Tuota jo kuuluisaksi tullutta viivelähtöjen optimaalista määrää erää kohti kannattaa tarkkailla seuraamalla pelejä. Juuri käynnissä olevassa Kärpät-Pelicans ottelussa Aravirta oli käskyttänyt selvästi pelaamaan vivelähtö silloin, kun se on järkevää. Kärpät lähti 1. erässä kuusi kertaa omista ylös viiveellä pakin seisahduttua maalin taakse. Neljästi viivelähtö tehtiin oman viisikon vaihtotilanteessa ja kaksi kertaa Pelicansin vetäydyttyä ohjauspeliin. Viivelähdöt jäivät Kärpillä kuuteen sen takia, että erässä pelattiin noin 6,5 minuuttia yv/av/tv-peliä. Eli, kun valmentajan käsky käy pelata viiveellä aina, kun se on järkevää, niin niitä viivelähtöjä tulee se noin 7/erä. Hyvä kysymys kuitenkin sinulta, koska se "pakotti" seuraamaan
viivelähtötilanteet tarkemmin.
Eli kun valmentaja käskee pelaamaan viivelähdön aina kun se on järkevää, tulee viivelähtöjä noin 7/erä? Tuohan on aivan järjetöntä logiikkaa ja ensinnäkin se riippuu siitä kuinka määritellään "järkevä" ja toisekseen se riippuu vastustajan pelitavasta ja taktiikasta. Mikäli vastustajan taktiikkana on karvata koko ottelu päätylaidasta, niin aika hankala siinä on pelata "optimaalinen" määrä viivelähtöjä.
Puolustusalueen puolustuspeli jakaantuu Meidän Pelissä mies-mies-puolustamiseen, aluepuolustamiseen ja näiden yhdistelmään. Näitä voisi joskus seurata tilastoimalla tarkemmin ja katsoa, onko niissä eroa muihin pelitapoihin nähden.
Voitko avata vähän tätä Meidän Pelin puolustamista? Vaihdetaanko jossain tilanteessa pois miespuolustuksesta vai mitä tarkoitat? Ymmärtäsin tuon lauseen, jos korvaisit "Meidän pelin" "jääkiekolla". Aiemmin Vancouverissahan Suomi puolusti enemmän mies miestä vastaan, mitä suurin osa muista huippujoukkueista, jotka lähes kaikki pelaavat tuota yhdistelmää. Käsittääkseni myös Jalonen on sittemmin siirtynyt valtavirtaan ja esim. laitahyökkääjät eivät välttämättä enää seuraa omaa miestään loppuun asti, vaan pyritään pitämään oma alue ja tarvittaessa vaihtamaan merkattua vastustajaa.
Viikonloppuna tuli katsottua mielenkiintoinen historiallinen ottelu dvd:ltä eli Edmonton-Philadelphia vuoden vaihteesta 81-82. Ottelussa Gretzky tekee 5 maalia (kolme lämärillä) ja viimeinen niistä tulee loppusekunneilla tyhjiin ja on kauden 50. maali 39 pelissä. Ottelu on kaikinpuolin aivan loistavaa viihdettä ja suomalaisittainkin upea, kun kentällä näkyy Risto Siltanen, Matti Hagman ja Jari Kurri. Hagmanista pisti silmään, ettei ollut kovinkaan kummoinen luistelija. Tai oikeastaan suurin osa pelaajista, etenkin Philadelphiassa oli nyky mittapuun mukaan heikkoja luistelemaan. Gretzky oli aivan omassa kastissaan luistelutaidossa ja -nopeudessa ja maalivahdit heikkoja molemmissa päissä vaikka legendoja nykyään ovatkin (Peeters ja Fuhr). Tai oikeammin varmasti olivat loistavia maalivahteja, mutta etenkin varusteet olivat silloin aivan eri maata. Ja toki myös esim. Kurri ja Coffey erottuivat hyvällä luistelullaan. Ei mikään ihme, että maaleja tehtiin tuolloin tuplamäärä verrattuna nykypäivään. Pelitavallisesti oli kuitenkin mielenkiintoista, että Edmonton pelasi omassa päässään varsin nykyaikaisesti. Pelattiin paljon lyhyillä syötöillä, pakit tukivat hyvin hyökkäyksiä ja välillä palauteltiin. Toki paljon pelattiin myös pitkiä syöttöjä, mutta toisaalta kahden viivan -sääntö esti tolkuttoman pitkät syötöt. Muuteen hyökkäykset sitten varioitui todella paljon ja enemmän kyse oli sellaisesta nopeasta reagoinnista ja kenttätasapaino oli monesti todella heikkoa. Mielenkiintoista kuitenkin verrata tuon ajan pelejä, kun on niin tottunut nykyjääkiekkoon.
Viimeksi muokattu: