En suoraan ota kantaa edelliseen väittelyyn, muutama sananen kuitenkin eilisestä pelistä ja pelaajista. (ja ehkä vähän väittelystä)
Puhtimäki on ollut syksyn kovin - puolivälierissä. Ehdottomasti ratkaisevin pelaaja Tahkolle, lyönti kuin lyönti onnistuu, ja epäonnistumisenkin jälkeen uskaltaa ratkaista riskillä. Vaikka en Puhtimäkeä näillä näytöillä ole nostamassa Superin "ulkopelieliittiin", niin kyllä tämä sarja antaa mahdollisuuden siihenkin tulevaisuudessa. Rantanen nosteli varmasti ja oli hereillä koko ajan, mutta kyllä Puhtimäki sai tänäänkin useasti Seinäjoen pakan sekaisin. Paras esimerkki oli supervuorossa, jossa ajolähdössä kakkoselta kärkkyjää juoksutettiin moneen kertaan, kunnes J-P Vainionpää ei ollut enää valmiina viimeiseen lyöntiinsä, ja sutaisi hätäpäissään jotain sinne päin. Pakko antaa maininta myös J. Korhoselle, joka supervuorossa viimeisellä lyönnillä mallasi näpyä, mutta jätti lyömättä, ja karkasi vaihtojen lisäksi itse ykköselle. Jos lukkari olisi ollut kuka muu tahansa kuin Viljanen, niin yksi palo olisi tullut väkisinkin...
Juha Korhonen ei ole ollut parhaimmillaan näissä puolivälierissä. Silti hyvää peruspeliä, ja se tuntuu riittävän aika monelle. Ehkä osittain johtuu Sirviön peluutuksesta, mutta kaipaisin edes joskus läpilyöntiyrityksiä merkatulla, muulloinkin kun viimeisellä kotiutusyrityksellä. Pakko puolustaa J. Korhosta ulkopelin osalta. Kaveri vastaa käytännössä koko kakkospuolen ja etukentän ohjauksesta(yhdessä pelinjohtajan kanssa tietysti). Korhonen on erittäin pallovarma, eikä juuri pudottele esim. kakkoselle kääntyvissä pussareissa, ja pitää kakkosrajan erittäin tiukkana, jopa Hyvinkäällä. Se onkin mielenkiitoista, että J. Korhosen sisäpelisuorituksia usein aliarvostetaan,koska Hyvinkäällä on tilaa läpilyönneille, mutta samalla myös hänen ulkopelisuorituksiaan aliarvioidaan, vaikka hän vartioi juuri sitä "avointa" kakkosrajaa, mistä iso osa Hyvinkään kunnareista lyödään.
Pakko kertoa oma mielipide tälläkin palstalla vertailluista Korhosista, Roope ja Juha. En usko että kumpikaan joukkueista suostuisi päittäin vaihtoon.
Hyvinkäälle Juha on mielestäni arvokkaampi, koska on monipuolisempi, ja erityisesti erinomainen ja varma vaihtolyöjä. Antaa myös uhkaa ympäri kenttää, kovilla peruslyönneillä. Hyvinkää tarvitsee monipuolisuutta, koska kärki on kovin ohut. Sotkamolle Roope on arvokkaampi, koska on vuosi toisensa jälkeen osoittanut olevansa valmis ratkaisemaan pelin kun paikka tulee. Ja sitä Sotkamo nimenomaan tarvitsee. Ulkopeli pitää huolen ettei juoksuilla mässäillä, ja kärki on leveä, joten paikkoja saadaan varmasti myös rakennettua. Ulkopelissä Roope pelaa varmasti vaikeampaa paikkaa, ja pelaa sitä hyvin. Juha pelaa kakkosvahtina, joka ei sinänsä ole vaativimpia ulkopelipaikkoja, mutta samalla ohjaa erittäin isoa osaa koko sijoittumisesta, ja vartioi kakkosrajaa nimenomaan Hyvinkäällä. Eli, Roopella vaativampi paikka, Juhalla isompi rooli.
Ylipäätään pelaajien vertailu joukkuepelissä on hankalaa/tarpeetonta. Joukkueen menestys ratkaisee, ja tässä Sotkamon porukka on kaikkia muita edellä. Tuskin Sami Joukainenkaan liikaa iloitsee kaikkien aikojen eniten lyödyistä juoksuista, kun niitä mestaruuksia on niin vähän.