Pelottaako?

[verikuut]

Itse epäilen Pottakamelin kumonneen useamman terävänkin juoman, verenpaine on pomppinut sinne tänne ja näin ollen korvat on alkanut kansankielellä niin sanotusti suhisemaan, tässä selitys.

Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyseessä olivat nimenomaan kaneliröllit, joita Pottakameli arvelikin häirinneensä. Kuvaus sopii melko täydellisesti, halkopinolla kello kolme aamulla ja enempi vähempi juoneena.

 

[douppi]

Pelkotiloja... onhan niitä :)

Ensinnäkin mulla on aikamoinen "ötökkä"-kammo. En oikein edes tiedä mistä se on peräisin, kun ei varsinaisesti mitään kauhukokemusta ole, mutta ne vaan saa aikamoisia inhoreaktioita aikaan.

Johtuen hyvin vilkkaasta mielikuvituksesta tämänkin ikäisenä, niin listalta löytyy myös jonkinsortin pimeänpelkoa. Ei ihan sellaista lapsenomaista panikointia, mutta kuitenkin. Näen aika harvoin painajaisia, mutta silloin kun näen, niin ne ovat yleensä jollain tavalla kytköksissä pimeään. Tästäkään ei ns. kauhukokemuksia todellisesta elämästä ole.

Ja viimeisenä tulee syvien vesien kammo. Sekään ei liity tosielämään/uimiseen, sillä uintia harrastaneena uimataitoni on erinomainen. En kuitenkaan uskaltaisi hypätä esimerkiksi sellaiseen kohtaan, jossa tietäisin olevan 500 metriä vettä alla. Psykologinen vaikutus on vähän liian rankka.

Erikoisia nuo pelkotilat ja inhotilat ovat. Ja kai sitä sitten on jollain tavalla "lapsi" aina vaan, vaikka iänpuolesta ei, kun tuollaisia löytyy ilman syy-seuraus tekijöitä :)

 

[Koirapoika]

Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyseessä olivat nimenomaan kaneliröllit, joita Pottakameli arvelikin häirinneensä. Kuvaus sopii melko täydellisesti, halkopinolla kello kolme aamulla ja enempi vähempi juoneena.

Mutta nytpä selvisi, Pottakameli on ollut tanakassa krapulassa ja pelkotiloissaan kuullut ääniä. Mutta jos totta puhutaan niin Delterin ehdottama lepakko voisi olla kohdallaan, eiköhän ne pidä ihmiskorvin kuultavaakin ääntä. Siili tuhisee äänekkäästi, yöaikaankin aktiivinen, sopisiko kuvaukseen?

 

[Datsun]

Ja viimeisenä tulee syvien vesien kammo. Sekään ei liity tosielämään/uimiseen, sillä uintia harrastaneena uimataitoni on erinomainen. En kuitenkaan uskaltaisi hypätä esimerkiksi sellaiseen kohtaan, jossa tietäisin olevan 500 metriä vettä alla. Psykologinen vaikutus on vähän liian rankka.

Ihan sama itellä! Oikein kauhistuttaa mitä siellä pimeässä syvyydessä oikein voi olla! Ikinä en voisi alkaa laitesukellusta harrastamaan, ihan jo pelkkä kotirannassa sukeltelu uintireissun yhteydessä on riittävän hurja kokemus.

 

[king of the jungle]

Itsellä myös tuollainen syvänvedenkammo. Kammo menee jopa niin pitkälle, että ihan soutuvenereissut jäävät väliin, jos vettä on alapuolella normaalia enemmän. Sitä kun tuppaa miettimään kaikenlaista aina niissä kohdin.

Toinen on ötökkäkammo. Internetissä jos sattuu näkemään kuvan jostain isosta hämähäkistä, niin sitä alkaa vaistomaisesti luulemaan että, tämä kyseinen ötökkä on jossain lähistöllä ja tulee katsottua ympärille, että missä se muka voisi olla. Tälläisten takia jäisi vaikka joku Australian savannireissut väliin.

 

[Sir von Aulis]

Itsellä myös tuollainen syvänvedenkammo. Kammo menee jopa niin pitkälle, että ihan soutuvenereissut jäävät väliin, jos vettä on alapuolella normaalia enemmän. Sitä kun tuppaa miettimään kaikenlaista aina niissä kohdin.

Allekirjoittanut pelkää joessa uimista. En tiedä mikä siinä on, muksuna jo pelotti niin perkeleesti jos oli pakko jokiuintia harrastaa. Kai sitten se pelottaa/arveluttaa, että jos sattuu tyhjä arpa kohdalle ja hukkuu, niin virta voi viedä kalmon mukanaan eikä sitä välttämättä enää löydetä, jos oikein heikosti käy. Pelottava ajatus.

Täällä on kuitenkin se "positiivinen" puoli, että mikäli sattuu em.hukkuminen, niin eiköhän ruumis löydetä viimeistään Valajaskosken voimalaitoksen kohdilla.. kuten tämä eräs sankari, joka köllötteli reilun vuoden Kemijoen pohjassa, ensin yritettyään ylittää sulaa moottorikelkalla Jätkänkynttilän paikkeilla. Raato löydettiin sitten tuolta voimalaitoksen paikkeilta padon huoltotöiden aikaan menneenä keväänä.

 

[Buddha]

Jaahans, pelkoja. Korkeat paikat; ei tarvitse, kuin katsoa näköradiosta jotain ohjelmaa korkeuksista, niin hiki virtaa jalkapohjista. Olen toki aina koetellut onneani, eli en anna sen määrätä elämääni, vaan uhmaan tuota kammoani aina hyvän paikan tullen. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin uhkarohkea/ hullu/ tyhmä, niin että vittu, uskallampas kiivetä "johonkin" tms...

Sitten onkin sellainen juttu, jota on vaikea selittää ja koittaa löytää edes sanoja, mutta koitetaan.
Noita muksuja kun on siunaantunut, niin jotenkin sitä on alkanut miettimään kaikkea maan ja taivaan väliltä; mitä jos minulle tapahtuu jotain, niin kuinka muksuille käy ... Kuinka lapset pärjäävät tulevaisuudessa, mitä jos niille tapahtuu jotain... Hmm, kaiketi se on lähinnä sitä vanhemmuutta, mutta toisaalta, joskus ajatukset voinee liittää pelkoihinkin. Vaikkei suoranaisesti olekkaan mitää pelkotiloja...
Elämä on kuitenkin vain rajallinen määrä aikaa ja toivoisi, että sen osaisi käyttää oikein ja saisi kokea tarpeeksi, olla myös osana ja apuna lapsien elämää. Meneehän filosofiseksi ja vähän OT, mutta minulle kuitenkin jonkinlainen pelko.

 

[Anselm Raato]

Raato löydettiin sitten tuolta voimalaitoksen paikkeilta padon huoltotöiden aikaan menneenä keväänä.

Höpö höpö minä missään voimalaitoksella ole ollut. ;)

Mutta mjoo.. Korkeat paikat on viimeaikoina alkaneet vaivaamaan. Ei ennen moista tunnetta korkealla ollut että "nyt jos tipun, niin..." Lisäksi aina ennen keikkoja pelkään että soitan päin persettä ja sit kaikki nauraa röh-höh-höö-naurua mulle. Onneksi siitä saa aina hyvät soittofibat päälle.

 

[tiuke]

Ja viimeisenä tulee syvien vesien kammo. Sekään ei liity tosielämään/uimiseen, sillä uintia harrastaneena uimataitoni on erinomainen. En kuitenkaan uskaltaisi hypätä esimerkiksi sellaiseen kohtaan, jossa tietäisin olevan 500 metriä vettä alla. Psykologinen vaikutus on vähän liian rankka.

Tämä sama löytyy. Ei tuo tule missään järvellä tms vaikka olisi sata metriä syvää. Tämä tulis siinä, jos olis pienellä aluksella merellä eikä suunnilleen maata näkyvissä. Se on pelottava tunne, että siinä joutuisi veteen. Tosin harvoin jos koskaan joudun tällaseen tilanteeseen.

Ehkä jonkinlainen korkean ja ahtaanpaikankammo löytyy, mutta ei kovin paha. Nämä tulis ilmi sellasissa paikoissa mihin erittäin harvoin joudun.

 

[Pottakameli]

Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kyseessä olivat nimenomaan kaneliröllit, joita Pottakameli arvelikin häirinneensä. Kuvaus sopii melko täydellisesti, halkopinolla kello kolme aamulla ja enempi vähempi juoneena.

Jep, tähän olen päätynyt itsekkin. Täytyy ottaa ensi kerralla Röllistä kuva tai kaksi todisteiksi niiden olemassa olosta. Hienoja otuksia loppujen lopuksi...

 

[Jomppa_Koo]

Kiitos kun aloititte puhumaan Rölleistä. Tuli mieleen, että joskus on tullut pelättyä Rölliä. Silloin kun olin lapsi, mulle sanottiin että tuossa läheisellä metsäpolulla asuu Rölli perheineen. Toki uskoin sen silloin enkä koskaan käynyt kyseisellã reitillä. Aina tuli pyörällä ajettua ohi siitä paikasta. Enkä ole käynyt siellä vieläkään. Uskaltaakohan sitä Rölliä ja sen perhettä käydä jo moikkaamassa? Eihän ne syö mua jos niille juttelee kovasti ja on ystävällinen?

 

[verikuut]

Uskaltaakohan sitä Rölliä ja sen perhettä käydä jo moikkaamassa? Eihän ne syö mua jos niille juttelee kovasti ja on ystävällinen?

Riippuu röllistä. Jos kyseessä on kanelirölli, niin vie pullaa mukanasi. Ja varo koskemasta sen halkoihin.

 

[Humpauttaja]

Lisäksi aina ennen keikkoja pelkään että soitan päin persettä ja sit kaikki nauraa röh-höh-höö-naurua mulle. Onneksi siitä saa aina hyvät soittofibat päälle.

Röh-höh-höh sentään! Kyllähän se nyt on tunnettu totuus, että teikäläisen soitto ei muuten menekään kuin päin persettä! Pelkäät tahi et.

Meikäläisellä on aika vähän pelkoja, mutta näin vanhemmiten on minullakin alkaneet korkeat paikat tuntumaan aika hyytäviltä. Varsinkin jossain korkealla joku kaiteen viereen meneminen ja siinä oleskelu ei tunnu hyvältä. Asia toki korostuu, jos tämän tempun suorittaa krapulassa. Hui!

 

[Uleåborgir]

Voi kauhia paikka kun just nyt peljättää nukkumaanmeno tai sen yritys. Koko viikko on ollut ehkä elämäni sysipaskin ja viinaa on tullut vedettyä kaiken muun kustannuksella. Liskot lienevät edessä, ja voi sitä huomisaamun tuskanhikeä. Ei voi hokea itselleen muuta kuin "idiootti, idiootti ja vielä kerran idiootti... ja vielä kerran idiootti!"

 

[ChosenTwo]

Hämähäkit ja muut ötökät eivät kuulu suosikkeihin. Etenkin lukit järjettömän pitkine ja ohuine jalkoineen aiheuttavat puistatusta. Lisäksi sääsket, siis ne isot - ilmeisesti viralliselta nimeltään vaaksiaiset, ovat ehkä kuvottavimpia ötököitä, mitä tulee Suomen oloissa kohdattua. Nähän ovat käytännössä vain siivillä varustettuja lukkeja. Hyi helvetti sentään, kun aikanaan on tullut istuskeltua tietokoneen ääressä yöllä ja yhtäkkiä jalassa on tuntunut tuommoisen aiheuttama hipaisu. Tuon traumaattisen kokemuksen jälkeen en enää suostu pitämään kesäaikaan ikkunaa auki ilman hyönteisverkkoa.

Esimerkiksi kädelle lentävä ampiainen ei suurempia reaktioita aiheuta, kunhan se vain ei lähde menemään jotain hiha-aukkoa kohti (tai kunhan joku kaveri ei ryhdy hulluna huitomaan tätä). Vaaksiaisen ilmestyminen parin metrin säteelle taasen aiheuttaa nopean poistumisen kauemmas. On se jännää.

Muista peloista tulee mieleen ainakin meri / syvä vesistö. Lapsena oli kerran hukkuminen lähellä, niin ehkäpä se johtaa sitten juurensa sieltä. Laivalla ei tule yhtään kiva olo, jos horisontissa näkyy pelkkää vettä. Ja tosiaan kannelta ei ole kiva kurkotella alas. Muutenkin veden kammoaminen näkyy esimerkiksi siinä, kun pari talvea sitten kaverit halusivat oikaista erään lahden yli jäätä pitkin kävellen ja saivat suostutella minua "hetkisen" aikaa, ennen kuin siihen mukaan lähdin. Vaikka siitä kyseisestä paikasta ravasi silloin päivittäin kauheat määrät ihmisiä yli, niin hyijje sitä ajatusta, kuinka jää pettää alla ja putoaa sinne kylmään veteen... Eikä tietenkään löydä enää sitä kohtaa mistä jään alle rojahti.

 

[Jomppa_Koo]

No nyt tuli mieleen asia, joka oikeasti pelottaa. Nimittäin se pelottaa kun mun pumppu alkaa hakkaamaan ihan sairaan kovaa joissain tilanteissa. Eniten sitä tapahtuu urheillessa. Alkaa miettimään, että kohta voi käydä huonosti jos ei rauhoitu. Sydän hakkaa siis silloin ihan eri tahdissa kuin normaalisti. Pelottavaa.

 

[Grainger]

Njoo, tuntuu, että sydän iskee itsensä rinnasta läpi, tuttu juttu.

Viimeksi tänään, kun pyöräilin tunnin helvetinmoiseen vastatuuleen, tuntui loppumatkasta, että kohta se lentää rinnasta ulos. Ei lentänyt, eikä ole aiemminkaan lentänyt, vaikka on hakannut ihan saakelin kovaa.

Sori Jomppa, mutta normaalia tuokin, ainakin luulisin. Kyllähän sitä kaikkea epänormaalia löytää, kun oikein tutkailee. Itse löysin patin kaulasta, jonka piti olla turvonnut imusolmuke, olin varma, että kuolen pian. Emäntä pilasi hautajaisjärjestelyt ja totesi, että kaula tarvitsee niitä nikamia. Toisella puolella oli samanlainen pallura.

 

[Uleåborgir]

No nyt tuli mieleen asia, joka oikeasti pelottaa. Nimittäin se pelottaa kun mun pumppu alkaa hakkaamaan ihan sairaan kovaa joissain tilanteissa. Eniten sitä tapahtuu urheillessa. Alkaa miettimään, että kohta voi käydä huonosti jos ei rauhoitu. Sydän hakkaa siis silloin ihan eri tahdissa kuin normaalisti. Pelottavaa.

Suosittelen lämpimästi EKG:tä, vaikka pidänkin hyvin epätodennäköisenä, että pumpussasi jotakin häröä on. On ihan normaalia, jos spurtin tai erityistä voimaa tarvittavassa tilanteessa ja sen jälkeen pulssi hakkaa rajoittimiin. Mutta ilmeisesti sinun tilanteessasi se on oikein epätavallisen kovaa jumputusta. Sinuna menisin lääkäriin. Tilalla on hieno nimikin: takykardia.

Lääkäri kuuntelee pumppusi kuuluuko sivuääniä - parhaassa tapauksessa määrää sydänfilmiin rasituskokeessa ja tutkii paperitulosteelta mikä mättää, jos mättää. Lopulta hän määrää sinulle kuitenkin beetasalpaajaa, case is closed ja voit taas mennä vilistää niin kuin ennenkin.