Aika vähälle huomiolle jää nyt ne Pekan havainnot ensimmäisellä kaudella joukkueen pelaajistosta, missä hän mietti että pystyykö nämä kaverit edes pelaamaan liigaa. Eli pystyykö hän opettamaan pelaajille jääkiekon pelaamista sen sijaan että keskittyisi siihen mihin valmentajat yleensä keskittyvät, omaan pelitapaan ja vastustajien pelitapaan.
Pekka halusi/joutui viime vuonna keskittymään siihen että joukkueelle syntyisi runko kahdelle seuraavalle kaudelle, siis Petman, Vainikainen, Ojantakanen, Loimaranta. Muita palasia olivat Nikke, Kalle, Elmeri, Nuutti, Joel, Roni, Tino, Valtteri ja Jarno (C).
Eli joukkueen ''vahva'' runko olisi ollut 1 maalivahti, 4 puolustajaa ja 8 hyökkääjää, joiden päälle olisi tietenkin pitänyt löytää ne puuttuvat palaset. Maaliskuun lopussa viisi pelaajaa näistä valittiin MM kisajoukkueleirille, joten ainakaan ulospäin tilanne ei näyttänyt katastrofaaliselta, pikemminkin päinvastoin, koska meiltä on pelaajia valittu yhtään mihinkään saati sitten viittä.
Tällä hetkellä jos katsotaan millä tasolla tuo runko pelaa, niin ei hyvältä näytä. Joukkue suoriutuu täysin muiden palasten varassa ja runko on vain joukko pelaajia jotka eivät pysty auttamaan joukkuetta. Siellä on viisi runkohyökkääjää, jotka ovat yhdessä saaneet aikaiseksi 8 maalia reilussa 30 ottelussa, eli joka neljännessä ottelussa yksi näistä viidestä on onnistunut tekemään maalin ! En viitsi edes mainita että neljällä näistä on sopimus ensi kaudeksi.
Mikä sitten on tarinan opetus? Joukkueen rakentaminen ja kehittäminen mestarivalmentajan opeilla ja ohjauksella muutaman vuoden päähän joko onnistuu tai ei onnistu. Meidän tapauksessa se ei onnistunut ja tämä ''riskinotto'' materialisoituu vielä ensi kaudellakin.