Oi. Oi. Uih. Voih. Oijoijoi.
Niinhän siinä sitten kävi, että iso ja paha Kainuun karhu tuli, näki ja voitti. Kainuulainen kultajuna on jo käsite ja nyt, vuoden tauon jälkeen se ihanainen juna on jälleen saatu raiteilleen. Sotkamolainen pesäpalloyleisö uittaa ja saunottaa poikaa tänään ja tästä päivästä lähtien sen noin vuoden verran, vähintään. Toissa kaudella mestaruus tuntui hyvältä, mutta kyllä Vimpelin Veto ja sen parin viime vuoden aikainen nousu on saanut sen aikaan, että tämä mestaruus tuntuu erittäin hyvältä, kenties paremmalta kuin koskaan aikaisemmin. Kiitos siitä Vimpelin Vedolle. Veto on niin hienosti hoidettu seura ja loistavasti kasattu joukkue, että se voisi olla selkä dynastia nykypesäpallossa. Vimpelin Vedon ainoa kivi kengässä on Sotkamon Jymy, se ainoa oikea dynastia nykypesäpallossa, joka silloin tällöin näyttää olevan jo pois pelistä, mutta siitä huolimatta se nostaa päänsä ja ottaa väkisin Suomen mestaruuden muiden nenän edestä. Tätä me kutsumme voittamisen kulttuuriksi.
Mihin viides finaali minun mielestäni ratkesi? Jymy halusi voittaa mestaruuden, Jymy uskalsi voittaa mestaruuden, Jymy pelasi paremmin. Toni Kohonen oli aivan loistava koko finaalisarjan, vaikka asiantuntijoiden mukaan taso heitteli. Ei heitellyt enää, kun pelattiin selkä seinää vastaan. Neljännessä ja viidennessä finaalissa Toni Kohonen oli maailman paras pesäpalloilija. Vuoden lukkari -palkinnon pitäisi olla selviö, vaikka Topi Kosonen hyvän kauden pelasikin. Suomessa on paljon hyviä pesäpalloilijoita, mutta vain yksi kuningas. Ja Jani Komulainen. Kenties legendan viimeinen ottelu sai ansaitsemansa päätöksen, kun mies tuhosi järjestään kaikki Vedon kotiutusyritykset. Miksi Rantatorikka halusi lyödä Komulaiselle, kun mies oli niin itsevarma? Kaiken kruunasi tietysti ensimmäisen jakson lopullinen niitti kolmosrajasta, tuloksena kunnari ja pari tavallista. Vedon kärjen piti olla kivikova, kun taas Jymyn jokereilta ei onnistunut mikään. Niin vain Jymyn nuori jokeriosasto otti ratkaisevassa finaalissa roolia ja meni kentälle, kun taas Kohonen ja Jymyn ulkopeli hyydytti Haapakosken ja Puputin. Ei taida Puppe tänään tanssia Hiukassa.
Kiitos Antti Hartikainen. Kiitos Jani Komulainen. Kiitos Toni Kohonen. Kiitos Roope Korhonen. Kiitos Kosti Rautiainen. Kiitos Aki Orava. Kiitos Jimi Heikkinen. Kiitos Mikko Korhonen. Kiitos Mikko Kemppainen. Kiitos Immo Rautiainen. Kiitos Jarkko Tuikka. Kiitos Niko Korhonen. Kiitos Jere Vikström. Kiitos Mikko Kuosmanen. Kiitos Sami Heikkinen. Kiitos Matias Ylitalo. Kiitos Jarmo Heikkinen ja kiitos Juha Tanskanen. Kiitos Sotkamon Jymy, te teitte sen mitä teidän piti tehdä. Vaimo kysyi, että miltäs nyt tuntuu. Totesin, että vain vähän paremmalta kuin TPS:n Suomen mestaruus keväällä 2010 plus Suomen maailmanmestaruus tänä keväänä. Vain vähän. Kiitos myös Vimpelin Veto ja sen Jatkoaikakirjoittajat. Ilman teitä pesäpallokeskustelut olisivat aika hiljaisia.