Pelottaako?

[Wicci]

Toisinaan ahtaat paikat saa mut sekoon/paniikkiin. Korkeita paikkoja en pelkää mutta kun oon jossain sellasessa niin mahanpohjassa kaivelee ja kädet hikoo niin pirusti mut silti tunne on miellyttävä. Ja sit toi uintihomma, pienestä pitäen joskus järvessä/meressä uidessa tulee ajateltua että mua seuraa joku iso eläin tms. ja sit mennään lujaa rantaan...

 

[Kummeli]

Niin naurettavalta, kun se kuulostaakin. AMPIAISET!!

Ei todellakaan ole naurettavaa. Itselläni on sama kammo. Aina jos näen ampiaisen, niin alkaa kyllä selkäpiitä karmimaan.. Jos esim. mökillä varastossa on ampiainen, niin en kyllä kovin helposti mene sinne.

Niin ja ahtaat sekä korkeat paikat aiheuttavat pientä ahdistusta.

 

[Datsun]

Oma uintipuoli on heikkoa jo muutenkin mutta jos sattuisi jalka osumaan uppotukkiin niin slaagi olisi varma. Tai ihan mihin tahansa vedessä lilluvaan...

Viime kesänä rantakäärme osui sääreen/pohkeeseen uintireissulla. Suhteellisen vittumainen fiilis ja jäi pitkäksi aikaa viimeiseksi munasillaan vedetyksi uintipyrähdykseksi. Muuten olis kohta ahven tirrissä kiinni - luulisi varmaan saalistavansa katkarapua.

 

[jesse72]

Käärmeitä, hyi helvata. Naurettavaa ehkä, mutta Snake On Plane-leffaa en oikasti voinut katsoa. Puistatti niin perkeelesti, samoin se kohta Indiana Jonesissa, kun se muijan kaa lasketaan sinne montuun, mis on kauheesti kauheita kärmeitä.

Huh, en halua edes kuvitella jos luonnossa joku boa ym osuis kohdalle, paskat housusa ja sydänkohtaus ja nimi kuolinilmoitukseen.

 

[Red Machine]

Kaikesta tulee mieleen yksi vitun ylikauhea asia. Facehuggerit alien-leffoista. Hyi saatanankuustoista. Nähny muutaman darrapainajaisen missä joku vitun huone täynnä niitä ja ite ei pysty liikkuu. Se kohta kakkosessa missä ne kaks päästetään vapaiks ku ripley koisaa sen pennun kanssa on meikäläisen personal nightmare.

Ja jotkut ostelee näitä lookalikeja ebaysta. Huh.

 

[Vanha Len]

Kyllä ahtaat paikat ovat vittumaisia. Näen usein unta jossa meikäläinen ahdetaan teräsputkeen, jonka päät tukitaan. Sitten kokonaisuus peitetään maahan muutaman metrin syvyyteen. Elävältä hautaaminen pelottaa ja puistattaa. Pahinta tässä on se, että tätä on harjoitettu elävässä elämässä rangaistusmuotona.

 

[Hespeler]

Näen usein unta jossa meikäläinen ahdetaan teräsputkeen, jonka päät tukitaan. Sitten kokonaisuus peitetään maahan muutaman metrin syvyyteen.

22" putki olisi varmaan sopiva. Kamalia unia ainakin näät. Mun mielestä unet on aina kivoja, tapahtuipa niissä mitä tahansa.

Kuolemanpelko iskee silloin tällöin. Yleensä sunnuntaisin. Ei tässä muuta tarvitse pelätä.

20" voi olla sopiva.

 

[Uleåborgir]

En viime kesään mennessä pelännyt oikeastaan mitään rationaalista. Mutta juhannuksena 08 pistin itseäni fileerausveitsellä reiteen, ja verta tuli pulppuamalla. Sen jälkeen ovat terävät esineet kammottaneet minua. Pikku hiljaa siitä ollaan kuitenkin pääsemässä pois. Taas on tuppivyö kalareissuilla mukana, mutta perseen puolella.

Irrationaalisen pelko on minulla vahva. Psykologiassa sitä kutsutaan arkisesti pelkotilaksi. Pelottaa, mutta ei voi määritellä pelon syytä. Se alkoi yo-kirjoitusten aikaan vuonna 1997 ja on sittemmin levinnyt yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi (GAD), keskivaikeaksi masennukseksi ja kirsikkana kakun päälle kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön eli bipoon, kuten piireissä sairautta kutsutaan, on vahvat lääkket. Oma annokseni hipoo huippulukemia ja iltalääkkeiden ottaminen on mielestäni yksi vittumaisimmista asioista tässä maailmassa. Noin tunti lääkkeiden ottamisen jälkeen alkaa sydän hakata hullun lailla ja sen torjumiseksi joudun ottamaan vielä beetasalpaajia. Bipo-lääke on neurolepti ja sillä hoidetaan myös skitsofreniaa. Oma annokseni bipoa vastaan on suurempi kuin isoin hoitoannos skitsofreenikoille.

Lääke aiheuttaa sydämen hakkaamisen lisäksi kauhutiloja, kuolemanpelkokohtauksia ja nielemisvaikeuksia. Kymmenet kerrat olen ollut varma tukehtumiskuolemasta kun ruoka ei lähdekään normaalisti ruokatorveen vaan jää killumaan ruoka- ja henkitorven rajaseuduille. Silloin on saatava välittömästi nestettä, jotta ruoka ei putoaisi henkitorveen.

Ampiaiset, korkeat paikat (asun kymmenennessä kerroksessa ja polttelen tupakkaa matalaan kaiteeseen nojaillen), vesi, lentäminen, uhoava gooni. Ne eivät pelota. Ei pelota myöskään omalle kohdalle sattuva vakava sairaus. Mutta läheisten sairastuminen pelottaa. Isäukolla on laaja-alainen flimmeri pumpussa ja mutsilla diabetes yms. 50+ -ikäisten vaivoja. Itselläni on nyt ollut pari-kolme kuukautta hermosärkyä selkärangassa, eikä minua silti pelota lainkaan edessä olevat tutkimukset. Omituista. Irrationaalisen pelko on voimakas, mutta muuten olen sangen peloton mies.

 

[Jomppa_Koo]

Jos huumorilinjalla jatketaan, niin lähinnä pelottaa miten nainen suhtautuu mun runoon. :)

En mä muuta oikeastaan pelkää. Ei ainakaan tule mieleen mitään erikoista.

 

[Bruno]

Minä pelkään pitkän ja rankan ryyppämisen jälkeen tulevaa ensimmäistä yötä. Nyt on taas liskot kolkuttelemassa oven takana, enkä oikein tiedä mitä sitä pitäisi tehdä. Juoda pari kaljaa ja tasoittaa oloa vai kenties vain valvoa aamuun asti.

 

[alwahla]

Muutama asia aiheuttaa itselleni joko paniikkia tai kunnon pelkoa ja ne ovat:

- lapset ikähaarukassa 0-14 v
- korkeat paikat (lentokoneessa en tunne mitään, mutta miltään Ruotsin tai Tallinnan laivan kannelta en kyllä veteen katso)
- järvien, jokien ja merien syvänteet (taustalla muutama liian-läheltä-tilanne)

 

[verikuut]

Pelottaa edessä oleva ajomatka, taitettavana yli 500km ja lähtö aamuyöstä. Hirviä ja poroja väistellen sekä ratissa hereillä sinnitellen, siinä sitä onkin haastetta ihan tarpeeksi.

 

[Datsun]

Minä pelkään pitkän ja rankan ryyppämisen jälkeen tulevaa ensimmäistä yötä. Nyt on taas liskot kolkuttelemassa oven takana, enkä oikein tiedä mitä sitä pitäisi tehdä. Juoda pari kaljaa ja tasoittaa oloa vai kenties vain valvoa aamuun asti.

Viime sunnuntaina oli Tuskan jälkeinen kaamos. Krapula tuli vasta illalla (mikä ihme kun lauantai venyi sunnuntaiaamuun klo 7.30 saakka). En uskaltanut käydä nukkumaan, en sitte millään. Ja yö olikin ihan hirveä, vaikka univelkaa oli rutkasti nukuin n. 24-3, sitten valvoin 3-4 (Canal Plus ja pornoa, sekin pelotti), nukuin taas 4-5 ja valvoin 5-6 ja sitte kuudelta suihkuun ja töihin. Jälkeen päin ajatellen olis pitänyt loiventaa vaikkapa sikspäkillä. Olipa hirveää, mutta niin vaan sekin on taas unohtunut. Tässä jo ens viikonlopun Tammerfestiä ja Tehosekottimen keikkaa + olusia + kesäloman alkua hekumoin.

 

[Bruno]

Jälkeen päin ajatellen olis pitänyt loiventaa vaikkapa sikspäkillä. Olipa hirveää, mutta niin vaan sekin on taas unohtunut. Tässä jo ens viikonlopun Tammerfestiä ja Tehosekottimen keikkaa + olusia + kesäloman alkua hekumoin.

On se kumma, ettei sitä vain opi rajoittamaan. Eiliset 7 purkkia olutta illalla eivät auttaneet hevosen sukupuolielimen vertaa, vaan yö meni leppoisasti uutisikkunaa tuijotellen ja taustalta kuuluvan radion yöshowta kuunnellen. Perkele. Itse olen kuitenkin kokenut liskot tuollaiset 55 kertaa, joten luulisi jo alkavan tajuamaan ettei kannata.
Yksi pelko mikä tuli mieleen, mutta josta olen jo osittain päässyt eroon, on "putkiliukumäet", oli sitten vesi tai tavallinen, mutta joku helvetillinen pelko oli aiemmin, että jään jumiin enkä pääse enää pois.

 

[Timbit]

Muutama vuosi sitten minulla oli Bellin pareesi, eli kasvohalvaus. Tuon takia olen nykyään aika arka silmieni kanssa. Valonarat silmäni ovat olleet aina ja tästä syystä käytän coolisti aurinkolaseja paljon useammin kuin moni muu, mutta uusin pelko on se, että silmiini osuu jotain. Normaalia elämää se ei haittaa, mutta jos esimerkiksi poika alkaa sylissä istuessaan huitoa liikaa on pakko nostaa hänet pois sylistä. Lienee sen peruja, etten halvauksen aikana pystynyt sulkemaan oikeanpuoleista silmääni moneen viikkoon.

 

[Powerplay]

Mitään kammoa ei itsellä ole, mutta joskus jos joku asia jännittää, niin minun on aivan pakko se tehdä. Mikälie juttu sekin.

 

[Pottakameli]

Viime viikolla tuli kalareissulla pelästyttyä jotain ihan pimetää tapahtumaa. Menin halkovajaan hakemaan sopivan kokoisia pieniä puita, mutta niitä oli lähinnä puuläjän päällä. Jostain syystä oli varonut mennä tuonne vajaan ilman mitään kummepaa syytä. No, hyppäsin sitten "ketterästi" muutaman oluen jälkeen tuonne puukasan päälle ja hetken päästä alkoi kuulumaan jotain ihme supinaa. Ääni vaan voimistui kunnes se tuntui hyökkäävän päälle minä hetkenä hyvänsä. Oli pakko kirmata vajasta ulos ja samalla tuo ääni hiljentyi hiljalleen...lopulta vaieten.

Se oli sellaista ihmisen kuiskailua, mutta korkeammalla äänellä. Kellokin oli mukavasti kolme aamulla ja vaikka olikin valoisaa kuin päivällä, niin silti oli ehkä kuumottavin tilanne vähään aikaan.

Mitähän kaneliröllejä/tonttuja mä häiritsin? Vai oli joku ötökkölauma? Vieläkin puistattaa.

 

[Tuen Vety]

Viime perjantaina tuli istuskeltua konjamiini pullon kera patiolla nauttien kesäillasta. Lauantai menikin sitten enemmän tai vähemmän sohvalla makoilun puolelle. Päätin jossain vaiheessa iltaa aloittaa lukemaan Shlomo Venezian kirjaa Sonderkommando. Virhe, paha virhe. Liskodisko yön olinkin sitten Auschwitzin kaasukammioissa töissä. Yksi elämäni pelottavimmista öistä.

 

[Bruno]

Päätin jossain vaiheessa iltaa aloittaa lukemaan Shlomo Venezian kirjaa Sonderkommando. Virhe, paha virhe. Liskodisko yön olinkin sitten Auschwitzin kaasukammioissa töissä. Yksi elämäni pelottavimmista öistä.

Heh, ei voi olla nauramatta, kun pystyy samaistumaan. En tosin tuota kirjaa ole lukenut, mutta joitain leffoja/kirjoja on ahmittu ennen nukahtamista. Näyttäis uniin paukkuvan liskojen aikaan vielä enemmän illalla koettua/luettua/nähtyä tavaraa.
Nykyään katson piirrettyjä ennen liskoja...

 

[ditrim]

Heh, ei voi olla nauramatta, kun pystyy samaistumaan. En tosin tuota kirjaa ole lukenut, mutta joitain leffoja/kirjoja on ahmittu ennen nukahtamista. Näyttäis uniin paukkuvan liskojen aikaan vielä enemmän illalla koettua/luettua/nähtyä tavaraa.
Nykyään katson piirrettyjä ennen liskoja...

Itse taasen katson ennen liskojen yötä kauhua. No sitten siinä kun yritän pimeän tullen laitella simmuja kiinni, niin alkaa se kolina pihalla, sisällä ja ties missä. Vähän väliä saa kurkkia ikkunoista, että meneekö siellä pihalla murhaaja vai ei. Sitten kun on tarpeeksi saanut siitä pelosta, niin on aika päästää liskot sisään. Seuraavat tunnit ovatkin sitten sitä hikoilua ja jäätymistä vuorotellen. Parhaimmillaan menee kahden tyynyn molemmat puolet yössä kun soijaa lentää.

No muutenkin tuo pelkääminen on minulla sellaista sunnuntaitouhua. Muuten elän aikas pelkäämättä mutta sunnuntaisin saattaa lähetä käsistä. Olen huomannut, että minun kohdallani se viinanjuonti ei ole pelkäämisen pahin aiheuttaja vaan valvominen. Ongelmani onkin siinä etten pysty nukkumaan kunnon juhlimisen jälkeen. Syke hakkaa kahtasataa eikä nukkumisesta voi edes uneksia. Viinaratkaisu toki toimii, mutta ei silläkään kuuhun mennä.

Onneksi lomalla liskot on vähän pienempiä kun ei tarvi stressata töihin menemisestä...

 

[tiuke]

Pelottaa tuleva puolen tunnin huoltotauko. Onko Jatkoaika enää entisensä sen jälkeen... Ja pelottaa myös, kun pitää lähtee keskiviikkona luistelemaan, keskellä kesää, hei.

 

[Jiri]

Pelottaa tuleva puolen tunnin huoltotauko. Onko Jatkoaika enää entisensä sen jälkeen... Ja pelottaa myös, kun pitää lähtee keskiviikkona luistelemaan, keskellä kesää, hei.

Eijjjuumalauta onks äijä tulossamenossa Kangasalle. Perseensutimeinaan. Mä olin viime viikolla ja sehän oli hauskaa. Pahus kun en pääse nyt. No kerro äijille mojovat terkut :)

 

[tiuke]

Eijjjuumalauta onks äijä tulossamenossa Kangasalle. Perseensutimeinaan. Mä olin viime viikolla ja sehän oli hauskaa. Pahus kun en pääse nyt. No kerro äijille mojovat terkut :)

Täytyy kertoa. Joo sinne ois tarkotus mennä. Eihän Alpokaan ois halunnu kesällä pelattavan lätkää, joten ei tässä hyvin voi käydä. Mutta ainahan voi yrittää :)

 

[Delter]

Täällä Luontoilta, hyvää päivää. Teillä oli kysymys?

Viime viikolla tuli kalareissulla pelästyttyä jotain ihan pimetää tapahtumaa. Menin halkovajaan hakemaan sopivan kokoisia pieniä puita, mutta niitä oli lähinnä puuläjän päällä. Jostain syystä oli varonut mennä tuonne vajaan ilman mitään kummepaa syytä. No, hyppäsin sitten "ketterästi" muutaman oluen jälkeen tuonne puukasan päälle ja hetken päästä alkoi kuulumaan jotain ihme supinaa. Ääni vaan voimistui kunnes se tuntui hyökkäävän päälle minä hetkenä hyvänsä. Oli pakko kirmata vajasta ulos ja samalla tuo ääni hiljentyi hiljalleen...lopulta vaieten.

Jaahas että sellainen tapaus. Kysytäänpä suhinaeksperttilisensiaatiltamme, Otso Karhulta, tähän vastausta..?

- Njää? Kuulostaa melko erikoiselta tapaukselta. Sanoit, että "muutaman oluen jälkeen"? Niin. Halkovajojen puupinojen seassa elää kyllä yhtä sun toista öttiäistä ja möngertäjää, mutta harvempi niistä päästelee kuvailemaasi ääntä. Juttusi on kyllä hämärä... Oliskohan lepakko hullumpi veikkaus?

 

[Koirapoika]

Se oli sellaista ihmisen kuiskailua, mutta korkeammalla äänellä. Kellokin oli mukavasti kolme aamulla ja vaikka olikin valoisaa kuin päivällä, niin silti oli ehkä kuumottavin tilanne vähään aikaan.

Täällä Luontoilta, hyvää päivää. Teillä oli kysymys?
- Njää? Kuulostaa melko erikoiselta tapaukselta. Sanoit, että "muutaman oluen jälkeen"? Niin. Halkovajojen puupinojen seassa elää kyllä yhtä sun toista öttiäistä ja möngertäjää, mutta harvempi niistä päästelee kuvailemaasi ääntä. Juttusi on kyllä hämärä... Oliskohan lepakko hullumpi veikkaus?

Itse epäilen Pottakamelin kumonneen useamman terävänkin juoman, verenpaine on pomppinut sinne tänne ja näin ollen korvat on alkanut kansankielellä niin sanotusti suhisemaan, tässä selitys. Ei hätää Pottakameli, halkovajan piilopullolla voi käydä edelleenkin huoletta. Sitä suhinaa voi käyttää jopa syynä, kerrot meneväsi kummitusjahtiin.