Peliin valmistautuminen, mitä se konkreettisesti on?

[JypFabu]

Erinomaisen hyvää pohdintaa ja avaa itsellenikin hiukan näkökulmaa

Tämän voin palauttaa myös vastineesta. Hyvä kun saa itseäkin pohtimaan.

Tuo ilmapiiri on kyllä arvaamattoman tärkeä palanen toimivaa joukkuetta, avoimuus ja lupa olla itsensä ja itsenään hyväksytty, arvoja tärkeimpiä. Tuohon avoimuuteen kuuluu tietty se kyky vuorovaikutukseen, hyvä joukkue on vähän kuin hyvä bändi, siinä menee egot nurkkaan ja jokaisen lapsi on se mitä tehdään. Omalla elämänkokemuksella kehtaan sanoa näin, eläköityneenä rämpyttäjänä.

Sitä en tiedä, kuinka hierarkkisena vieläkin lätkäjengi sisältä päin kohdataan ja se voi olla estävä tekijä edelliselle kappaleelle, toisaalta arvostus ansaitaan omalla karismalla, ei se ilmaista voi aitona koskaan olla ja sitä kai ne mentorit siellä kopissa oikeasti ovat, arvostettuja oikeutetusti.

Silti, vaikka kuinka niin tahtoisi, että oppiin riittäisi sanat, meistä jokainen jolla omia lapsia on tietää, että niinhän se ei koskaan mene. Polkunsa löytämiseen jokaisen on kompuroitava määränsä, voi olla vaan läsnä tarpeeseen, mutta muuten pitää peukkua ja kannustaa. Näin se varmaan menee ja tuntuu niistä kokeneista mentoreista siellä kopissakin.

 

[veskula]

Silti, vaikka kuinka niin tahtoisi, että oppiin riittäisi sanat, meistä jokainen jolla omia lapsia on tietää, että niinhän se ei koskaan mene. Polkunsa löytämiseen jokaisen on kompuroitava määränsä, voi olla vaan läsnä tarpeeseen, mutta muuten pitää peukkua ja kannustaa. Näin se varmaan menee ja tuntuu niistä kokeneista mentoreista siellä kopissakin.

Juuri näin. Lisäksi, eihän asia tietenkään niin ole, että täydellinen valmistautuminen johtaisi virheettömään peliin. Tai puolivalot estäisi voittamasta peliä.

Tuon "valmistautumisen" esiintymistaajuus presseissä on vaan huomioita herättävän korkea. Etenkin hävinneen osapuolen taholta. Siksi tässä utelias lätkänseuraaja nostaa asiaa tikunnokkaan...

 

[Marcus Juslin]

Valmistautumisenkin pystyy yksilötasolla ja myös koko joukkueen tasolla tekemään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pomppu sinne ja toinen tänne - yhtäkkiä peli on 0-2. Näitä sattuu aina, koska siellä on aina kaksi ammattilaisjoukkuetta. Tässä vaiheessa sitten kysytään sitä, miten pystyy jatkamaan eteenpäin ja sillä ei ole mitään tekemistä valmistautumisen kanssa, ei ainakaan suoraan.

 

[JypFabu]

Juuri näin. Lisäksi, eihän asia tietenkään niin ole, että täydellinen valmistautuminen johtaisi virheettömään peliin. Tai puolivalot estäisi voittamasta peliä.

Tuon "valmistautumisen" esiintymistaajuus presseissä on vaan huomioita herättävän korkea. Etenkin hävinneen osapuolen taholta. Siksi tässä utelias lätkänseuraaja nostaa asiaa tikunnokkaan...

Tässähän sitten esiin tulee se kuinka vakaat on identiteetin rakenteet. Varmaan tuosta osin juontuu ne jargonit, kuten voittaa huonolla pelillä, löytää keinot voittaa, ym. Sitä en siis pidä pelkkänä hävinneen tekosyynä, vaan isosti se kertoo kuinka vankalla pohjalla organisaatio toteuttaa. Tarkoitan, että myös tappioita tuosta syystä voi tulla, mutta sarjaan suhteutettuna ovat melko merkityksettömiä.

Kiva tuolta pohjalta seurailla, riittikö yksi kylvetys, vai tarvitaanko lisää haahuilua, jotta perille menee.

Lopulta aina tullaan siihen, kuinka hyvin osiensa summana peli tuottaa. Voi siis voittaa pieleen menneellä valmistautumisella tai hävitä onnistuneella, koska peli itsessään on ennustamaton virta ja tuo eteen ennakoimattomia kiemuroita. Niitä ei voi estää, niistä huolimatta voi onnistua, mutta se vaatii niitä identiteetti asioita, samoin pelitapa - asioita joilla voi pärjätä ja yllättäviä asioita edukseen kääntää.

 

[veskula]

Piti oikein kuunnella kaikki eilisen lehdistötilaisuudet.

• Pennerborn toi valmistautumisesta esiin "Juo, syö, nuku ja nollaa. Pidä molemmat jalat maassa ole nöyrä"
• Peltonen voittajajoukkueen suunnasta " valmistautumisessa oikeanlainen nöyryys."

Muut eivät maininneet suoraan termin valmistautuminen alla mitään. Grönborg tosin hiukan kysyttäessä viittasi tulevaan CHL-peliin, että tulee valmistautua hyvin luistelevaan joukkueeseen.

Omasta valmistautumisesta eiliseen peliin voi tuoda ehkä siihen nöyryyteen ja vastustajan kunnioittamiseen liityvät huomiot: Suurinumeroinen voitto ja keksin jo mielessäni Jukureiden nuoren maalivahdin sukunimestä lausuntavaihtoehtoja: hörp:pään, hör:pin -> Unelmapeli. Onneksi ei vaikuttanut suoraan pelitulokseen.

 

[Nelfor]

Siltä osin ei kirjoitusten perusteella ihan ole vielä auennut, mikä siinä peliin valmistautumisessa on valmentajan vastuulla. Sen ostan, että käydään vastustajaa läpi ja sovitaan pelitaktiset asiat sekä pyritään joukkuetta tsemppaamaan, mutta jotenkin ehkä toivoisi, että se henkinenkin valmistautuminen tapahtuisi enemmän pelaajan omasta aloitteesta ja omilla kyvyillä. Jos näitä kykyjä ei ole, niin sitten niitä opetellaan, mutta se ei edelleen mielestäni ole "peliin valmistautumista".

Tätä voi ajatella samalla tapaa kuin harjoittelua tai pelaamista. Jokainen pelaaja voi harjoitella yksinään tai porukalla ilman valmentajaa, eikä ne pelaajat siihen pelaamiseen tarvitse valmentajaa. Se ei vain todennäköisesti suju kovin hyvin, jos näin toimitaan. Siksi valmentajilla on valtava rooli harjoittelun ja pelaamisen suhteen. Ihan sama koskee peleihin valmistautumista.

Valmentajat johtavat joukkueen kaikkea tekemistä, joten heillä on myös tuosta kokonaisuudesta vastuu. Tietysti jos yksittäinen pelaaja lipsuu asioista, vaikka muut ovat ruodussa, niin se ei ole välttämättä juurikaan valmennuksen syytä. Jos koko joukkue pelaa vähän sinne päin, ei keskity kunnolla ja asenteessa on tekemistä, niin silloin vastuu on valmennuksella.

Pelaajat harjoittelevat, valmistautuvat ja pelaavat valmennuksen ohjeilla - yhtenäisesti. Siksi valmennuksella on myös iso vastuu kaikista näistä asioista. Valmennuksen vastuulla on, että tuo kokonaisuus toimii hyvin yhteen, eli kaikki palaset loksahtavat kohdilleen. Muuten siellä on vain kasa pelaajia touhuamassa mitä sattuu.

 

[nixu]

Valmistautuminen ja peliin syttyminen. Jotkut vastustajat sytyttävät joukkueen jo valmiiksi. Vaikkapa KalPa ja paikallisottelu. Alla surkea esitys Vaasassa ja vastassa rakas vihollinen, ei varmasti ollut vaikea laittaa ns parasta pöytään joukkueelta. Seuraavana päivänä maha täynnä makeaa, vastassa jumbojoukkue ja maalissa nelosmaalivahti. Hei, tää me hoidetaan vasemmalla kädellä. No ei hoidettu, valmennuksen piikkiin menee ja tietysti iso vastuu myös joukkueella.

Rautakorven aikaan, muistelkaa Tapparapelejä Nokia-areenalla. Joka kerta oli 110% lasissa ja haluttiin näyttää. Sattumaako vai valmennuksen ansiota( Rautakorpi-Nieminen).. Tapparaa vastaan pelattiin silloin vieraissa paremmin kuin kotona. Miksiköhän? Oliko valmennuksella tarve voittaa ja näyttää vieraissa? Saiko joukkueen suorittamaan siellä?

 

[Marcus Juslin]

Jotka Netflixistä Shoresyä ovat katsoneet, tietävät että valmistautumisessa vastuu on kaikki kaikessa (kausi 2, jakso 6). Eli ei peuhata naisten kanssa pitkin yötä ennen tärkeää peliä. Paineet päästetään irti pelissä, ei sängyssä.

 

[Hieroja]

Ihan perus juttuja nuo ravinto, lepo ja kehonhuolto. Ammattirheilijalle tästä ei pitäisi edes joutua sanomaan, mutta kuten joskus olen tuolla muissa ketjuissa paasannut ihan kaikki jääkiekkoilijat eivät taida sitä olla vieläkään. Joskin nykyisin varmasti useimmat.

Sitten se itse peliin valmistaminen lienee vähän kinkkisempi juttu. Itse ajattelisin, että valmennus määrittää pelilliset asiat ja on tarvittaessa tukena henkisellä puolella, tällä henkisellä puolella on mun mielestä myös huollolla usein iso rooli. Valmentajan pitää tuntea yksilöt tarpeeksi hyvin, jotta voivat tarjota tukea henkisellä puolella tai joukkueessa pitää olla sellainen henkilö joka kykenee sillä puolella olemaan avuksi tätä apua tarvitsevalle. Koskee toki ihan kokonaisvaltaista tukea myös.

Joukkueen sytyttäminen taas on mun mielestä ihan jokaisen joukkueenjäsenen tehtävä! Jokainen yksilö joukkueessa on erilainen ja tuottaa oman osansa tähän sytyttämiseen sekä myös yleiseen joukkuehenkeen. Valmentajalla tässä lienee useimmiten pienehkö rooli, kun pelaajat kuitenkin pääasiassa taitavat pääasiassa keskenään viettää aikaa kopissa. Toki pelin aikana myös valmentajalla jonkilainen vastuu yhdessä kapteeniston kanssa, mutta kokonaisuutena homma joko toimii tai ei toimi.

En usko, että on olemassa vain yhtä tapaa sytyttää kaikkia pelaajia eikä kaikki sovi kaikille. Mulla esim. henkilökohtaisesti tuo extra-buustia, jos joku vastustajan pelaaja tulee vittuilemaan jostain huonosta suorituksesta tai vaikka vähän satuttaa ja siitä saan energiaa todella paljon. Vastaavasti taas, jos oma pelikaveri tulee aukomaan lärviään jostain epäonnistuneesta suorituksesta se latistaa mieltä ja vaikuttaa suorittamiseen äärettömän paljon.

edit. korjattu kirjoitusvirheitä ja lisäilty sekä poistettu parit sanat

 

[veskula]

Joukkueen sytyttäminen taas on mun mielestä ihan jokaisen joukkueenjäsenen tehtävä! Jokainen yksilö joukkueessa on erilainen ja tuottaa oman osansa tähän sytyttämiseen sekä myös yleiseen joukkuehenkeen. Valmentajalla tässä lienee useimmiten pienehkö rooli, kun pelaajat kuitenkin pääasiassa taitavat pääasiassa keskenään viettää aikaa kopissa. Toki pelin aikana myös valmentajalla jonkilainen vastuu yhdessä kapteeniston kanssa, mutta kokonaisuutena homma joko toimii tai ei toimi.

Voisin kuvitella tämän olevan tärkeä pointti lonkeronharmaassa marraskuussa. Kuten tuossa aiemmassa kappaleessa toteat, itse peliin valmistautuminen on kinkkisempi juttu. Tämä sytyttäminen on lienee niitä alueita, jossa pitää olla tarkkana ettei se valmistautuminen mene yli. Se on taas sitten eri asia ja kuvastaa entisestään valmistautumisen vaikeutta. Yleensä seuraukset lienevät sitten liika jännitys tai ylilyönnit.

 

[Baldrick]

Valmistautumista peleihin voi kai jakaa lyhyen ja pitkän aikavälin valmistautumiseen. Pitkän aikavälin valmistautuminen on sitä ns. urheilijan elämää, että syö hyvin ja nukkuu riittävästi, hoitaa kehonhuollot yms. säntillisesti, koittaa oppia ja omaksua jatkuvasti jne…

Lyhyen aikavälin valmistautuminen on sitten osin samat hommat pelipäivän alla ja päälle vielä tulevaan vastustajaan perehtyminen sekä psyykkaaminen peliin.

Valmistautumisessa valmentajan tehtävä(!) on fasilitoida onnistuminen näissä kaikissa. Jos pelaaja on vähän taiteilijaluonne myös syömäpuolella, niin autetaan ruokailutottumusten kanssa ja katsellaan vähän perään. Valmistellaan tulevan vastustajan läpikäynti ja tarjotaan pelaajille paras mahdollinen tieto vastustajasta — missä vuotaa ja mitä pitää varoa jne. Yritetään motivoida ja liekittää koppia sekä auttaa pelaajia repimään itsestään paras irti.

Valmennuksen tehtävä on tukea on siis tukea ja tasoittaa tietä onnistumiselle niin yleisesti kuin peliin valmistautuessa, ja pelaajan tehtävä on nimenomaan toteuttaa se onnistuminen. Ei valmennus voi jokaista pelaajaa psyykata matsiin, vaan kyllä se on pelaajan itsensä tehtävä ja osa sitä työnkuvaa, josta palkkaa maksetaan. Valmennus sitten vain poistaa häiriötekijöitä parhaansa mukaan ja koittaa edistää itseluottamusta.

Jos taas puhutaan vastuusta, niin ensisijainen vastuu valmistautumisesta (pl. videot) on pelaajan. Lopullinen vastuu kokonaisuudesta taas on valmentajalla. Jos riittävän monelle ei ole sopiva ympäristö saada itseään psyykattua peliin, eikä valmennus tee sen eteen korjaavia liikkeitä, kantaa valmennus siitä vastuun.

Sama homma muussakin työelämässä. Jos tiimi suorittaa laajalti alle odotusten, lienee vika odotuksissa tai tiiminjohtajassa. Jos taas lähes kaikilla onnistuu, mutta muutamalla sakkaa, kääntyy katse tiimiläisiin. Omassa elämässäni olen kuitenkin huomannut ja oppinut, että eniten eteenpäin menevät ne, jotka antavat silti isoimman panoksen, vaikka johto olisi osaamatonta. Sitten on niitä, jotka ulisee ja alisuorittaa, kun milleniaalilla pitää olla se lämmin maito ja äitien tissi lähellä, kuten Tero Lehterä länsinaapureita kuvaili. Itse olin nuorempana jälkimmäinen, jolla tippui moti ja keskittyminen meni ongelmiin, kun johto sakkasi. Jossain vaiheessa kuitenkin tuli herättää siihen, että mikäli haluaa mennä uralla eteenpäin, pitää suorittaa hyvin johdosta huolimatta. Toki keskimäärin kivempaa ja tuloskin parempaa, jos johtaminen on laadukasta.

Vetääkseni tämän jotenkin kasaan ja JYPiin, niin selvästikin nöyryys katosi yhden voiton myötä ja nuorella joukkueella rotsi aukesi niin että napit lensi pitkin pitäjiä. Kokeneille pelaajille tällaiset on helpompia käsitellä, mutta eipä se olisi ennenkuulumatontakaan, että niin syvissä vesissä kuin JYP on ja tulee iso onnistuminen, että siinä vähän liikaakin puhaltaa ulos helpotuksesta ja alkaa jo takaraivossa kolkuttaa, että korpivaellus on ohi. Niin se kävi tälläkin palstalla kannattajille.

Toivon mukaan tästä kokemusta rikkaampana eteenpäin ja löytyneellä nöyryydellä. Jos ei tämä opettanut, niin sitten ei mikään.

 

[veskula]

Jos taas puhutaan vastuusta, niin ensisijainen vastuu valmistautumisesta (pl. videot) on pelaajan. Lopullinen vastuu kokonaisuudesta taas on valmentajalla. Jos riittävän monelle ei ole sopiva ympäristö saada itseään psyykattua peliin, eikä valmennus tee sen eteen korjaavia liikkeitä, kantaa valmennus siitä vastuun.

Aivan loistava kirjoitus alusta loppuun. Tuo jako on tärkeä myös ottaa huomioon, "elä hetkessä vs. rakenna tulevaa kautta oppimalla menneistä". Tuo "pomon" vastuu on myös selvä ja sitähän voidaan ulottaa aina teoriassa (karrikoiden) vaikka Liigan toimariin saakka. Oma pointti oli pureutua tuohon yksittäiseen peliin valmistautumisessa, tarkemmin valmentajan sanomaan "minä kannan siitä luonnollisesti vastuun", jossa hän usein viittaa varmasti juuri tuohon "pomon" kokonaisvastuu-asemaan, samaan aikaan ollessaan aseeton pelaajan tai muun roolin tekemättömyyteen yksittäisessä tapahtumassa. Se mitä siitä seuraa, on taas tuota korjausliikkeiden tekemistä, joka on "pomon" tehtävä. Kiitos vielä hienosta ja tarkkaan pohditusta tekstistäsi.

 

[benicio]

Näin otsikon ja ajattelin että nämä Pekka Virran ajatukset sopii aiheeseen. Ei mulla muuta oikeastaan, ihan fiksuja Peksi puhelee:

Mestarivalmentaja puhkaisee kuplan: ”Ei ole mitään järkeä”

– Aika moni peli voitetaan tai hävitään jo ennen peliä, Pekka Virta sanoo.

www.iltalehti.fi

 

[veskula]

Näin otsikon ja ajattelin että nämä Pekka Virran ajatukset sopii aiheeseen. Ei mulla muuta oikeastaan, ihan fiksuja Peksi puhelee:

Mestarivalmentaja puhkaisee kuplan: ”Ei ole mitään järkeä”

– Aika moni peli voitetaan tai hävitään jo ennen peliä, Pekka Virta sanoo.

www.iltalehti.fi

Hyvin tehty @benicio , osuu hyvin yksiin tämän ketjun aiheeseen. Juuri tuo puuttuminen vaikka "hihihihi"-fiiliksiin hyvä esimerkki :-)

 

[Hieroja]

Näin otsikon ja ajattelin että nämä Pekka Virran ajatukset sopii aiheeseen. Ei mulla muuta oikeastaan, ihan fiksuja Peksi puhelee:

Mestarivalmentaja puhkaisee kuplan: ”Ei ole mitään järkeä”

– Aika moni peli voitetaan tai hävitään jo ennen peliä, Pekka Virta sanoo.

www.iltalehti.fi

Oli hyvä artikkeli.
Tuostakin kävi ilmi just se tuohon sytyttämiseen liittyen, että ennen peliä ei mitään palopuheita ennen peliä kannata pitää. Mulle esim. toimii semmonen agre-meininki ja rokin soitto ennen peliä millä saan sopivan menon päälle. Sit taas on persoonia, joille sopii hiljainen keskittyminen sekä kaikkea siltä väliltä.

Paljon oli muutakin hyvää ja varmaan tärkeintä tuo pelaajien tunteminen sekä pedagogisten taitojen omaaminen myös isossa roolissa, jotta joukkueen pelaajat sekä valmennus olisivat vireimmillään pelin aikana.

En silti vähättelisi johtavien pelaajien roolia tuossa kaikessa valmistautumiseen liittyvässä. Kyllähän Jyväskylässä käsitykseni mukaan oli sellainen kulttuuri kaikessa tekemisessä mikä pohjautui varmaankin siihen tekemiseen mitä johtavat pelaajat näyttivät. Toki sitä on helpompi ”myydä” menestyvässä joukkueessa. Tällä hetkellä mikään ei tunnu toimivan yhtä peliä pidempään ja ukot vaihtuneet joukkueessa sekä valmennuksessa sen verran tiuhaan, että todella vaikea sanoa mistä kaikki lopulta kiikastaa.
Pitkäjänteisyyttä ei ainakaan ole ollut, jospa siinä syy sillä joka vuosi taloon astelee uusi pomo ja uudet tavat. Siihen päälle pelaajien vaihtuvuus suurta ja koko identiteetti hakusessa. Lisäksi jos yhtään luetaan somea sekä seurataan keltaista lehdistöä saati jatkoajan keskustelupalstaa, helposti siinä se viimeinen silaus jää vajaaksi ja ajatukset harhailevat ties missä ennen peliä, kun pää käy ylikierroksilla vuorokauden ympäri.

 

[veskula]

Tällä hetkellä mikään ei tunnu toimivan yhtä peliä pidempään ja ukot vaihtuneet joukkueessa sekä valmennuksessa sen verran tiuhaan, että todella vaikea sanoa mistä kaikki lopulta kiikastaa.
Pitkäjänteisyyttä ei ainakaan ole ollut, jospa siinä syy sillä joka vuosi taloon astelee uusi pomo ja uudet tavat. Siihen päälle pelaajien vaihtuvuus suurta ja koko identiteetti hakusessa. Lisäksi jos yhtään luetaan somea sekä seurataan keltaista lehdistöä saati jatkoajan keskustelupalstaa, helposti siinä se viimeinen silaus jää vajaaksi ja ajatukset harhailevat ties missä ennen peliä, kun pää käy ylikierroksilla vuorokauden ympäri.

Kyllä, mielenkiintoista oli miten Pennerborn korosti lehdistötilaisuudessa että loppujen lopuksi kaikki lähtee päästä (brain). Voisi ehkä lohduttautua sillä, että henkinen puoli loksahtaa varmaan helpommin kohdalleen kuin suurempi pelitavallinen ongelma. Perjantaina on seuraava mahdollisuus tulla hyvin valmistautuneena askiin. Uskon vahvasti että näin käykin.

 

[Nelfor]

Kyllä, mielenkiintoista oli miten Pennerborn korosti lehdistötilaisuudessa että loppujen lopuksi kaikki lähtee päästä (brain). Voisi ehkä lohduttautua sillä, että henkinen puoli loksahtaa varmaan helpommin kohdalleen kuin suurempi pelitavallinen ongelma. Perjantaina on seuraava mahdollisuus tulla hyvin valmistautuneena askiin. Uskon vahvasti että näin käykin.

Toisaalta se henkinen puoli kulkee myös aika tiukasti käsi kädessä pelitavallisten ongelmien kanssa. Jos pelaaja ei tiedä mitä kentällä pitäisi tehdä, tai on eri mieltä valmennuksen ohjeistuksista, niin se ei voi olla näkymättä negatiivisesti myös pelaajan henkisessä tilassa.

Parhaassa tilanteessa pelitapa toimii ja pelaaja on sisäistänyt sen niin hyvin, että voi keskittyä tekemään pienet asiat oikein sen pelitavan raamien sisällä. Jos ei ole sisäistänyt pelitapaa kunnolla, niin voimavarat menevät herkästi vääriin asioihin.

 

[veskula]

Aivan totta, eivät tosiaan ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Pennerborn toi samaisessa pressissä esiin jotenkin näin; "joskus kiekon liikuttaminen pelaajalta toiselle on se ongelma, nyt se ei ole sitä". Pitää vielä tarkistaa etten kuullut väärin.

Yhtä varovainen saa olla myös henkisen lukon tai henkisen puolen ongelman liittämisessä automaattisesti joukkuehenkeen tai siihen, että joukkueessa olisi joku mädättäjä.

 

[rahor]

Pitkäjänteisyyttä ei ainakaan ole ollut, jospa siinä syy sillä joka vuosi taloon astelee uusi pomo ja uudet tavat. Siihen päälle pelaajien vaihtuvuus suurta ja koko identiteetti hakusessa. Lisäksi jos yhtään luetaan somea sekä seurataan keltaista lehdistöä saati jatkoajan keskustelupalstaa, helposti siinä se viimeinen silaus jää vajaaksi ja ajatukset harhailevat ties missä ennen peliä, kun pää käy ylikierroksilla vuorokauden ympäri.

Pitkäjänteisyys ei ole viime vuosina ollut kovin muodikasta. Yritysjohtajistakin osa jopa ylpeilee sillä, että ovat luonteeltaan kärsimättömiä. Tällä tietysti halutaan sanoa, että ollaan dynaamisia ja puututaan nopeasti epäkohtiin. Tuollainen johtaminen toimii aikansa ja erityisesti pikavoittojen jahtaamisessa, mutta oikeasti kaikki menestys lopulta perustuu pitkäjänteiseen tavoitteelliseen työhön. Joku sen taustatyön on niissäkin firmoissa ja seuroissa tehnyt, joissa nykyään saattaa patsastella joku kärsimätön toimari. On toisaalta selvää, että pitkäjänteinenkään työ ei tuota mitään, jos organisaatiossa suvaitaan alisuorittajia, joojoo -miehiä ja ilmapiirin myrkyttäjiä.

 

[JypFabu]

Toisaalta se henkinen puoli kulkee myös aika tiukasti käsi kädessä pelitavallisten ongelmien kanssa. Jos pelaaja ei tiedä mitä kentällä pitäisi tehdä,

Voipa se olla silloinkin henkisesti rassaavaa, vaikka kuinka "tietäisi" mitä kentällä pitää tehdä, mutta varmuus omasta ja toisten suorittamisesta vielä puuttuu. Siksi sitä pelitapaa pitää niin iskostaa kuin kärmestä pulloon, kun se toimiminen on niin monesta asiasta kiinni, ei vain ja ainoastaan omasta tekemisestä.

Siksi tässä on itsekin nostanut esiin esim. sitä identiteettipuolta, kun se on hyvä selkänoja ja ponnistuslauta uuden kehittämiseen. Kertoo osaltaan niistä tekijöistä, vaikka valkku olisi kuinka pätevä ja suunta selvä, olevassa tilanteessa on ne historian haasteet myös kampattavana ja kummittelemassa.

Rehellisesti, vaikka pelin aikana ja heti sen jälkeen tuntui kuin Paavo Väyrysestä, eli vitutti niin, ettei veri kierrä, mutta hissukseen tullut se malttipuoli perspektiivit mukaan. Iso oppi, olkoon käsitelty ja matka kohti seuraavaa kuoppaa.

 

[Baldrick]

Rehellisesti, vaikka pelin aikana ja heti sen jälkeen tuntui kuin Paavo Väyrysestä, eli vitutti niin, ettei veri kierrä, mutta hissukseen tullut se malttipuoli perspektiivit mukaan. Iso oppi, olkoon käsitelty ja matka kohti seuraavaa kuoppaa.

Juuri näin. Kuten tuolla toisaalla tuli pieni vitutusryöppy purettua pelin päätyttyä, niin yön yli nukuttuani tulin sille kannalle, että vaikka takki auki peliin tuleminen oli kardinaalimoka, niin hyvin joukkue kuitenkin keräsi itsensä ja löysi sen pelimoodin, eikä Jukureilla enää liikaa ollut asiaa hyökkäyspäähän. Toki taas traumoja herättävästi heti soi omissa, kun vihdoin tuli kavennus. Mutta rivit kasattiin, eikä mennyt ihan neppailuksi, mitä sitäkin on nähty jo ihan riittämiin. Parannus siinä mielessä.

Noh, nuori joukkue, olivat kingejä ja latu oli auki, kun kärkipään jengistä tuli voitto. Toivon mukaan tästä tuli opetus kärsivällisen ja ahkeran työnteon tarpeesta myös silloin kun menee hyvin, eikä vain silloin, kun pitää päästä pois pohjalta. Menestyjät treenaa kovaa ja lähtee ansaitsemaan voittoa illasta toiseen lähes poikkeuksetta, ja voittaa pelejä nimenomaan siksi. Voittajilla se jalka pysyy kaasulla.

 

[Valajas]

Juuri näin. Kuten tuolla toisaalla tuli pieni vitutusryöppy purettua pelin päätyttyä, niin yön yli nukuttuani tulin sille kannalle, että vaikka takki auki peliin tuleminen oli kardinaalimoka, niin hyvin joukkue kuitenkin keräsi itsensä ja löysi sen pelimoodin, eikä Jukureilla enää liikaa ollut asiaa hyökkäyspäähän. Toki taas traumoja herättävästi heti soi omissa, kun vihdoin tuli kavennus. Mutta rivit kasattiin, eikä mennyt ihan neppailuksi, mitä sitäkin on nähty jo ihan riittämiin. Parannus siinä mielessä.

Noh, nuori joukkue, olivat kingejä ja latu oli auki, kun kärkipään jengistä tuli voitto. Toivon mukaan tästä tuli opetus kärsivällisen ja ahkeran työnteon tarpeesta myös silloin kun menee hyvin, eikä vain silloin, kun pitää päästä pois pohjalta. Menestyjät treenaa kovaa ja lähtee ansaitsemaan voittoa illasta toiseen lähes poikkeuksetta, ja voittaa pelejä nimenomaan siksi. Voittajilla se jalka pysyy kaasulla.

Jukureiden neljäs maali on malliesimerkki toisen erän vaihtoedusta hyökkäyspäässä. Ruuttu reilun 20 sekunnin vaihdon jälkeen vaihtoon, JYPin paketti hajoaa kun Mäkinen hukkaa miehensä ja Piitulaiselle aukeaa kunniakuja. Suattaapi olla Jukurivalmennuksen metkuja moinen.

 

[veskula]

Siksi tässä on itsekin nostanut esiin esim. sitä identiteettipuolta, kun se on hyvä selkänoja ja ponnistuslauta uuden kehittämiseen. Kertoo osaltaan niistä tekijöistä, vaikka valkku olisi kuinka pätevä ja suunta selvä, olevassa tilanteessa on ne historian haasteet myös kampattavana ja kummittelemassa

Tästä identiteetistä ei taida ollakaan ketjua. Pelitapaketju on, mutta identiteetti on paljon muutakin. Meillä kaikilla on varmaan tietoa ja muistikuvia mitä se on ollut menneinä vuosina. Mitä me haluamme sen olevan tulevaisuudessa? Onko siinä isoja ristiriitoja mitä organisaatio halunnee? *vink vink*

 

[veskula]

Katsojana meinasin valmistautua perjantaihin väijymällä illalla Sport-KooKoo peliä. Mitään valmistautumisohjeita ei JYPin joukkueelle ole antaa, mutta jos/kun Schnarr pelaa, toivon että muu joukkue ei "odota" että nyt se tästä lähtee automaattisesti. Tuollainen vaara tuskin konkretisoituu, vaikka voi olla inhimillistä jos peli ei ole uomissaan.

Jormakka oli viime viikosta sanonut joukkueelle, että tämä on erittäin tärkeä viikko. Niin, jos voittoja ei ala tulla, tärkeiden viikkojen määrä kasautuu kunnes niitä ei enää ole - jos ajatellaan urheilullista puolta. Toki voidaan aina kysyä, mitkä peliviikot eivät olisi tärkeitä. Siksi perjantaina on otettava 3p.

 

[manageri6969]

Nyt sit perjantaina mitataan valmistautumista, kun Lakritsi-Veikot ottivat Vaasassa 5-1 pataan ja oliko peräti 4 ylivoimalla. Toivoisi jopa, että tietyllä tavalla menisi lataus jopa hiukan yli, mutta jokainen pelaisi toisilleen...