Tampereella aikoinaan ollessani n. 10-11-vuoden vanha joku tuntematon keski-ikäinen mies tuntui aina olevan siellä, missä minäkin olin. Ensimmäisen kerran olin City-Sokoksessa ostoksilla, kun tämä mies tuli yht'äkkiä kyselemään, että tarvitsee, jotain kantoapua omalla kämpillään. Mua tietenkin ahdisti tollaset kyselyt, mutta en (varmaan hyvästä kotikasvatuksesta johtuen) uskaltanut sanoa suoraan, että lähde äijä meneen siitä, vaan rimpuilin tilanteesta irti johonkin kiireeseen vedoten, vaikka äijä oli sinnikäs kuin iilimato ja keksi jos jonkinlaista syytä, miksi mun pitäisi tulla. Sillä oli muka vähän käsi kipee. Siinä ei mene kuin muutama minuutti. Se asuu tässä ihan lähellä.
Seuraavalla kerralla, kuukausia myöhemmin, olin Koskikeskuksessa ja menossa elokuviin, kun taas törmäsin tähän samaan äijään, joka oli vailla tavaran kantoapua. En tiedä vaaniko tää äijä just minua vai oliko taas sattumaa, että arpa osui minuun. No joka tapauksessa nyt oli helpompi kiemurrella irti tilanteesta. Näytin vaan elokuvalippuani ja sanoin, että en voi lähteä, koska näytös alkaa aivan kohta.
Kolmannen kerran, taas kuukausia myöhemmin, olin Stockmannilla, kun tää äijä ilmestyi taas kuin tyhjästä ja taas se oli jotain kantoapua vailla. Yritin päästä siitä eroon niin sinnikkäästi kuin vain pystyin. Sydän hakkasi ja epätoivoisena yritin keksiä ulospääsyä tilanteesta. Mua on aina opetettu auttamaan ihmisiä, mutta tässä tilanteessa oli mielestäni jotain outoa. Sitten päätin pitkin hampain, että lähden nyt sitten auttamaan miestä, koska ei siitä kai muuten ikinä pääse eroon ja ainakin selviää, että tarviiko se oikeesti jotain apua.
No siinä juteltiin niitä näitä, kun käveltiin miehen asunnolle. Matka oli lyhyt vain noin 200 metriä. Helpotuin siitä, että mies oli puhunut ainakin siltä osin totta, että se homma on ihan tässä lähellä. Ne kamat joita piti nostella oli pohjakerroksessa, mutta ensin piti hakea miehen asunnosta toisen lukon avain. Mä sanoin, että jään venaan tähän alas, mutta mies sano, että tuu vaan ylös venaa, koska se haluu näyttää mulle jonkun siistin jutun. No menin mukaan ja päästiin kämppään. Mies sano, että istu vähäksi aikaa tohon sohvalle, niin se vaihtaa vähän huonommat vaatteet päälleen. Samalla se alko tarjoileen tupakkaa ja kaljaa, jolloin alko nousta pala kurkkuun. Kieltäydyin näistä tarjoiluista ja aloin kysellä, että missä ne kannettavat tavarat on. No mies rauhoitteli ja sanoi, että lähetään ihan heti. Sitten se tuli siihen sohvalle viereeni istuun ja laittoi kaukosäätimestä telkkarin päälle ja videot pyörimään. Jotain homopornoa alkoi tulvia silmiini ja siinä samassa reaktion omaisesti ponkaisin pystyyn, nappasin kengät käteeni ja juoksin ovesta ulos. Jotain se huuteli perään ja mä vaan huusin, että mä en tykkää yhtään tämmösestä.
Tän jälkeen oli suht ahdistavaa kulkea vähään aikaan Tampereen keskustassa, kun sai aina pelätä vaaniiko toi mies siellä jossain. Sitten ehkä jo noin neljä vuotta myöhemmin tää mies törmasi muhun vielä kerran Tampereen linja-autoasemalla. Ei se varmaan mua tunnistanut, mutta mä muistin kyllä sen. Se tuli ystävälliseen sävyyn kyseleen multa kellonaikaa. Mä juoksin äkkiä pois paikalta.