Peliin valmistautuminen, mitä se konkreettisesti on?

[veskula]

Avaan nyt muistaakseni toisen ketjun tänne JYP-osioon. Kysymys koskee siis valmistautumisen mystistä kokonaisuutta.

Kyselin tuossa toisessa ketjussa jo asiaa, mutta koska se koskee toivottavasti muitakin kuin Pennerbornia, avataanpa oma tälle keskustelulle. Pahoittelut, jos tällainen jo löytyy.

Miksi valmentajat lähes kategorisesti "ottavat" vastuun huonosta valmistautumisesta pelaajienkin osalta?
Mitä ovat ne valmistautumisen osa-alueet, joista pelaaja ei voi ottaa vastuuta?
Mitkä ovat taas niitä, joihin valmentaja on voimaton vaikuttamaan?

Sana on vapaa.

 

[veskula]

Jotta konkretian tavoite säilyy, teen seuraavia rajauksia syihin:

1. Pelitavan (pelikirja) puuttuminen, se ei ole peliin valmistautumisen puute, vaan kauteen valmistautumisen puute.
2. Ravinto, se ei ole peliin valmistautumisen puute kuin yksittäistapauksissa, se on ammattiurheilua.
3. Lämmittely, kuuluu tavoitteelliseen, intensiteetiltään korkeaan liikuntasuoritukseen.

 

[Kelmu]

Eilisen perusteella
1. Aamujäät (lättyjä heitellessä)
2. Lounas (kanapastalla)
3. Ylipitkät päikkärit (mielellä keskustan kahvilasta latte ennen tätä)
4. Vaatteiden valinta (ja selfie)
5. Hallille minutilleen (hyvin ehtii vieläkin, boomerit kuten Eronen on hyvissä ajoin)
6. Kahvin juontia ja keskustelua arjen asioista (kauramaidolla)
7. Mukava lämppä palloringissä (ja pari littipomppua)
8. Fysion hieronta (rentouttaa sopivasti)
9. Pari selfietä
10. Vaihtoparin varmistus (voi kysyä valmentajalta pelin alkaessa jos ei muista, tai katdo +1600 tekstarin)
11. Savuverhon kautta jäälle (muista ettet kaadu kynnykseen)

47. Hodarit loppu (kioskin prosessia ei muuteta)

67. Tj piiloutuu aitioon

Jossain tämän ketjun välissä ruotsalainen valmentaja on puhunut jotain, mutta aksentin ja tekstityksen puutteen vuoksi pelaaja ei ole sisäistänyt mitään. No aina voi kysyä kaverilta.

 

[veskula]

Kiitos @Kelmu erinomaisesta listauksesta. Noista listaamistasi saattaa olla moni myös valitettavasti olla totta. Tästä se lähtee mysteeri avautumaan.

 

[manageri6969]

Onko siihen vastausta" Kuka on se Kopin mädäntymisen aiheuttaja?" Mulla ei tule muuta mieleen...

 

[Nelfor]

Pelin valmistautumisen keinot voivat olla lähes mitä tahansa. Keinoja on yhtä paljon kuin valmentajiakin, sekä tietysti myös pelaajilla on aina omia juttuja.

Fyysinen valmistautuminen on helpoin osuus. Toki palautumiseen, ravintoon, unen määrään ja lämmittelyyn yms. pitää keskittää paljon huomiota, mutta nämä hoituvat usein pitkälti rutiinilla, eikä valmistautumisen pieleen meneminen yleensä johdu näistä.

Psyykkisellä puolella on se ylivoimaisesti suurin haaste. Ei saa olla liian rento, eikä liian jännittynyt, vaan täytyy löytää se kultainen keskitie. Joukkue pitää pystyä motivoimaan juuri oikealla tavalla, että se näkyy kaukalossa hyvänä asenteena ja keskittyneenä tekemisenä.

Jokaisella joukkueella ja valmentajalla on erilaisia keinoja tai rutiineja, joiden avulla pyritään saamaan psyykkinen valmistautuminen kohdilleen. Uuden valmentajan ja uusiutuneen joukkueen kanssa voi joskus ottaa hieman aikaa, että löydetään ne toimivat jutut.

Kaikille varmasti tulee ensimmäisenä mieleen jonkinlaiset valmentajan puheet, mikä tietysti yleensä onkin osa valmistautumista, mutta ei välttämättä kovin suuri osa. Pelkkä puhe harvoin saa kaikkea loksahtamaan kohdilleen. Kyse on kaikesta siitä, miten ja mihin aika käytetään pelipäivän aikana, sekä edeltävänä iltana. Pelaajilla on luonnollisesti oma vastuunsa, mutta valmentajistolla on päävastuu siitä, että joukkue on yhtenäinen ja oikein valmistautunut. Valmentajat ohjeistavat pelaajia ja yleisesti ottaen pelaajat tekevät varsin hyvin sitä mitä valmentajat käskevät, mutta jos ohjeistetut asiat eivät syystä tai toisesta toimi, niin täytyy kehittää jotain muuta.

 

[veskula]

Itselläni on hypoteesi:

Kysymys ei ehkä olekaan ennen peliä omista tekemättä jättämisistä tai väärin tehdyistä yksittäisistä seikoista. Koska en usko, että mitään yksilöistä muodostuvaa kollektiivista huonoa valmistautumista pääsee helposti muodostumaan. Ehkä varauksin edellisen illan "yksi" saunaolut. Se on myönnettävä, että maalivahdin osalta huono valmistautuminen on omiaan näkymään tuloksellisesti.

Kyse on ennemminkin nopeasti peliin jälkeen tuotu riittävän abstrakti selitys, jolla koitetaan selittää vastustajan fyysistaktillinen yliote, johon ei kyetty pelin aikana reagoimaan yksilön tai valmennusryhmän taholta. Tai ääritapauksissa ei edes vielä tiedetä, mitä hemmettiä siellä kentällä tapahtui. Eli tavallaan vaistomainen reaktio, että asia on ollut silti meidän käsissä vaikka turpaan tulikin.

Tämän takia sitä konkretiaa ei kuullakaan, vaan syy on ollut savuverhoiltu "valmistautuminen". Omissa käsissä toki.

Kuulostaako kaukaa haetulta?

 

[Valajas]

Eilisen perusteella
1. Aamujäät (lättyjä heitellessä)
2. Lounas (kanapastalla)
3. Ylipitkät päikkärit (mielellä keskustan kahvilasta latte ennen tätä)
4. Vaatteiden valinta (ja selfie)
5. Hallille minutilleen (hyvin ehtii vieläkin, boomerit kuten Eronen on hyvissä ajoin)
6. Kahvin juontia ja keskustelua arjen asioista (kauramaidolla)
7. Mukava lämppä palloringissä (ja pari littipomppua)
8. Fysion hieronta (rentouttaa sopivasti)
9. Pari selfietä
10. Vaihtoparin varmistus (voi kysyä valmentajalta pelin alkaessa jos ei muista, tai katdo +1600 tekstarin)
11. Savuverhon kautta jäälle (muista ettet kaadu kynnykseen)

47. Hodarit loppu (kioskin prosessia ei muuteta)

67. Tj piiloutuu aitioon

Jossain tämän ketjun välissä ruotsalainen valmentaja on puhunut jotain, mutta aksentin ja tekstityksen puutteen vuoksi pelaaja ei ole sisäistänyt mitään. No aina voi kysyä kaverilta.

Ja ketju lukkoon. Siinähän se kokonaisuudessaan on.

 

[Kelmu]

Jos hieman vakavammin vastaan niin kyse on pitkälti toimintakulttuurista. Kulttuurin rakentaa sekä joukkue, valmennus, toimihenkilöt ja ns toimisto.

Hyvä kysymys on se, millainen on Jypin kulttuuri. Omaan ulkopuoliseen silmään näyttää siltä että meidän kulttuuri ei ole kunnossa ja sen rakentaminen vie aikaa. Tälle myös toivon aikaa = ei potkita valmentajaa pois.

Enemmän katsoisin pelaajistoon, millainen on profiili. Ovatko johtavat pelaajat sellaisia jotka voivat johtaa esimerkillä myös kaukalon sisäpuolella.

Sitten tullaan myös seuran keulakuvaan eli toimitusjohtajaan. Tällä en tarkoita että tj alkaa huseerata pelaajakopilla vaan sitä että on itse ytimessä sen sijaan että pyörii tyhjissä aitioissa. Nämä ovat pieniä juttuja mutta kertovat siitä onko koko yhteisö homman takana, myös vaikeilla hetkillä.

Kysyn miten voit vaatia sitoutumista jos itse et johda esimerkillä?

Jyp on muutoksen keskellä ja tämä vie aikaa ja pelaajille ymmärryksen rakentamista mitä vaatii voittaminen illasta toiseen.

Seuraavaksi on hyvä seurata, miten otteluihin tulo muuttuu vai muuttuuko. Liikaa ei saisi miettiä, vaan ymmärrys siitä että laadukkaan arjen tekeminen lopulta ratkaisee.

Siihen kuuluu ravinto, lepo, harjoittelu jne. Toimistolla se on niihin jonnenjoutaviin sähköposteihin vastaaminen jne.

Sutten kun tietää että osa on kovin sitoutunutta myös toimistolla, lipunmyynnissä jne ei ole mitään järkeä vetää koko porukkaa kölin alta.

Vain omaan toimintaan voi vaikuttaa, toimivan johdon pitää mahdollistaa laadukas arki jotta urheilija voi suorittaa ilman tekosyitä. Kun oma tekeminen on tapissa, on mahdollista tehdä koviakin päätöksiä. Yleensä urheilija tämän myös hyväksyy ja näiden päätösten kanssa voi itse elää.

Olipas paatos laadukkaasta arjesta johon yhtenä osana kuuluu peliin valmistautuminen.

 

[JJLehto]

Kyllähän sen ymmärtää, että jos kaiken mahdollisen jo voittanut, tasonsa näyttäneistä arpisista veteraaneista koostuva joukkue välillä kesken synkän marraskuun ”valmistautuu heikosti” ennakkoon heikompaa suupalaa vastaan. Tavoitehan on kuitenkin niissä mitalipeleissä.

Kokonaan toinen juttu olisi, jos on tasoltaan heikompi, nuori jengi jolla on vielä paljon todistettavaa.

Vai voisikohan olla, että koko juttu on ihan peruskauraa? Ja tappion tulle koutsi vetää vaan huomion itseensä? Jos muuten löydätte, näyttäkää yksikin pelaajahaastattelu missä pelaaja sanoo että tämä olisi jonkun muu kuin pelaajan vastuulla

 

[Saleva kehiin]

Oletan, että valmennuksen ja koko joukkueyhteisön on mahdollista luoda "pelin vaade", joka valmistaa pelaajia jokaiseen peliin ilman erityisiä ylimääräisyyksiä. Kuten Pasi Rautiainen totesi, jotkut asiat vaan ovat itsestäänselvyyksiä. JYPissä tämä on nyt hakusessa. Hyvät (harvat) pelit tulevat yllätyksenä ja kukaan ei tiedä, miten sama yhteinen tunnetila uusitaan.

Sinänsä huolestuttavaa, että valmentaja todistaa tietävänsä jääkiekon ja ongelman olevan korvien välissä pelaajilla. Eikö se korvien väliin valmentaminen ole nykyään yksi tärkeimpiä juttuja? Mikä tietysti on aina vaikeampaa, jos kuntopohja ja pelikirja ovat vajaat.

 

[Nelfor]

Kyllähän sen ymmärtää, että jos kaiken mahdollisen jo voittanut, tasonsa näyttäneistä arpisista veteraaneista koostuva joukkue välillä kesken synkän marraskuun ”valmistautuu heikosti” ennakkoon heikompaa suupalaa vastaan. Tavoitehan on kuitenkin niissä mitalipeleissä.

Kokonaan toinen juttu olisi, jos oltaisiin heikompi ja nuori jengi.

Nimenomaan nuori jengihän tämä on, kuten tiedät, ja nuorilla on ylivoimaisesti eniten ongelmia valmistautumisen kanssa. Veteraanit osaavat valmistautua ja latautua peleihin keskimäärin paljon paremmin - riippumatta valmennuksen ohjeista.

Nuorilla on herkästi liikaa intoa, itseluottamusta tai jännitystä. Ei saada pidettyä omaa henkistä tilaa kontrollissa ja keskittyminen vaikeutuu.

 

[veskula]

Kuuntelin nyt tuon lehdistötilaisuuden ja Pennerborn luetteli: Lepo, ravinto, henkinen ja fyysinen nollaus. Olen jossain määrin huolissani jos nämä ovat seikkoja joita ei rutiinisti pidetä kuosissa, pelistä toiseen. Eritoten kaksi ensimmäistä. Tykkäsin kovasti särmästä ja aidosta avautumisesta. Eikä unohtanut, että vastustaja oli nämäkin asiakokonaisuudet mitä ilmeisimmin hoitanut tässä pelissä huolella.

Voisiko osasyy olla, että taustakohina esim. some vievät fokusta muualle. Sinne joko postataan taikka sitä selaillaan joutoajan täytteenä. Ollaan huolissaan some-preesensistä ja fyysinen preesens jää välillä huonommalle huomioille.

 

[JJLehto]

Nimenomaan nuori jengihän tämä on, kuten tiedät, ja nuorilla on ylivoimaisesti eniten ongelmia valmistautumisen kanssa. Veteraanit osaavat valmistautua ja latautua peleihin keskimäärin paljon paremmin - riippumatta valmennuksen ohjeista.

Nuorilla on herkästi liikaa intoa, itseluottamusta tai jännitystä. Ei saada pidettyä omaa henkistä tilaa kontrollissa ja keskittyminen

Jännitys kuuluu asiaan, ja se useimmiten häviää kun on ensimmäiset vaihdot takana ja peli vie mennessään nuoret ja vanhat

 

[Nelfor]

Jännitys kuuluu asiaan, ja se useimmiten häviää kun on ensimmäiset vaihdot takana ja peli vie mennessään nuoret ja vanhat

Jännitys ei olekaan se yleisin ongelma, ellei pelata jotain ratkaisevia pelejä. Henkisen puolen jutut ovat kuitenkin haastavia. Pelaajan pitäisi olla alusta loppuun keskittynyt ja motivoitunut, mutta samalla ei liian innostunut, eikä liiallisesti itseluottamuksestakaan ole hyötyä, kun silloin keskittyminen voi herpaantua.

 

[spaceman]

Olisi hyvä, jos JYPillä olisi sen verran laaja rosteri, että jos ei asenne rokkaa niin seuraavaan peliin tulee joku muu tilalle. Nyt pystyy ehkä 1-2 hyökkääjää vaihtamaan rotaatioon. Junnupakeilla ei ole mitään hätää, kun ei ole ketään reservissä.

Jos yhtään lohduttaa, niin sattuu sitä paremmissakin piireissä, eipä ollut KalPakaan ihan ytimessä perjantaina.

 

[Nelfor]

Kuuntelin nyt tuon lehdistötilaisuuden ja Pennerborn luetteli: Lepo, ravinto, henkinen ja fyysinen nollaus. Olen jossain määrin huolissani jos nämä ovat seikkoja joita ei rutiinisti pidetä kuosissa, pelistä toiseen. Eritoten kaksi ensimmäistä. Tykkäsin kovasti särmästä ja aidosta avautumisesta. Eikä unohtanut, että vastustaja oli nämäkin asiakokonaisuudet mitä ilmeisimmin hoitanut tässä pelissä huolella.

Voisiko osasyy olla, että taustakohina esim. some vievät fokusta muualle. Sinne joko postataan taikka sitä selaillaan joutoajan täytteenä. Ollaan huolissaan some-preesensistä ja fyysinen preesens jää välillä huonommalle huomioille.

Liigassa ei ole yhtäkään joukkuetta, joka pelaisi koko kauden läpi siten, ettei yhdessäkään pelissä mene valmistautuminen millään tavalla pieleen. Kärkijengit häviävät otteluita "heikommille" käytännössä aina sen vuoksi, että valmistautuminen menee pieleen. Jokaiselle joukkueelle on jo nyt alkusyksyn aikana tullut useita otteluita, joissa valmistautuminen on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen.

Tämä vain korostuu nyt JYPin kohdalla, kun pisteitä ei ole tullut ja näihin virheisiin ei olisi varaa. Lisäksi heikosti pelanneella joukkueella ei pitäisi olla kärkijengeille tyypillisiä vaikeuksia valmistautumisen kanssa, mutta nyt Jukurit oli ennakkoon niin heikko vastus, että siinäkin onnistuttiin.

 

[veskula]

Tämä vain korostuu nyt JYPin kohdalla, kun pisteitä ei ole tullut ja näihin virheisiin ei olisi varaa. Lisäksi heikosti pelanneella joukkueella ei pitäisi olla kärkijengeille tyypillisiä vaikeuksia valmistautumisen kanssa, mutta nyt Jukurit oli ennakkoon niin heikko vastus, että siinäkin onnistuttiin.

Onpa mukava lukea tulleita vastauksia, ihan kaikkien kirjoittajien osalta. Olen, toki vielä lyhyen otannan perusteella, kallistumassa siihen että henkinen puoli on se jonka konkreettisia alakohtia on syytä perata tarkemmin.

Esim. tuo asenne; miksi maan korkeimman sarjatason peleissä voidaan antaa pienintäkään (yksittäisenkään) pelin kilpailuetua huonolla asenteella. Päästät pääkoppaan ajatuksen, tuleva vastustaja on meidän alapuolella(!) sarjataulukossa. Voitimme sentään eilen sarjakolmosen. Vastauskin pohdintaan tuli heti 60 min pelin jälkeen.

 

[rahor]

Kuuntelin nyt tuon lehdistötilaisuuden ja Pennerborn luetteli: Lepo, ravinto, henkinen ja fyysinen nollaus. Olen jossain määrin huolissani jos nämä ovat seikkoja joita ei rutiinisti pidetä kuosissa, pelistä toiseen. Eritoten kaksi ensimmäistä. Tykkäsin kovasti särmästä ja aidosta avautumisesta. Eikä unohtanut, että vastustaja oli nämäkin asiakokonaisuudet mitä ilmeisimmin hoitanut tässä pelissä huolella.

Voisiko osasyy olla, että taustakohina esim. some vievät fokusta muualle. Sinne joko postataan taikka sitä selaillaan joutoajan täytteenä. Ollaan huolissaan some-preesensistä ja fyysinen preesens jää välillä huonommalle huomioille.

Ei Jypissä ole kuin ehkä alle puolet rosterista sellaisia, jotka ovat kokeneita ammattiurheilijoita ja joille nuo asiat ovat ehkä rutiinia. Se toinen puolikas on vielä raakileita ja kädestäohjattavia niin valmistautumisen, pelitavan kuin omien pelillisten suoritustenkin suhteen. En tiedä luotetaanko pelaajiin liikaa, kun kaikilla ei ole vielä valmiuksia kantaa itse vastuuta noista asioista. OJ puhui tästäkin asiasta viime kaudella ja mainitsi, että ammattilaisuus ja säntillisyys lähtee sängyn petaamisesta aamulla. Jotenkin esim. Heiskanen ei oikein vaikuta tyypiltä, joka olisi oikea tyyppi tuollaiseen kädestäohjaukseen, kun ei itsekään vaikuta ulospäin kovin särmältä ja ammattimaiselta. En häntä tunne, joten mielikuva voi olla vääräkin.

 

[veskula]

Ei Jypissä ole kuin ehkä alle puolet rosterista sellaisia, jotka ovat kokeneita ammattiurheilijoita ja joille nuo asiat ovat ehkä rutiinia.

Hyvä pointti ja tuo varmasti selittää osin asiaa. Olen ehkä virheellisesti kuvitellut, että noita alettaisiin korostamaan jo steppiä paria ennen ylintä sarjatasoa. Omaa lätkätaustaa minulla ei siis ole. Yksilölajista omat kokemukset.

 

[rahor]

Hyvä pointti ja tuo varmasti selittää osin asiaa. Olen ehkä virheellisesti kuvitellut, että noita alettaisiin korostamaan jo steppiä paria ennen ylintä sarjatasoa. Omaa lätkätaustaa minulla ei siis ole. Yksilölajista omat kokemukset.

Varmaan aletaankin korostamaan, mutta pelaajat ovat silti erilaisia ja toisille nuo opit uppoavat paremmin kuin toisille. Kotikasvatuskin vaikuttaa. Voisin kuvitella että Saku Koivu oli täysverinen ammattilainen jo 17 vuotiaana, kun taas joku liigapelaaja pyörii vielä 24 vuotiaana viikonloput baareissa ja elää pizzalla ja pikaruualla.

 

[Hiki-Pena]

Hyvä pointti ja tuo varmasti selittää osin asiaa. Olen ehkä virheellisesti kuvitellut, että noita alettaisiin korostamaan jo steppiä paria ennen ylintä sarjatasoa. Omaa lätkätaustaa minulla ei siis ole. Yksilölajista omat kokemukset.

Hyvän ketjun avasit. Mietin samaan malliin, että nuo asiat ei mielestäni pitäisi olla "peliin valmistautumista", vaan ihan sitä huippu-urhelijan arkea. Totta kai siinäkin tulee valmentajien olla mukana, noh, valmentamassa nuoria huippu-urheilijoiksi. Samoin tämä OJ:n aikaansaama sisäinen vaatimustaso joukkueeseen (kaikki tuottaa jotain joka peliin ja sitä mitataan) on enemmän sitä pitemmän aikavälin arjen kehittämistä. Ei niinkään peliin valmistautumista.

Siltä osin ei kirjoitusten perusteella ihan ole vielä auennut, mikä siinä peliin valmistautumisessa on valmentajan vastuulla. Sen ostan, että käydään vastustajaa läpi ja sovitaan pelitaktiset asiat sekä pyritään joukkuetta tsemppaamaan, mutta jotenkin ehkä toivoisi, että se henkinenkin valmistautuminen tapahtuisi enemmän pelaajan omasta aloitteesta ja omilla kyvyillä. Jos näitä kykyjä ei ole, niin sitten niitä opetellaan, mutta se ei edelleen mielestäni ole "peliin valmistautumista".

Sitten on toki näitä RD;n ja Petun yksittäisiä temppuja, joita niitäkään ei voi joka kerta käyttää. Petu mm. Itävallassa valmentaessaan pudotuspelejä huomasi joukkueessaan jännityksen menneen yli. Seuraavaan peliin Petu hommasi vessanpöntön keskelle koppia, jossa jokainen pelaaja kävi vuoronperään istumassa, ettei tarvitse kaukalossa paskoa housuun.

 

[veskula]

Siltä osin ei kirjoitusten perusteella ihan ole vielä auennut, mikä siinä peliin valmistautumisessa on valmentajan vastuulla. Sen ostan, että käydään vastustajaa läpi ja sovitaan pelitaktiset asiat sekä pyritään joukkuetta tsemppaamaan, mutta jotenkin ehkä toivoisi, että se henkinenkin valmistautuminen tapahtuisi enemmän pelaajan omasta aloitteesta ja omilla kyvyillä. Jos näitä kykyjä ei ole, niin sitten niitä opetellaan, mutta se ei edelleen mielestäni ole "peliin valmistautumista".

Hyvä nosto. Tosiaan, kokonaisuuden avaamisen lisäksi kiinnostaa tämä vastuujako, vaikka se ei täysin jakamaton olisikaan. Nyt pari tuntia sykkeen ja hengitystaajuuden lievää nostoa ja sitten katsomaan mitä muita hyviä ajatuksia tänne on tullut.

 

[JypFabu]

Jos hieman vakavammin vastaan niin kyse on pitkälti toimintakulttuurista. Kulttuurin rakentaa sekä joukkue, valmennus, toimihenkilöt ja ns toimisto.

Hyvä kysymys on se, millainen on Jypin kulttuuri. Omaan ulkopuoliseen silmään näyttää siltä että meidän kulttuuri ei ole kunnossa ja sen rakentaminen vie aikaa. Tälle myös toivon aikaa = ei potkita valmentajaa pois.

Enemmän katsoisin pelaajistoon, millainen on profiili. Ovatko johtavat pelaajat sellaisia jotka voivat johtaa esimerkillä myös kaukalon sisäpuolella.

Tässä on sitä mitä itsekin asiaa pähkäillessä on miettinyt. Se toimintakulttuuri on osa sitä identiteettiä siinä kun pelityylit, joista ponnistetaan ladulle jne. jos sitä identiteettiä ja sen merkitystä joku miettii. Kulttuurin rakentaa tietenkin seuran kulloisetkin toimijat, mutta siellä takana on hyvä olla se perusta millaista kulttuuria rakennetaan.

Ihan oikein huomioit, että JYP vasta uusintaa, eli rakentaa hukkaamaansa. Organisaatio ymmärtääkseni luottaa tämän valmennuksen avulla sen olevan mahdollista onnistua ja sen suhteen posi on jos käsitykseni on oikea, että koko toimijajoukko pyrkii kohti samaa maalia. Viimeinkin (nyt on sitten sormet ja varpaat ristissä).

Mitä valmistautumiseen per ottelu tulee, varmaan on totta, että jos pelaajat ja valmennus ei toisiaan kovin hyvin vielä tunne, niitä fiboja syntyy helpommin. Tähän varmaan eilen JYP sitten osaltaan karahti. Senkin ostan, että lätkäjargoni opettaa valmennuksen ottavan koko valmistautumisen piikkiinsä, uskoen siinä olevan psykologisen viisasten kiven, jolla pelaajan häpeä kasvaa niin suureksi, ettei toistu, toki myös pelko status quosta kopissa vaikuttaa.

Oikeastihan puolet ja se suurin puolikas kuuluu pelaajalle itselleen. Mutta tuon uuden valmennuksen ja pelaajien hankaluus voi olla myös siinä, ettei valmennus tiedä, millainen on kunkin pelaajan oman henkisen valmentautumisen prosessi, siinä kun valkku korvan juuressa paukuttaa toisella kotimaisella, että "tsempa tsempa" pelurille, jolle se ainoa toimiva on hiljaisuus ja sisään päin kääntyneenä valmistautuminen, tai päin vastoin. Jos noita vahinkoja tutustuessa syntyy, voin hyväksyä ajatuksen, että valkku ottaa piikkiinsä, muutoin en. Tämä voi toteutua alkuun myös joukkue toverien välisesti. Suomalainen on vielä niin avoin ja verbaalinen otus, että heti pajattaa käytänteet exelillä pelikavereille.

Myönnän heti, että itsellä ei eilen tuohtumuksessa ollut kovin isoa sijaa ymmärrykselle saati kliinisyydelle pohdinnoissa, mutta yön nukuttua osaa jo ymmärtää, vaikka ei hyväksyä. Kaiken rakentamisen keskellä varmaan pakosti tulee eteen käsiteltäviä ja joukkueena (valmennus tähän mielessäni kuuluu myös) vailla rutiinia olevia tilanteita, joista joko selviää tai niihin kompastuu. Kunhan opin ottaa niin voin stoalaisesti nyökätä asialle.

 

[veskula]

Mitä valmistautumiseen per ottelu tulee, varmaan on totta, että jos pelaajat ja valmennus ei toisiaan kovin hyvin vielä tunne, niitä fiboja syntyy helpommin. Tähän varmaan eilen JYP sitten osaltaan karahti. Senkin ostan, että lätkäjargoni opettaa valmennuksen ottavan koko valmistautumisen piikkiinsä, uskoen siinä olevan psykologisen viisasten kiven, jolla pelaajan häpeä kasvaa niin suureksi, ettei toistu, toki myös pelko status quosta kopissa vaikuttaa.

Oikeastihan puolet ja se suurin puolikas kuuluu pelaajalle itselleen. Mutta tuon uuden valmennuksen ja pelaajien hankaluus voi olla myös siinä, ettei valmennus tiedä, millainen on kunkin pelaajan oman henkisen valmentautumisen prosessi, siinä kun valkku korvan juuressa paukuttaa toisella kotimaisella, että "tsempa tsempa" pelurille, jolle se ainoa toimiva on hiljaisuus ja sisään päin kääntyneenä valmistautuminen, tai päin vastoin. Jos noita vahinkoja tutustuessa syntyy, voin hyväksyä ajatuksen, että valkku ottaa piikkiinsä, muutoin en. Tämä voi toteutua alkuun myös joukkue toverien välisesti. Suomalainen on vielä niin avoin ja verbaalinen otus, että heti pajattaa käytänteet exelillä pelikavereille.

Erinomaisen hyvää pohdintaa ja avaa itsellenikin hiukan näkökulmaa, josta sitte voi sitä konkretiaa helpommin listailla.

Jos karrikoi, valmentaja voi ottaa pelaajan ravinnosta tai levosta vastuun ainoastaan tapauksessa, että on sovittu että valmentaja seuraa ruokailutapahtumat ja nukkuu vieressä. Tai valmennusryhmästä kukaan ei ole kertonut pelaajalle ravinnon ja levon merkityksestä suorituskyvyn maksimointiin ja osaltaan loukkaantumisten minimointiin. Näin ollen, edelleen yksittäisten otteluiden valmistautumiset vaikuttaisivat olevan sitä henkistä puolta.

Valmentajan piikkiin suoraan voisi taas laskea vaikka edellisten harjoitusten löysäilyyn/asennevammaan puuttumattomuuden, taktiset kömmähdykset suhteessa vastustajaan jne.?

Tai onko joukkueeseen luotu ilmapiiri, jossa valmentajalta tai luottopelaajalta uskalletaan kysyä jos ei ymmärrä jotain pelitaktista asiaa. Tämäkään ei toisaalta ole yksittäisen pelin asia vaan arkea ja joukkueen koheesiota tai ryhmähenkeä, turvallista ympäristöä... miksi sitä kukin haluaakaan kutsua.