Voisiko joku kertoa selkokielellä mitä "meidän peli" tarkoittaa käytännössä ? Siitä tunnutaan jauhavan niin paljon nykyään.
En ole perehtynyt asiaan. Pahoitteluni jos asia on mainittu tässä viestiketjussa aiemmin.Kiitoksia jo etukäteen.
Se on pelikirja jolla on voitettu viimeisin maailmanmestaruus, mutta josta pitää jokaisen hävityn ottelun jälkeen välittömästi luopua. Tärkeitä alkusarjan otteluita Tanskaa vastaan, saati elintärkeitä EHT-kiertueen otteluita Venäjälle ja Ruotsille hävinnyt Suomi on tuhon tiellä Meidän Pelin kanssa ja Jukka Jalonen hirtetään kasseista Jari Kurrin paidan viereen Hartwall Areenan kattoon.
Vaikka elämme tässä taantumuksen ajassa, niin tohdin silti hieman vielä palata menneisyyteen ja pohtia tuota ongelmaa sekä Venäjää, että Ruotsia vastaan. Haasteethan ovat äärimmäisen kovia molemmissa tilanteissa.
Jalosen Leijonat lähtee siis perustaltaan siitä ajatuksesta, että kiekkoa pitämällä joukkue on vahvoilla. Jotta voidaan hallita kiekkoa, käytetään ns. pelin rytmittämistä jonka kohdalla käytetään termejä kuten: nopea, puolinopea, hidas, viive ja palauttaminen. Nämä viisi muodostavat "rytmit" joihin Jalosen pelikirja perustuu.
Jukka Jalonen lähtee siitä ajatuksesta, että hyökkäys tulee ennen puolustusta. Eli niin puolustat kuin hyökkäät, eli hyökkäys-puolustus-hyökkäys. Aiempi 90-lukulainen suomalainen ajattelu perustui puolustuspelille -> puolustus-hyökkäys-puolustus; niin hyökkäät kuin puolustat.
Tämän vuoden Euro Hockey Tourilla on nähty, että Venäjä on tehnyt läksyjä Suomea vastaan ja Ruotsi taas on muokannut omaa perinteistä peliään. Ruotsi on osannut "Meidän pelin" jo vuosikymmeniä, täällä sitä kutsuttiin takavuosina "ruotsalaiseksi pelin jäädyttämiseksi". Suomeksi se tarkoitti sitä, että johtoasemassa Ruotsi piti kiekkoa ja palautteli, puolusti siis pitämällä kiekkoa. Suomessa puolustettiin sumputtamalla ja pelaamalla kiekkoa pois omista.
Venäjää vastaan Suomi on törmännyt keskialueen sumppuun. Venäjä ei karvaa syvältä, ehkä siksi, että he eivät osaa organisoida hyvää karvausta, tai siksi, että ovat huomanneet kuinka Suomi osaa pelin rytmitystä muutellen tulla karvauksen alta pois. Joudutaan siis "luistelemaan matkaa", mikä ei tietenkään ole pidemmän päälle järkevää (toisin kuin meikäläisessä taistelulätkäkulttuurissa luultiin joskus).
Keskialueen sumppua vastaan keinot ovat aika yksinkertaiset. Viisikon liike ja nimenomaan kiihtyvä liike, joka lähtee riittävän alhaalta. Vaihtoehto kaksi on taitavat ja pelirohkeat puolustajat, jotka uskaltavat ottaa tyhjiä pois ja tulla lähelle Venäjän viisikon kärkiä, jolloin tilaa rupeaa taas löytymään. Tässä tilanteessa pelaajatyyppi kuten Sami Vatanen tai jopa Petteri Nummelin olisi ase. Venäjän selkeä tavoite on pitää peli hitaana, jolloin se hyötyy taitavammista pelaajistaan suhteessa enemmän.
Suomen on löydettävä peliin vauhti, mutta se ei välttämättä tule pelkästään nopeuttamalla lähtöjä (eli käytetään vaikka vain kolmea rytmiä). Sen sijaan olisi keksittävä jokin keino millä viisikon saisi pidettyä huipputiiviinä myös omassa kiekollisessa pelissä. Jokainen huippujoukkue osaa pelata sentterin pois avauspelistä ja tämäkin Suomen tulee huomioida. Jos ja kun näin käy, niin välillä voi palauttaa ja lähteä uudelleen liikkeelle. Toinen vaihtoehto on antaa puolustajalle vapaus käyttää taitoaan, eli jos sentterille ei saada pelattua niin hän voi ennemminkin skriinata keskustaan tilaa josta pakki voi nostaa punaisen yli. Se miksi viisikon pitää olla tiivis on sitten siinä, että päätykiekkoihin päästäisiin taas rintamassa jossa puolustaja voisi olla jopa keskimmäinen pelaaja!
Ruotsia vastaan haaste on erilainen. Kahdelta kaistalta tuleva prässi on jo vaikea hoitaa, puhumattakaan jos saadaan aikaan järjestelmällisesti kolmen kaistan prässi. Kahden kaistan prässissä tila syntyy oman maalin eteen ja sitä kautta päästään eteenpäin, kunhan vain viisikko on jälleen riittävän tiivis. Mitä olen seurannut Elitserieniä niin siellä näkee jopa koko kentän yhdistettyä miesvartiointia ja prässiä (jos näin nyt voi sanoa).
Taas tullaan yksilöihin ja heidän henkilökohtaiseen taitoonsa. Prässi on aina purettavissa lyhyillä syötöillä jotka annetaan vastakkaiseen suuntaan kuin mihin paine tulee. Jääkiekossa haastetta tuo se, että jalassa on luistimet ja monesti ensimmäinen aalto ajaa taklauksen pohjaan jolloin puolustajan pelivalmius on hetken huono.
Kovaa prässiä vastaan alakolmio on jälleen kaiken a ja o. Sentteri keskellä ja puolustajat laidoillaan. Lisäksi pitäisin tärkeänä laitahyökkääjien tilanteen tunnistamista. Kun puolustajaan tulee kova paine tulisi hyökkääjän luistella samaa laitaa alas. Näin saadaan helpoiten "turvasyöttö" tai mikäli puolustaja on paremmassa peliasennossa niin kiekko voidaan jopa palauttaa (molemmissa pyrkimyksenä siis pelata ulos se "ykkönen"). Palautuksen jälkeen pitäisi auki maalin ja laidan väli, jolloin käytännössä sentterin pitäisi olla valmiina ottamaan syöttö vastaan, tai sitten puolustaja vaihtaa puolta ohi maalin takaa kiitävän "kakkosen".
Prässinhän voi ohittaa myös jalalla mutta se sisältää aina riskinsä, eikä ehkä kannata ensimmäisenä antaa sellaista neuvoa. Joka tapauksessa, vaikka prässi tulisi kahdelta tai kolmeltakin kaistalta on avainasemassa sen ykkösen voittaminen. Pelkästään se luo jo sen pienen tilan jota taitavasti hyödyntämällä prässi voitetaan.
Sitten vielä yksi vaihtehto ovat nopeat pelin käännöt. Eli ajatuksena se, että ennen kuin prässi on kiinni, pelataan laitoja hyväksi käyttäen kiekko pakki-pakki-sentteri tai helpommin pakki-pakki-laituri ja parhaassa tapauksessa vielä laituri-sentteri. Tässä tullaan sitten taas siihen millainen on ollut edellinen hyökkäys, onko viisikko kasassa vai ei, eli pystytäänkö lähtemään nopeilla syötöillä ja hyvällä rakenteella ylös.
Molemmissa tapauksissa (Venäjä ja Ruotsi) Suomen avaimet löytyvät siitä kirosanasta "rytmi". Kun kerran opit tietyn prässin rytmin ja sopeudut siihen niin sitä tilaakin alkaa löytyä ihan eri tavalla (silmä tottuu), sama koskee sumputtavaa joukkuetta vastaan, silloin se hyökkäys haetaan alempaa, pyritään syöttämään tiettyihin väleihin tietyille jätkille. Käytännössä vaaditaan aina korkeaa yksilötaitoa sentteriltä tai puolustajalta.
Suomen siis pitää oppia "pelaamaan". Helppoa, eikö? :)