Jos hieman vakavammin vastaan niin kyse on pitkälti toimintakulttuurista. Kulttuurin rakentaa sekä joukkue, valmennus, toimihenkilöt ja ns toimisto.
Hyvä kysymys on se, millainen on Jypin kulttuuri. Omaan ulkopuoliseen silmään näyttää siltä että meidän kulttuuri ei ole kunnossa ja sen rakentaminen vie aikaa. Tälle myös toivon aikaa = ei potkita valmentajaa pois.
Enemmän katsoisin pelaajistoon, millainen on profiili. Ovatko johtavat pelaajat sellaisia jotka voivat johtaa esimerkillä myös kaukalon sisäpuolella.
Tässä on sitä mitä itsekin asiaa pähkäillessä on miettinyt. Se toimintakulttuuri on osa sitä identiteettiä siinä kun pelityylit, joista ponnistetaan ladulle jne. jos sitä identiteettiä ja sen merkitystä joku miettii. Kulttuurin rakentaa tietenkin seuran kulloisetkin toimijat, mutta siellä takana on hyvä olla se perusta millaista kulttuuria rakennetaan.
Ihan oikein huomioit, että JYP vasta uusintaa, eli rakentaa hukkaamaansa. Organisaatio ymmärtääkseni luottaa tämän valmennuksen avulla sen olevan mahdollista onnistua ja sen suhteen posi on jos käsitykseni on oikea, että koko toimijajoukko pyrkii kohti samaa maalia. Viimeinkin (nyt on sitten sormet ja varpaat ristissä).
Mitä valmistautumiseen per ottelu tulee, varmaan on totta, että jos pelaajat ja valmennus ei toisiaan kovin hyvin vielä tunne, niitä fiboja syntyy helpommin. Tähän varmaan eilen JYP sitten osaltaan karahti. Senkin ostan, että lätkäjargoni opettaa valmennuksen ottavan koko valmistautumisen piikkiinsä, uskoen siinä olevan psykologisen viisasten kiven, jolla pelaajan häpeä kasvaa niin suureksi, ettei toistu, toki myös pelko status quosta kopissa vaikuttaa.
Oikeastihan puolet ja se suurin puolikas kuuluu pelaajalle itselleen. Mutta tuon uuden valmennuksen ja pelaajien hankaluus voi olla myös siinä, ettei valmennus tiedä, millainen on kunkin pelaajan oman henkisen valmentautumisen prosessi, siinä kun valkku korvan juuressa paukuttaa toisella kotimaisella, että "tsempa tsempa" pelurille, jolle se ainoa toimiva on hiljaisuus ja sisään päin kääntyneenä valmistautuminen, tai päin vastoin. Jos noita vahinkoja tutustuessa syntyy, voin hyväksyä ajatuksen, että valkku ottaa piikkiinsä, muutoin en. Tämä voi toteutua alkuun myös joukkue toverien välisesti. Suomalainen on vielä niin avoin ja verbaalinen otus, että heti pajattaa käytänteet exelillä pelikavereille.
Myönnän heti, että itsellä ei eilen tuohtumuksessa ollut kovin isoa sijaa ymmärrykselle saati kliinisyydelle pohdinnoissa, mutta yön nukuttua osaa jo ymmärtää, vaikka ei hyväksyä. Kaiken rakentamisen keskellä varmaan pakosti tulee eteen käsiteltäviä ja joukkueena (valmennus tähän mielessäni kuuluu myös) vailla rutiinia olevia tilanteita, joista joko selviää tai niihin kompastuu. Kunhan opin ottaa niin voin stoalaisesti nyökätä asialle.