realin kaltaista jättiä, se juna meni jo, siitä pitää huolen nykyjalkapallon suuntaus, jossa raha valuu rahan luo.

edit. Mihinhän svidduun hävisi puoli tekstiä? No kirjoitetaan uudestaan, eli sitten amatööriurheilussa taasen kun raha ei liiku, niin motivaatio jatkuvaan harjoitteluun ja maan kiertämiseen pitää löytyä jostain muualta. Sitten kun löytyy joitakin motivoituneita urheilijoita, jotka treenaavat kuin ammattilaiset mutta ilman palkkaa, niin tulos on Sotkamon Jymy. Toki siihen vaikuttaa myös se, että Sotkamo/Kainuu alueena on varmasti otollisin juuri tuon pesäpallon suhteen, samoin Vimpeli, sillä eihän niissä nyt juuri mitään muuta ole kuin pesäpallo. Joensuu, Hyvinkää, Jyväskylä jne. joutuvat kamppailemaan muiden lajien ja harrastusmahdollisuuksien kanssa. Vimpeli ja Sotkamo käytännössä eivät, mikä näkyy siinä että niissä pelaa ihan oikeita urheilijoita. Organisaation saa kuntoon kuka vain nykyisistäkin superin joukkueista, se on se helpoin osa. Mutta mistä löytää pelaajia, joille riittää pesäpallo itsessään motivaation lähteeksi?

TosiFani ihan oikeasti. Kävit saman taistelusi tuulimyllyjä vastaan jo aiemmin ja silloin sinulle linkitettiin muun muassa Rautiaisen veljesten lukujärjestys. Se, että joissakin joukkueissa on yksittäinen läski lyömässä palloa väliin, ei tarkoita, etteikö laji olisi suurimmalle osalle pelaajista rankka laji.

Pesis on todella raaka laji esim. koppareille, kärkietenijöille ja vaikka sieppareille ja lukkareille. Se on ihan jatkuvaa suorittamista sen parin tunnin ajan. Parhaimmillaan pelaaja tekee aktiivista liikkumista ulkokentällä isolla säteellä kuten vaikkapa Haapakoski ja sitten sisällä pitäisi olla se ykkösetenijä. Saa mennä yrittämään, voisi TosiFanillekin tulla itku jo yhden vuoroparin jälkeen. Lyöjämörssäreille ei toki tule välttämättä edes hiki, mutta ei tule välttämättä maalivahdeillekaan jalkapallossa. Eli siis jalkapallokaan ei ilmeisesti ole sitten urheilua.
 
Viimeksi muokattu:

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Juha Korhostahan sinä ajat takaa, mutta minusta on vaikea nähdä Juha Korhosta Vuoden pesäpalloilijana, kun Toni Kohonen kuitenkin oli Juha Korhosen pahin painajainen muun muassa välieräsarjassa. Jos siis Kohonen hyydyttää kaikki vastustajat, Juha Korhonen mukaan lukien, niin miten Juha Korhonen voisi olla parempi kuin Toni Kohonen? Juha Puhtimäki oli tietysti kärkilyöntien perusteella kauden kenties paras miehen liikuttaja, mutta tähän Tahkon kaksikkoon pätee se, että kumpikaan ei ole ulkopelissä sarjan parhaita pelaajia, vaikka omilla pelipaikoillaan parhaimmistoa olisivatkin. Toni Kohonen dominoi tänä vuonna sekä sisällä että ulkona. Kohonen iski sisäpelin osalta runkosarjassa 50 juoksua ja pudotuspeleissäkin vielä 12 lisää, niin ei miehen rooli pelkästään ulkopelissä ollut.


Itse asiassa en sen kummemmin ajanut ketään takaa, vaan ihan mielenkiinnosta, että jos Kohosta ei voisi valita niin kukas sitten? Kun yleensä kauden päätteeksi on montakin vaihtoehtoa molemmista finaalijoukkueista, joista voisi ihan hyvin valita, niin nyt ei kyllä ole. Vimpeliestä sitä nyt ei voi edes harkita, ja ihan rehellisesti täytyy jopa sinun Grainger myöntää, että eipä tuolla Sotkamon joukkueessakaan kukaan nouse esille. Joten siis mielestäni ihan hyvin voitaisiin tällä kaudella antaa ko. pokaali vaikka J. Korhoselle, Puhtimäelle tai sitten J-P Vainionpäälle, eikä se olisi edes mitenkään väärin. Toki Kohonen sen voittaa, ja on sen ansainnut.

Sen verran kyllä pitää tekstiisi puuttua, että väite Toni Kohosen dominoinnista sisäpelissä tällä kaudella on suorastaan huvittava. Hyvinhän se pelasi, mutta eipä tuo nyt kyllä millään mittarilla mitattuna dominoinut. Ja sen verran asian vierestä, että kyllä kokonaisuudessaan Puhtimäki on jo ajanut Kohosen ohi. Olen jo useita vuosia sanonut, että Kohosen nykyarvostus ja -glooria perustuu maineeseen, ei nykytasoon. Ja sitten vielä tuomarit sitä sädekehää oikein kiillottavat, kuten finaaleissa nyt hyvin nähtiin. Kohonen saa syöttää puoli metriä liian matalia, eikä syöttötuomari tee muuta kuin polvistuu eteen. Jos Kohosta ja hänen syöttöjään tuomaroitaisiin samoilla kriteereillä kuin kaikkia muitakin lukkareita, niin hyvin nopeasti sädekehä himmenisi. Viime vuosien finaaleissa Kohonen on näyttänyt suorastaan erinomaiselta, kun vastassa on ollut Huuskonen, joka ei ole finaalien paineita kestänyt. Nyt sitten viimeisessä finaalissa Heimonen pyyhki Sotkamon lyöjätykeillä lattiaa, ja Kohonen jäi lautasen ääressä kyllä ihan Heimosen varjoon. Mutta se Heimosen käsi, mielenkiintoisia ulkopelikuvioita joutuvat kyllä Vimpelissä harjoittelemaan ensi kaudeksi, kun ei näpyjen hakua voi Heimosen käden varaan jättää. Samoin etenijät voivat ottaa kakkoselta kymmenen metrin lähdöt, kun ei ole pelkoa kärpäsestä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Pesäpallossa lähes kaikki pelaajat saavat runsaan palautumisajan mahdollisen maksimisuorituksen jälkeen. Ainoa poikkeus ovat oikeastaan etenijät, jotka ovat myös aktiivisessa roolissa ulkokentällä.

Välillä tämä yksioikoisuutesi saa aikaan todella huvittavia piirteitä. Pesäpallon rajuus lajina ei tosiaan varmasti ole peruskestävyysominaisuuksista tai hapenotto-ominaisuuksista johtuvaa, vaan kyse on lihaksistolle vaativasta lajista. Kärkietenijä voi joutua ottamaan matsin aikana helpostikin sellaiset 20 täysivauhtista 20-35 metrin spurttia. Lukkari heittää parhaimmillaan 200 kertaa pelin aikana. Kopparin polttoyritys kotiin vastaa suoritukseltaan pitkälti keihäänheiton kisasuoritusta. Pesislyönti on on sellainen kiertoliike, että se tuottaa pitkässä juoksussa helposti selkävammoja. Kaikkinensa laji altistaa todella helposti lihasvammoille, Erityisesti olkapäävammat ja takareisivammat ovat pesäpalloilijoiden ammattitauteja.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Välillä tämä yksioikoisuutesi saa aikaan todella huvittavia piirteitä. Pesäpallon rajuus lajina ei tosiaan varmasti ole peruskestävyysominaisuuksista tai hapenotto-ominaisuuksista johtuvaa, vaan kyse on lihaksistolle vaativasta lajista. Kärkietenijä voi joutua ottamaan matsin aikana helpostikin sellaiset 20 täysivauhtista 20-35 metrin spurttia. Lukkari heittää parhaimmillaan 200 kertaa pelin aikana. Kopparin polttoyritys kotiin vastaa suoritukseltaan pitkälti keihäänheiton kisasuoritusta. Pesislyönti on on sellainen kiertoliike, että se tuottaa pitkässä juoksussa helposti selkävammoja. Kaikkinensa laji altistaa todella helposti lihasvammoille, Erityisesti olkapäävammat ja takareisivammat ovat pesäpalloilijoiden ammattitauteja.

En kiistä mitään näistä, mutta edelleen pidän esimerkiksi jääkiekkoa pesäpalloa vaativampana lajina.
 

halogeeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
En kiistä mitään näistä, mutta edelleen pidän esimerkiksi jääkiekkoa pesäpalloa vaativampana lajina.

Riippuu varmasti vähän myös missä roolissa ja millaisella peliajalla sitä kiekkoa pelaa. 4-ketjussa alle 10 min/ottelu ja pitkillä pelinaikaisilla penkillä istumisilla + erätauot päälle ei todellakaan ole mikään Triathlon-suoritus. Muutama vuosi sitten Jyväskylässä kun verrattiin esim. Kirin ja Jypin poikien rasvaprosentteja niin Kirin pojilla oli keskiarvo kymmenen hujakoilla ja Jypin pelaajilla ka. 12-13. Siinäpä sitä ammattilaisen ja puoliammattilaisen ja lajien välistä eroa.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Minä puolestani annan varovaisen puoltoäänen TosiFanin kannalle. Pesäpallo on varmasti raskas peli joka rasittaa pelaajien elimistöä mutta eiköhän ole myös niin että osa rasituksesta johtuu siitä että valtaosa pelaajista käy muissakin töissä pelaamisen lisäksi.
Lisäperusteluna käytän sitä että pesäpalloa aika paljon lajina muistuttavassa baseballissa, lajin pääsarjassa MLB:ssä, kukin joukkue pelaa 162 ottelua kuuden kuukauden aikana eli noin kuusi peliä viikossa. Tähän päälle playoffs niille joukkueille jotka sinne selviävät. Joku voi tietysti vähätellä baseballin rasittavuutta pesäpalloon verrattuna mutta eipä siinä kokonaisuudessaan hirveän suurta eroa kuitenkaan ole jos toisaalta verrataan vaikka jääkiekkoon. Toisaalta taas MLB:ssä loukkaantumiset ovat aika yleisiä mutta noita pelaajia (jotka ovat toki urheilijoina aivan eliittiä verrattiinpa sitten mihin lajiin tahansa) eivät muut työt vaivaa eikä rasita. Aika moni pelaaja pelaa kuitenkin 150+ ottelua MLB:ssä kauden aikana.
 

baxxter

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Lisäperusteluna käytän sitä että pesäpalloa aika paljon lajina muistuttavassa baseballissa, lajin pääsarjassa MLB:ssä, kukin joukkue pelaa 162 ottelua kuuden kuukauden aikana eli noin kuusi peliä viikossa. Tähän päälle playoffs niille joukkueille jotka sinne selviävät. Joku voi tietysti vähätellä baseballin rasittavuutta pesäpalloon verrattuna mutta eipä siinä kokonaisuudessaan hirveän suurta eroa kuitenkaan ole jos toisaalta verrataan vaikka jääkiekkoon. Toisaalta taas MLB:ssä loukkaantumiset ovat aika yleisiä mutta noita pelaajia (jotka ovat toki urheilijoina aivan eliittiä verrattiinpa sitten mihin lajiin tahansa) eivät muut työt vaivaa eikä rasita. Aika moni pelaaja pelaa kuitenkin 150+ ottelua MLB:ssä kauden aikana.

En lähtisi baseballia ja pesäpalloa rinnastamaan fyysisessä kuormittavuudessa. Lajeissa ei ole mielestäni muuta yhteistä kuin samankaltaiset pelivarusteet ja jotkin perussäännöt. Hieman kärjistäen baseballissa ulkokenttää kuormitetaan lyönneillä koko ottelussa saman verran kuin pesäpallossa yhdessä pitkässä lyöntivuorossa. Ulkopelaajat pelaavat samoilla paikoilla koko pelin, toki ulkokenttä sijoittuu lyöjän mukaan mutta johtuen lajin hitaasta temposta, ei niitä siirymiä juosten tehdä. Lisäksi baseballissa lyöntivuoroja tulee pelissä 3-5, joten "kärkimiehet" juoksevat pesiä 0-3 kertaa koko pelin aikana. Aloitussyöttäjät heittävät (muistaakseni) maksimissaan hieman reilut sata syöttöä, jonka jälkeen huilaavat 3-4 peliä.

Varmasti suurin osa MLB-pelaajista on kovia urheilijoita koska laji on Pohjois-Amerikassa paljon harrastettu ja pelipaikoista on kova kilpailu. En kuitekaan aliarvioisi huipputason pesäpalloilijoiden urheilullisuutta heidän rinnallaan.
 

Derksen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Lippo
Lisäperusteluna käytän sitä että pesäpalloa aika paljon lajina muistuttavassa baseballissa, lajin pääsarjassa MLB:ssä, kukin joukkue pelaa 162 ottelua kuuden kuukauden aikana eli noin kuusi peliä viikossa. Tähän päälle playoffs niille joukkueille jotka sinne selviävät. Joku voi tietysti vähätellä baseballin rasittavuutta pesäpalloon verrattuna mutta eipä siinä kokonaisuudessaan hirveän suurta eroa kuitenkaan ole jos toisaalta verrataan vaikka jääkiekkoon. Toisaalta taas MLB:ssä loukkaantumiset ovat aika yleisiä mutta noita pelaajia (jotka ovat toki urheilijoina aivan eliittiä verrattiinpa sitten mihin lajiin tahansa) eivät muut työt vaivaa eikä rasita. Aika moni pelaaja pelaa kuitenkin 150+ ottelua MLB:ssä kauden aikana.

Toki on ymmärrettävä, että perusteena tuolle täysin käsittämättömälle ottelumäärälle baseballissa eivät varmastikaan ole pelilliset tekijät. Mutulla veikkaan syyn löytyvän rahakkaista tv-sopimuksista. Pelillisesti laji kärsii aivan takuulla tuosta ottelumäärästä ja heikkotasoisia pelejä tulee paljon. Pelaajat eivät voi mitenkään suorittaa koko ajan lähelläkään parasta tasoaan, kun pelejä on lähes joka päivä. Ymmärtääkseni tosin pelaajaringit ovat laajoja, ainakin syöttäjiä joukkueissa on useita ja yhdessä ottelussakin syöttää useampi kuin yksi kaveri. Minulla ei ole tietoa MLB:n doping-valvonnasta, mutta jälleen mutulla veikkaisin se olevan samaa tasoa kuin NHL:ssä. Eiköhän siellä MLB:ssä ihan hyvästi aineitakin käytetä suorittamisen tukena.

Minun nähdäkseni baseball lajina voisi olla huomattavasti viihdyttävämpi kuin minkälaisena se MLB:ssä esiintyy. Arvostukseni tuota sarjaa kohtaan on melko matalissa lukemissa. Siinä varmaan pahimpia esimerkkejä siitä, kuinka raha on mennyt rajulla tavalla urheilun edelle tärkeysjärjestyksessä. Tilanne ei toki muutu miksikään niin kauan kuin amerikkalaiset kuluttavat sitä lähellekään nykyiseen tahtiin. Sinänsä minulle henkilökohtaisesti tämä on yhdentekevää, kun en edes seuraa baseballia, vaan tätä kotimaista pesäpalloa, joka on huomattavasti viihdyttävämpää urheilua.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Sen verran kyllä pitää tekstiisi puuttua, että väite Toni Kohosen dominoinnista sisäpelissä tällä kaudella on suorastaan huvittava.

No dominointi ehkä väärä sana, se kuvaa miehen ulkopeliä varsin hyvin. Sisäpelissäkin hyvä kausi, yksi Kohosen parhaista muutenkin kuin tilastojen valossa.

Kirjoitit, että Sotkamon joukkueesta ei oikein kukaan nouse esiin, mutta olen eri mieltä. Se, että joukkueesta nousi esiin useampi yksilö, tarkoitti lopulta harvinaisen ylivoimaista mestaruutta. Toni Kohonen, Roope Korhonen ja Jani Komulainen pelasivat loistavat kaudet kokonaisuudessaan. Antti Hartikainen ei ollut sisäpelissä yhtä valovoimainen kuin viime kausina on totuttu, mutta ulkopelissä edelleen Jymyn tärkein kotipesän ulkopuolella pelaava pelaaja.

Ja sen uskallan väittää tässä ja nyt, että Niko Korhonen on jonain päivänä Vuoden pesäpalloilija, todennäköisesti useamman kerran. Tällä hetkellä jo parempi etenijä kuin jotenkin haluttomalta vaikuttava Sami Haapakoski. Valtikka on vaihtanut omistajaa.
 

halogeeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Ja sen uskallan väittää tässä ja nyt, että Niko Korhonen on jonain päivänä Vuoden pesäpalloilija, todennäköisesti useamman kerran. Tällä hetkellä jo parempi etenijä kuin jotenkin haluttomalta vaikuttava Sami Haapakoski. Valtikka on vaihtanut omistajaa.

Haapakoskella on etenemistaidot edelleen sinänsä huippuluokkaa, mutta muutaman viime vuoden aikana on juoksuvauhti aavistuksen hiipunut. Ei ole enää mikään nuori poika hänkään ja se alkaa näkyä. Lisäksi yli 10 vuotta ajokoirana kärjessä kesän kovalla pelitahdilla jättäneet jälkensä joten lyöntinumeron suurentuminen oli siltäkin osin hyvä. Taidot kyllä riitivät hyvin vaihtajaksikin, tätähän moni epäili ennen kauden alkua. Kun oikein miettii niin on melko harvinaista, että yli 30-vuotiaana pelataan nro:lla 1 Superpesistä. Valtteri Ketonen tulee mieleen, joka oli lähes koko uransa kärki.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Kun oikein miettii niin on melko harvinaista, että yli 30-vuotiaana pelataan nro:lla 1 Superpesistä. Valtteri Ketonen tulee mieleen, joka oli lähes koko uransa kärki.

Jarmo Heikkinen nyt oli uransa neljännellätoista comebackilla virallisesti jokeri, mutta käytännössä numero yksi. Tai siis hän pelasi yli kolmekymppisenä etenijän tehtävissä, 2010 toimi vieläpä kopparinakin surullisessa välieräsarjassa ViVeä vastaan.

Tuli tuossa kelailtua eilistä peliä narulta ja täytyy antaa vielä tunnustus muistin aikana Jymyn rytmiryhmälle. Upeat kappaleet "Henri Puputti, tyhmä pohjalainen" (Jos sul lysti on), "Lassila ei ole huono" (Seven nation army) sekä "Tuokaa meille Hannu Huuskonen" (Yellow submarine) saivat kyllä eilen hymyn suupieliin useampaankin kertaan. Sekä tietysti ViVen kannattajille suunnattu "Toinen puoli huutakaa meille". Ottelun parasta antia oli silti katsomosta kuultu huuto, jonka mukaan Heimonen heittää löylyäkin taittoheitolla.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Kun oikein miettii niin on melko harvinaista, että yli 30-vuotiaana pelataan nro:lla 1 Superpesistä. Valtteri Ketonen tulee mieleen, joka oli lähes koko uransa kärki.

No onhan näitä ollut. Jarmo Heikkinen, Tuomas Tervonen ja Sami Karjala tulevat ainakin heti mieleen. Nykyiselläänkin Itävalo ja Pelto viilettävät joukkueissaan kärkietenijänä, vaikka ikää on mittarissa jo kolmosella alkava luku.
 

Steus

Jäsen
TosiFani kirjoitti:
Väitteesi rajusta lajista vaatisi vähän perusteluja. Joukossa on pelaajia, joille tuskin tulee hiki pelin aikana.

ProvoFani vauhdissa taas!

-Pelikauden aikana pelaajilla on noin 10-20 vapaapäivää
-erku kuvailikin noita lihassuorituksia
-Pelipäivinä lähtö tapahtuu aamulla ja paluu seuraavana yönä, jonka jälkeen mennään aamuksi päivätyöhön (toki sovittavissa työnantajan kanssa) ja illaksi treenaamaan
-Etenkin heinäkuussa tahti kiihtyy kovaksi, kun kaikki joukkueet pelaavat ti/to/su. Alkukaudesta vähän helpompaa.

-Juniori-ikäisille siihen päälle vielä junnupelit
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Tuohon baseball-aiheiseen viestiini tuli muutama vastaus. Baxxter sanoi ettei lähtisi rinnastamaan baseballia ja pesäpalloa toisiinsa fyysisessä kuormittavuudessa, joka on toisaalta ok mutta toisaalta voidaan kysyä että mitä lajia voidaan verrata pesäpalloon tässä mielessä jos ei baseballia, jääkiekkoa, jalkapalloa vai mitä? Nämähän poikkeavat pesäpallosta vielä enemmän kuin baseball, jolla on yhteistä pesäpallo kanssa myös se että kumpikaan ei ole kontaktilaji (juuri ollenkaan).


Pesäpallohan on kehitetty baseballista ja yksi seikka johon Tahko Pihkala halusi muutosta on se että kehitettäisiin laji joka sopii kaikille, myös naisille ja lapsille kun taas baseball on fyysisesti niin vaativa laji että se sopii oikeastaan vain aikuisille miehille. Tämä on toki eri asia kuin fyysinen kuormitus. Baseballissa fyysistä kuormaa tulee etenkin syöttäjille, jotka saa taukopäiviä pelipäivän jälkeen kuten baxxter oikein sanoikin. Tämän lisäksi vaihtosyöttäjille yritetään antaa välipäivä vähintään kolmen peräkkäisen välipäivättömän ottelun jälkeen. Fyysistä kuormaa tulee paljon myös siepparille. Myös takakenttäpelaajille tulee kuormaa siksi että vahtivat isoja tontteja ja joutuvat toisinaan juoksemaan pallontavoittelussa pitkiä matkoja, huomattavasti pidempiä kuin pesäpallon kopparit. Tästä aiheutuu myös loukkaantumisia esim johtuen törmäyksistä takaseinään. Loukkaantumisia tulee myös pesäkilpojen yhteydessä ja monesta muustakin syystä, osin samoista kuin pesäpallossa. Myöskään baseballin fyysistä rasitusta ei pidä vähätellä vaikka se on osin erilaista ja osin vähäisempää kuin pesäpallossa. Pointtini on kuitenkin se, että MLB:n tiiviin pelirytmin mahdollistaa pitkälti se että pelaajat eivät käy muissa töissä. Josta seuraa myös se että mikäli Superpesis-pelaajat olisivat täysammattilaisia, sarjassa voitaisiin pelata paljon enemmän otteluita kuin nyt on.


Derkesinin viestiä on taas vaikeampi ymmärtää, siis mitä se edes tähän keskusteluun tuo taikka miten se tähän edes liittyy. Derksenin viesti sisältää paljon mutuja, joista monet eivät edes pidä paikkaansa sen lisäksi etteivät liity käsiteltyyn aiheeseen (baseballin ja pesäpallon aiheuttama fyysinen kuorma) millään tavalla. Tuohon doping-huomioon sanoisin sen että vuodesta 2010 tähän päivään 20 MLB-pelaajaa on saanut rangaistuksen doping-rikkomuksesta ja joukossa on myös erittäin menestyneitä pelaajia. NHL:n vastaavaa lukemaa en tiedä mutta jos mutu on argumentti, heitän mutulla että NHL:ssä yksikään pelaaja ei ole saanut rangaistusta samalla ajalla josta seuraa myös se että NHL ei välitä doping-valvonnasta lainkaan. Näissä molemmissa sarjoissa dopingia varmasti käytetään ja paljon, samoin kuin kaikissa muissakin urheilulajeissa ja sarjoissa, joissa pyörii isot rahat. Mutta doping ei siis ole aiheena tässä nyt.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
ProvoFani vauhdissa taas!...

...-Pelipäivinä lähtö tapahtuu aamulla ja paluu seuraavana yönä, jonka jälkeen mennään aamuksi päivätyöhön (toki sovittavissa työnantajan kanssa) ja illaksi treenaamaan...


Puhuin tilanteesta, jossa pesäpalloilijat olisivat ammattilaisia.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
mutta toisaalta voidaan kysyä että mitä lajia voidaan verrata pesäpalloon tässä mielessä jos ei baseballia, jääkiekkoa, jalkapalloa vai mitä?

Jos ei verrattaisi mitään mihinkään? Minusta ei ole kovin hedelmällistä keksimällä keksiä vertailukohtaa, joka lopulta johtaa vain ja ainoastaan lajien väliseen vastakkainasetteluun. Itse olen pelannut pesäpalloa, jääkiekkoa ja jalkapalloa (joista ensimmäistä eniten vakavissaan), enkä osaa sanoa, mikä näistä kuormittaa eniten fyysisesti. Lajit ovat niin erilaisia ja jokaisessa on erilainen fyysinen kuormitus. Mutta jos joku Jonne Virtanen menee sanomaan Sami Haapakoskelle, että sinun lajisi ei ole fyysisesti yhtä rankka kuin minun, niin kyllähän Sigge nauraa partaansa. Sama taas toisinpäin, kun Juha Niemi aukoo naamaansa Mikael Granlundille samasta aiheesta.

Takaan, että keskimääräinen pesäpalloilija juoksee Cooperin testissä enemmän kuin keskimääräinen baseball-pelaaja, mutta onko se ainoa kriteeri fyysisyydelle? Onko se fyysisyyttä, kun Niko Korhonen paukauttaa 19-vuotiaana palloa tutkaan 153 km/h? Heittämällä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös