Vaikka tilanne tällä hetkellä näyttää kohtuulliselta alempaan viivaan nähden, niin ei ole tullut mitään ambitiota ylempää viivaa kohtaan.
Joukkue päätyy sille sijoitukselle minkä se pelillään ansaitsee.
Itse olen edelleen tyytyväinen tällä pelillä ja mitä materiaalista on saatu ulosmitattua, jos kausi ei pääty runkosarjaan.
Ei kannata nykästä housuja vielä nilkkoihin, vaikka tällä hetkellä tuntuukin kivalta kun ollaan päästy pitkästä aikaa ykköspesälle fiilistelemään.
Kuitenkaan kakkospesälle pääsyyn ei riitä enää pelkkä kova tsemppaaminen ja oman alueen suojelu, vaan pitää olla peli kovassa iskussa ja olemassa olevasta materiaalista pitäisi saada enemmän kaivettua esille. En tiedä olisiko kassin pohjalla vielä varaa muuta kuin joku yksittäinen sentti, jolla ei mitään merkittävää hyötyä materiaalin lisäämiseksi saada.
Ehkä jos materiaaliin pystyisi tuomaan sitä leveyttä sinne kärkeen, mikä taas helpottaisi vastapuolen puolustuksen avaamista ja tekisi tilaa enemmän ja ehkä myös kun materiaali näyttäisi paremmalta, se loisi vastapuolelle sellaista fiilistä, että materiaali on hyvä ja sisään päästessään se voi saada jotain aikaiseksi.
Tällä hetkellä jäädään vähän vajaaksi, ajoittain päästään kyllä sisään, mutta enemmänkin mennään laidalta laidalle, kuin, että päästäisiin koko rintamana aluetta täyttämään.
Jos hyökkäyspeliin saataisiin enemmän järkeä, sekin voisi myös auttaa, ylivoimasta tuskin kukaan nykytilanteessa enää innostuu.
Meni vähän OT:ksi.
Suunta on kuitenkin oikea ja materiaalissa on vielä ulosmittaamatonta potentiaalia, mutta tekemisessä on myös kysymysmerkkejä, joihin pitäisi ratkaisuja löytää.
Peli-ilme, joukkueen ilme. Tukevat toisiaan ja tulos taas antaa näillekin suuntaa. Kuluneen kauden aikana ollut hieno nähdä jopa vapautuneita, iloisia ja riemastuneita ilmeitä (kuten Rami Määtän tiikeriloikka, Turkan hymy ja Jessen tsemppi Aku Ruutun iskiessä Joensuun maalinedustorppauksen jatkeeksi voittomaalin Jukurit-pelin havutuksilla).
Monta monessa, mikä on kulunut klisee tai mikä vaikuttaa mihinkin, mutta sellasen uskon, itseluottamuksen, ryhmädynamiikan kannalta Ässien pelin tiivistyminen/tulostaso vaikuttas olevan oleellinen asia siihen miten kivi on lähtenyt vyörymään oikeaan suuntaan. Voi toki myös ajatella, että resilienssi ja sietokyky on kasvanut, joukkueessa on kokeneita pelaajia Jesse, JMJ, Talaja, Laakso, miksei Ruuttu, Rubin, Turgeon, McCoshen jotka on nähneet ja kokeneet paljon kiekkoammatissaan. Ei tartte ensimmäisen tai toisen polulla olevan kiven takia alkaa heittämään kirvestä kaivoon, eri asia sitten millä painoarvolla tai volyymilla asioihin puututaan ennemmin kuin myöhemmin.
Yhtään valmennustroikkaa Kivi - Turunen - Härkälä väheksymättä. Oleellinen osa peliä, ilmapiiriä, arvoja ja tapoja. Alkaa tuossakin olemaan kokemusta jo jonkun verran, elämästä ja kiekosta.
Edelleen, ittellä kakssuuntainen mielipide: historia osoittanut, että tiiviisssä ryhmässä on voimaa, eikä ulkopuolelta tartte lappaa, ammentaa uutta verta. Tasapaksut/alisuorittajat saattaa edelleen turvallisessa, luottamusta herättävässä ympäristössä puhjeta kukkaan keväällä.
Toisaalta, historia on osoittanut, että ammattikiekossa yhden tai kahden sisäänheitetyn vahvistuksen, parannuksen ei tarvitse sekoittaa koko pakkaa vaan tuovat jotain ekstraa. Joku parannus tietylle osa-alueelle, 2-3 ketjun laituri, osaamista ylivoimalle jne. Eli olen avoin kummallekin vaihtoehdolle. Ehkä jälkimmäinen vois olla kutkuttavampi ja avata mahdollisuuksia, mutta ihan tilanteen, harkintojen ja markkinoiden mukaan mennään.
Vois silti olettaa Ässien olevan nyt hitusen vetovoimaisempi vaihtoehto keväänkin osalta kuin vuosi sitten.