Yksi isoimpia ärsytyksen aiheita JYPissä ollut se viime vuosina, että kun pelissä joukkueella selät suoristuu ja moti romahtaa, niin ei haeta taklauksilla sitä tunnetta peliin ja kipinää katsojillekin, kun muuten on ihan kuraa. Tiedä vaikka JYPin jengi itsekin syttyisi pelaamaan. Parhaassa tapauksessa taklauksilla voi saada momentumin itselleen jos vastustajan pakit alkaa sähläämään, kun aina rytisee, sekä jatkuvasti taklauksia vastaanottavalla joukkueella fokus voi herpaantua, kun pitää ruveta vastaamaan fyysiseen peliin ja joillakin saattaa vähän turhautumistasot nousta kolatuksi tullessaan.
Alistuminen on minullekin se varsinainen kirosana kiekossa ja todellakin ymmärrän ajatuksen lainatun sisällä, mutta kurja on vaan, että viisikkotyö ei vaan ole sillä tasolla, että edes moinen olisi mahdollisuus tässä hetkessä. Siinä kun joku irtoaa viisikossa ylipelaamaan ja pari seuraa, niin käy kun edellisessä Sport matsissa, eika usein oli ainoastaan pakit ottamassa vastaan ja kun tyhjän keskialueen ansiosta mitään hidastetta m,urtoon ei kahdella pakilla saa, niin helisemässä ollaan.
Yleensäkin nykykiekossa paineistus on kyettävä tekemään viisikkona, jotta sillä on mahdollisuus toimia, muuten se tuottaa enemmän paikkoja vastustajalle. Ikävä kääntöpuoli tuosta seuraa sitten meidän kannattajien silmään rikkana, kun pelitavan toimivuus ei riitä paineistamaan ja kamppailemaan, on joukkueen pakko hiihdellä ja kytätä passiivisen oloisena, mikä sitten saa tälläkin palstalla usein toistuvbat syytökset, ettei joukkue laita itseään likoon, taistele ja yritä, ynnä muita vastaavia määreitä.
Ennustajaksi en rupea, mutta sinä päivänä, kun työ tuottaa riittävästi hedelmää pelitavan suhteen ( ei hajuakaan milloin) näyttää JYP sekä fyysiseltä ja taklaa, että dominoivalta kenttäpelissä. Nyt on kun hammaslääkärissä istuisi, kestää poraamisen kivun ajatellen, että ohi tämä joskus on.