Voisiko olla, että esimerkiksi te, lainaamani nimimerkit, ette oikein osaa asettua sellaisen ihmisen asemaan, joita nämä leikkaukset ahdistavat aivan helvetisti? Minun elämääni leikkaukset eivät radikaalisti vaikuta (vaikka lukuvuoden loppuun määräaikaisen työsopimuksen omaavana opettajana ansiosidonnaisen laskeminen ei varsinaisesti ilahdutakaan), mutta jos olisin vaikka terveydellisistä syistä työtön tai pienituloinen yksinhuoltaja, niin olisin vittu aivan raivoissani valtiovarainministeristä virnuilemassa saksien kanssa.
(En toki tiedä teidän elämäntilanteistanne yhtään mitään.)