Pelottaako?

[ditrim]

Pelkään idiootteja, juopuneita steroidihirmuja, toisten vanhempia, konflikteja ja tappeluita.

Ennen pelotti vähän piikit ja varsinkin hemoglobiinipiikki sormesta, mutta nyt on tullut sen verran tutuksi nuo lääkärileikkien erikoisvälineet ettei paljoa pelota.

Unissani harrastan välillä tippumista ja se on kyllä pelottavaa. Eli korkeiden paikkojen sijaan pelkään putoamista.

 

[peno]

Korkeanpaikankammo - Olisi tarkoitus kuitenkin tuhota se lähivuosina tekemällä väh. tambemhyppy lentokoneesta. Ellei jopa menisi ihan kunnon kurssille ja saisi hypätä yksin 3000km:stä

Veikkaan että ton jälkeen et pelkää enää mitään. :)

 

[karate Mauri]

Niin naurettavalta, kun se kuulostaakin. AMPIAISET!!

Sama. Ampiaisten pelko on täälläkin aivan järkyttävä.

Melkeinpä muuta ei sitten tulekaan niin pelättyä.

 

[Patajukuri]

Korkean paikan kammo. Sekin yleensä jossain oikeasti korkealla vuorella jossa ei ole mitään kaidetta mistä ottaa tukea. Katsominen suoraan alas saa minut sellaiseen horjahtamisen pelkoon, ettei sitä ihmisjärki käsitä.

Ei, mikään -fobia tasoinen juttu mutta äärettömän ärsyttävät "vilun väristysten" aiheuttaja on ilmapallot. Ne, jos räjähtää niin räjähdän minäkin.
Tässä on toki hyvät puoletkin, en mielelläni lastenkutsuihin mene. Vaikka ne ihan kivoja olisikin.

Ja sitten perussettinä, pitkähäntäiset elukat, rotat ja hiiret.

 

[Radiopää]

Tulevaisuus - pienikin ajatus ahdistaa.

 

[Saksipotku]

Ahtaan paikan kammo on ja vähän myös korkean paikan kammoa. Rotat, hiiret ja käärmeet pelottavat myös jonkin verran.

 

[Bauer]

Pelkään Twin Peaksin Bobia. Odotan kauhulla sitä päivää kun kohtaamme toisemme.

 

[sampio]

Veikkaan että ton jälkeen et pelkää enää mitään. :)

Tai se jälkeen ei tarvitse enää pelätä mitään.

 

[Dynamo]

Korkean paikan kammo. Ei mikään maksimaalisen paha, joten pitäähän sitä aina välillä testata ja todeta ettei se mihinkään ole lähtenyt.

Viime kesänä kävin Linnanmäen maailmanpyörässä, vai mikä se laite nyt onkaan. Laite pysähtyi kun meidän vaunu oli ylhäällä. Ottivat siellä alhaalla lisää jengiä kyytiin. Alas ei voinut katsoa, horisonttiin vain, ja ajatella jotain mieluista... ei auttanut. Se on jännä tunne, kun veri lähtee päästä, (muut huomaavat kalpeutena) alkaa heikottaa, vatsassa velloo... ja sitä alkaa väkisinkin ajattelemaan putoamista, vaikka kuinka yrittäisi rationaalisesti ajatella ettei se vaunu mihinkään putoa. Siellä sitä sitten nökötettiin ja puristin sitä vaunun keskisalkoa rystyset valkoisina. Mietin jopa sitä, että kun laite lähtee liikkeelle, ja on seuraavan kerran siellä alhaalla, jotta josko sitä siellä alhaalla hyppäisi vauhdissa pois. Rationalisuus sai taas otteen vähäksi aikaa, ja hylkäsin tuon ajatuksen. Seuraavat kierrokset oltaisiin kuitenkin liikkeessä koko ajan ja ylhäällä vain käytäisiin pikaisesti... No, ne kierrokset olivat sitten helpompia.

On tuo jännä juttu, kun tuota kammoa pitää aina välillä kuitenkin testailla, vaikka lopputulos on tiedossa. Kammo ei muuten mulla vaikuta (jostain syystä), jos välissä on ikkuna. Lintsin Panorama -torniin voin ihan hyvin mennä, kun on ne ikkunat "turvana" -järjetöntä. Lentämiseen tuo ei myöskään vaikuta.

 

[TML]

Tuli tuossa jo mainittua nuo neulat ja ahtaan paikan kammon mutta kyllä kaksi muutakin asiaa tulee mieleen jotka pelottavat.

Amerikkalaiset syrjäkylät sekä pellet. Siis klovnit.
Amerikkalaisilla syrjäkylillä tarkoitan juuri tällaisia Texasin moottorisahamurhaaja paikkoja jossa peltoa (pahimpana maissipelto) siintää ja 50km välein löytyy yksi bensa-asema. Kaikki ihmiset näissä paikoissa ovat huonohampaisia juntteja joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Ja pellet ovat myös pelottavia. Ei pysty luottamaan.

 

[tahtookirjoittaa]

Ja pellet ovat myös pelottavia. Ei pysty luottamaan.

Tuosta tulikin mieleen, että se luisteleva jokerimaskotti Hartwall-areenalta on aika pelottava. Kerran istuin taaimmaisella penkkirivillä sen katsomoon vievän sisäänkäynnin vieressä ja kun vilkaisin taakse, seisoi jokerimaskotti parinkymmenen sentin päässä vieressäni ja tuijotti suoraan minua jättimäisillä silmillään. Sydän meinasi pompata kurkkuun. Siellä jäällä luistellessaan se näyttää niin pieneltä, mutta vieressä seistessä sillä on valtava pää ja tajuttoman kokoiset silmät. Pelottava.

 

[-OO-]

Minulle ei oikestaan ole mitään sellaista tiettyä asiaa jota varsinaisesti pelkäisin, mutta ruuhka saa minulle sellaisen ahdistavan paniikintunteen. Siis sellainen ruuhka että sisätiloihin on ahdettu hirveä määrä ihmisiä ja siellä ei pysty siksi vapaasti liikkumaan (esim. kaupat jouluruuhkien aikaan, jäähallin käytävät erätauoilla jne.).

 

[TQoFE]

Veren näkeminen heikottaa. Samoin en pidä ihmisryysiksestä, joka ahdistaa todella. Ehkei näitä peloiksi voi sanoa, mutta yritän välttää näitä tilanteita kuitenkin.

Sama, tai siis lähes. Verikoetta otettaessa meinaan pyörtyä ja katselen muualle jos vaikka tv:ssä näkyy hurja määrä sisäelimiä, mutta hirven nylkeminen ei tuota ongelmia, vaikka se siinä vatsa auki ja sisuskalut poistettuina roikkuukin. Jonkun muun loukkaantumisesta aiheutuva verenvuoto ei ole ongelma ja pystyn kyllä auttamaan, mutta pidän katseen visusti toisaalla, jos se on oma käsi tai jalka, josta valuu verta.

Nuorempana ahdistuin isostikin väentungoksesta, mutta nykyään se aiheuttaa lähinnä hermojen kiristymistä ja rankkaa vitutusta, kun joukkoon kuitenkin osuu joku pässi, joka käy arpomaan ja sukukokoustamaan keskellä katua.

Lisäksi pelkään hystreerisesti ampiaisia ja haita, jälkimmäisen noista selittänee jonkun Tappajahain katsominen 8-vuotiaana yksin keskellä yötä.

Kaikkein suurin pelko kuitenkin on läheisten menettämisen pelko. Ei siis hylätyksi tulemisen pelko, vaan pelko siitä, että jollekin läheiselle sattuu jotain. Baarireissujen jälkeen kavereille lähtee vielä viesti, että pääsithän turvallisesti kotiin ja toissakesän moottoripyöräonnettomuuden jälkeen nopeusrajoituksista täysin piittaamaton ukonturjake on ollut velvollinen ilmoittautumaan aina pysähdysten yhteydessä.

 

[tutzba]

Hämähäkit. Ihan mielettömästi. En edes tiedä mistä tämä pelko on alkunsa saanut, mutta nopeasti tulee kyllä vaihdettua paikkaa jos jossakin hämähäkin näen. Oikeastaan myös kaikki muutkin hyönteiset, mitä niitä nyt jäljelle jääkään.

Muita semi-fobioita aiheutuu esimerkiksi laivalla, kun kannella katsoo mereen. Silloin tulee uskomaton ahdistus ja pelko siitä, että sen kaiteen yli putoaisi. Ahtaat paikat aiheuttavat myös pelkoa, ja silloin tällöin korkeat paikat. Jälkimmäinen ei tosin estä mitenkään normaalielämää, mutta se putoaminen vaan pelottaa. Toisinaan näen jopa unta, että putoan jostakin korkealta. Ei ole siistiä.

 

[Ruutiveijari]

Muita semi-fobioita aiheutuu esimerkiksi laivalla, kun kannella katsoo mereen. Silloin tulee uskomaton ahdistus ja pelko siitä, että sen kaiteen yli putoaisi.

Tämä on kyllä ilkeä. Tippuisi veteen ja siellä pimeydessä näkisi sen valtavan laivan pohjan lipuvan ohitse ja potkurien tulevan kohti. Toinen on kurkata aivan sieltä laivan perältä, potkurien kohdalta. Vetäytyy kivekset sisään jo pelkästä ajatuksesta.

 

[sampio]

Mulla yhdistyy tuohon korkeisiin paikkoihin aina pelko siitä, että jostain syystä hyppään sieltä. En tiedä, onko se enemmänkin sitä, että pelkää menettävänsä tajunsa, jos joltain korkealta katsoo alas, ja alitajuisesti yhdistää sen hyppäämiseen, mutta pahalta tuntuu silti. Eilenkin Lifessa oli kohtaus, jossa jannut katsoivat korkealta alas ja kamera kurkkasi tietysti perässä. Huvittavaa, mutta mulla vihlaisee vatsanpohjasta ihan oikeasti noissa tilanteissa. Ja tämä vain silloin, kun autot ja ihmiset vielä erottaa. Lentokoneessa vastaavaa ei tapahdu. Ja toisaalta niin paha kammoni ei ole, ettenkö olisi voinut paria kattoremppaa avustaa rintamamiestaloissa.

 

[pettter]

Mulla yhdistyy tuohon korkeisiin paikkoihin aina pelko siitä, että jostain syystä hyppään sieltä.

Sama juttu. Muuten korkeat paikat eivät niin kauheasti minua pelota, ellei siellä siis ole mahdollisuutta jotenkin "seota" ja hypätä alas.

- Munasillaan uimisen pelko luonnonvesissä. Jumalauta minun katkarapuani ette syö!

Siis aivan käsittämätöntä. Kiva kuulla että jollakin muulla on tämä sama ongelma. Mä jo ajattelin että oonkohan mä joku friikki tuon ajatuksen suhteen.

Noh, nuo kaksi aiempaa pelkoa eivät nyt niin kovinkaan suuria fobioita ole. Ehkäpä eniten mua kuitenkin pelottaa lääkärit ja varsinkin ne kaikki operaatiot. Ihan pikkuisen ehkä mietityttää myös se, että mitä kaikkia vaivoja ja sairauksia mussa voi olla. Multa on kerran eläissäni otettu verikoe, ellei siis mitään vauva-aikoja lasketa mukaan, ja se kerta oli armeijassa vuonna 2000. Silloin mut välittömästi kyydittiin suoraan tilkkaan jatkotutkimuksiin, jossa sitten mulle määrättiin joku lääkekuuri ja sain vapautuksia palveluksesta. En kuitenkin syönyt niitä lääkkeitä, enkä niistä vapautuksistakaan kehdannut kellekään kertoa vaan menin takaisin metsään muiden mukaan. Nyt myöhemmin on vaan toikin tapaus hieman mietityttänyt. Mä en oikein tiedä kumpikohan on mulla suurempi syy olla menemättä lääkäreihin, toi kammo vaiko se, että jo pienenä mulle opetettiin, vaikka ei nyt ihan kuitenkaan suoraan sanomalla, että lääkärit on vaan heikoille ja vässyköille valittajille. Jotenkin mä en vaan osaa arvostaa sellaisia ihmisiä, jotka käyvät kokoajan lääkäreissä. Mitään vakavia sairauksia mä en tietenkään tarkoita. Nyt mä kyllä taisin vähän eksyä aiheesta.

 

[Wolves]

Nostetaan vanhaa ketjua ylös - hop!

Kaikenlaisessa on tullut pyörittyä, mutta kolme asiaa se selkäpiini ja aivoni toimimaan (todistettavasti).

1. Lentäminen

Olen elämässäni lentänyt viisi kertaa. Kaksi kertaa yhdysvaltoihin ja takaisin ja kerran Belgiaan (Tosin Belgian reissun aikaan olin kaksi vuotias, joten peloista tai ylipäätään lennosta ei ole muistikuvia). Vajaan viikon päästä astun jälleen tuohon peltilaatikkoon ja lennän yhdysvaltoihin lomalle.

Maanantainen Air Francen lento-onnettomuus ei ainakaan poistanut näitä pelkoja, sen voin sanoa. Päinvastoin. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että olen ilmeisesti ihmistyyppiä "Ihmistä ei ole tarkoitettu lentämään". Vuosi sitten tekemäni reissu oli ensimmäinen kerta 14 vuoteen kun astuin koneeseen. Kokemus oli sinänsä hieno, mutta samalla äärimmäisen pelottava. Jokainen pomppu, heilahdus tai minkäänlainen "epänormaali" ääni, oli kuin suoraan kauhuelokuvasta, jossa jotain yllättävää tapahtuu, etkä mitenkään pysty vaikuttamaan asiaan. Suoraan sanottuna, tuntisin oloni paljon turavllisemmaksi kiikkuvassa ja heiluvassa laivassa, kuin tasaisesti ja ilman pomppuja lentävässä lentokoneessa, sillä laivasta on edes se pieni mahdollisuus selvitä hengissä, onnettomuuden tapahtuessa, tosin kuin 12km:stä pystysuoraan mereen/maahan lentävästä lentokoneesta...ja Hudson jokeen laskeutumista ei lasketa :)

Ainoa asia, kumma kyllä, joka hieman lievensi pelkoani oli youtube video, joka Air Francen turman ketjussa oli linkkinä, jossa näytetään maailman lentoliikenne 24 tunnin aikana. Tuossa määrässä koneita, yhden koneen putoaminen on, vaikka se julmalta kuullostaa, kärpäsen paskaa.

2. Korkeat Paikat

Aikoinaan vuonna 1994 Minneapoliksen keskustassa matkasin sukulaiseni kanssa erääseen rakennukseen, hyppäsin hissiin ja heräsin todellisuuteen kun hissi oli pysähtynyt. Olin 39. kerroksessa. Marssin epävarmoin askelin käytävää pitkin toimistoon, jossa sattui vielä olemaan lähes koko seinän levyinen ikkuna. Minua ei saanut oven karmilta lähemmäksi toimiston "reunaa" eli siis ikkunaa. Tosin, ei minua saa minkään talon, ei edes omakotitalon katolle. Tosin jostain mielenkiintoisesta syystä pelkotilaa ei esiinny korkella lentokoneessa.

3. Linnanmäen vuoristorata

Tämä on se kaikkein kummallisin. Tosin järkiperäisin syin. Vuoristorata, joka näyttää siltä kuin se olisi lahoamispisteessä. Laudoista ja palkeista lähtevä ääni, hyi perkele...jos joku tarjoaa miljoona euroa yhdestä reissusta ko. vuoristoradassa...kieltäydyn.

Edit: Niin ja tähän listaan voi tietysti lisätä ne normaalimmat eli injektioneulat, hammalääkäri, ampiaiset ja jne. jne.

Jumalauta että on mies täynnä fobioita

Korjattu myös aikamääre

 

[Andji]

Minäpä nokitan sellaisella pelolla, jota en ole monella kuullut/nähnyt olevan. Nimittäin valaspelko. Tai oikeastaan kaikkien isompien vedenelävien. Nehän ovat jumalauta niin isoja ja limaisia, että vähemmästäkin alkaa heikottaa. Kummallisinta tässä kai on se, että pelkoni rajoittaa uimista muuallakin kuin suurissa merissä.

Joskus muinoin, kun YLE1 esitti dinosaurusdokumentteja, yksi jakso käsitteli vedessä eläneitä liskoja. Hyi hitto. Värisyttää sen ajatteleminenkin. Vesi on ihmiselle kuitenkin sen verran vieras elementti, että noita isompia elukoita vastaan on siellä aina alakynnessä.

Tähän pelkoon saattaisi auttaa oikean valaan näkeminen, mutten tiedä uskaltaisinko katsoa. Ja jotta saataisiin tästä oikein kunnon irrationaalinen pelko, ellei se sitä jo ole, niin miekkavalaita en pelkää.

Sitten näistä "tavallisista" on korkean paikan kammo (pl. lentokoneet), käärmepelko ja menettämisen pelko.

 

[ernestipotsi]

Minäpä nokitan sellaisella pelolla, jota en ole monella kuullut/nähnyt olevan. Nimittäin valaspelko.
.

Kiusataan vielä sen verran että olen nähnyt veneen ja ryhävalaan "kolarin".

Mitään ei sattunut lukuunottamatta veneissä olleiden (ja valaan?) säikähdystä. Tämä episodi tapahtui kaukana Suomesta ja itse olin viereisessä veneessä parinsadan metrin päässä tilanteesta.

 

[Peteliuz]

Injektioneulat. Tänään työlääkäri päätti helpottaa vasemman polven kipua tunkemalla noin 7cm pituisen neulan suoraan lumpion yläpuolelle. Rystyset valkoisena siinä tuli puristettua tuolin käsinojia ja hiki valui ihan kaameasti.

Poden myös ukkoskammoa, johtuen lapsuuden kokemuksesta. Ilmiönä hieno, mutta aina kun salama välähtää niin tulee kylmät väreet ja hiki virtaa.

 

[Chambza]

Chambzahan on sfeksofobinen eli pelkää ihan järjettömästi ampiaisia ja muita pistäviä hyönteisiä. Siinä määrin etten esim. suostu pitämään lapsia sylissä kesällä ulkona (eipä sillä että tällaisiin tilanteisiin usein tahtomattaan joutuisi), koska se kakarahan lentäisi jorpakkoon saman tien kun lähtisin juoksemaan päättömästi. Samasta syystä pidän kesän ajan kaikki ikkunat kämpässä kiinni AINA. Kuudes kerros, ikkunat etelään, lämmintä piisaa...
Syitä vaikea sanoa. Lievä yliherkkyys löytyy (vaarallinen pistosmäärä ehkä ~5, kun normaalilla ihmisellä ~20), mutten muutamaan pistoon kyllä kuolisi. Kakarana ampiainen pisti kahteen otteeseen, mutta tätäkin pitäisin ennemminkin pelkoa lieventävänä seikkana kuin sen synnyttäjänä, kun kerran selvisin kertomaan tarinaa.

Mutta te korkean paikan kammoiset ja vielä erityisemmin avointen tai käänteisesti ahtaiden paikkojen kammoiset... Miten tuollaisia asioita voi pelätä? Yritän aidosti ymmärtää, mutten millään pysty samaistumaan. Kylmä logiikkahan väkisinkin tekee selväksi ettei esim. ahdas huone tai aukio (poislukien Tiananmen) voi missään määrin satuttaa. Korkeassa paikassa voi sentään jonkinlainen aitokin riski olla, mutta silloinkin ymmärrän vain putoamisen pelon. Kuten edellisessä kappaleessa kuvasin, pelkään toki itse aivan suhteettoman paljon noita pistäviä ötököitä, joten voin samaistua järjettömään pelkäämiseen. Mutta, jos saisin absoluuttisen tiiviin suojapuvun, niin menisin suurella ilolla mätkimään vaikka kaikki maailman ampiaispesät palasiksi.

Joten akro-, agora- ja klaustrofobiset - miksei logiikkanne pelaa?

 

[Johnnie]

Käärmeet.

Ei, en pelkää käärmeitä.. Suorastaan kammoan niitä! Jos edes kyy näkyy lähimaillakaan, meikäläinen lähtee kuin ammuttuna, tai vaihtoehtoisesti jähmetyn suolapatsaaksi, mutta siitäkin kyllä on lähtö tyyliin raketti aika lähellä. Pelkään myös ahtaita ja korkeita paikkoja, mutta kyseisissä paikoissa ollessani tunnetila on kuitenkin ennemmin jännittynyt kuin hillitön pelko.

Eikös tässä muutama vuosi sitten ollut juttua miehestä, jolla oli vessanpytystä kiivennnyt käärme? Muistaakseni ukko oli jollain suksien sauvalla yrittänyt tökkiä käärmettä. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, paskoisin luultavasti housuihin (huomioonottaen sen, ettei tavaraa ole vielä kerinnyt laskea pönttöön. Tai noh, kyllähän joka tapauksessa paskan vääntämämisen lomassa on todennäköisempää että se tulee sieltä, oli käärmeitä tai ei :)), pyörtyäkin saattaisin. Ehkä äärimmäisellä rohkeuden keräämisellä uskaltaisin käydä vilkaisemassa paikkaa, mutta yhtään enempään en suostuisi!

 

[Saikka]

Ulapalla köllöttely...

Sama. Jo pelkkä ajatus siitä, että olisin jossain päin vaikkapa Atlantin lätäkköä yksinään kellumassa. Hyi helvetti. Oikeasti kädet tärrää kun tätä kirjoittaa, ja jalat sätkivät hassusti. Se koko ajatus on niin perseestä.

Eikä kyllä tarvitse olla oikeastaan mikään syvä mesta edes, pari kesää takaperin tuli fiksuna poikana sanottua että "ihan varmasti toiselle rannalle uin". Noh, sitten kun alkoi ajatus virtaamaan siinä ihan keskellä matkaa aika vilkkaasti, ja tajusin että alapuolella on muutama kymmentä metriä tyhjää, siellä voi olla helvetti sentään ihan mitä vaan. Ihan tajuton tärinä päälle ja joka paikassa alkoi lihakset jännittämään normaalia enemmän, sitten hitaasti käännös ja uimaan takaisinpäin rauhallista vauhtia. Rauhallista niin kauan kunnes osui jalka uppotukkiin, voi jumalauta sitä vauhtia millä tultiin vedestä pois. Joku vitun Phelps olisi ollut tässä skabassa niin selkeä kakkonen että alta pois.

 

[Koirapoika]

Rauhallista niin kauan kunnes osui jalka uppotukkiin, voi jumalauta sitä vauhtia millä tultiin vedestä pois. Joku vitun Phelps olisi ollut tässä skabassa niin selkeä kakkonen että alta pois.

Oma uintipuoli on heikkoa jo muutenkin mutta jos sattuisi jalka osumaan uppotukkiin niin slaagi olisi varma. Tai ihan mihin tahansa vedessä lilluvaan, vaikka harmittomiin vesikasveihin, se tunne kuin joku tarttuisi jalkaan kiinni ja vetäisi veden alle. Veneestäkin katsellessa veteen kaatuneissa puissa on jotain luurankomaista, saatikka että semmoiseen osuisi jalka, hyi helkkari! Jalka sinne oksiston sekaan, luurangon käsi nappaa nilkasta kiinni... hyviä uintihetkiä kaikille.