Eilinen tappio ja alkukauden yleinen kyntäminen on herättänyt muutamia ajatuksia, joita ajattelin nyt hiukan purkaa tekstimuotoon. Olkoon kukin mitä mieltä haluaa. Totean myös tähän alkuun, että seitsemästä ottelusta yksi ainoa voitto on aivan järkyttävän huono saldo ja siinä ei ole oikeastaan mitään seliteltävää. Tämä teksti liikkuu kuitenkin huomattavasti yleisemmällä tasolla.
SaiPan edellisestä ja ainoasta mitalista (sekin se kaikista himmein) on nyt kulunut 56 vuotta – siis yli puoli vuosisataa. Sen jälkeen on hieman jojoiltu sarjatasojen välillä ja pelattu pääsarjassa suurin osa ajasta pääsemättä pudotuspeleihin. Modernin Liigan aikana on nähty kaksi suonenvetoa, jolloin on päästy pronssiotteluun asti. Toisin sanoen edes siitä himmeimmästä mitalista on 60-luvun jälkeen pelattu Lappeenrannassa vain kaksi kertaa. Tätä ei varmaankaan kenenkään mielestä voi pitää mitenkään älyttömän ihailtavana saldona?
Aloin itse seuraamaan SaiPaan Tirkkosen viimeisellä kaudella 2015-2016, joka päättyi isoon pettymykseen puolivälierissä. Keväällä 2014 oli kuulemma aikamoista huumaa koko kaupungissa. Asuin tuolloin kuitenkin itse ulkomailla, joten olen muiden kertoman varassa sen suhteen. En myöskään ole ollut kokemassa mitään aiempia legendaarisia hetkiä SaiPan kanssa. Jälkikäteen ajateltuna se on toki aikamoinen harmi. Sitten taas toisaalta siellä on 90-luvun puolivälissä tapahtuneen sarjanousun ohella kaksi voitettua puolivälieräsarjaa, eikä oikein muuta. Kuten jo aiemmin mainitsin, suurin osa ajasta on lähinnä oltu osallistumassa ja/tai välttämässä putoaminen sarjasta.
Miksi sitten halusin kerrata yllä tuon kaiken, vaikka se on jokaiselle täällä itsestäänselvää? Siksi, että minä en ainakaan näe tuossa menneessä mitään erityistä haikailemisen tai tavoittelemisen arvoista. Se on myös sitä kuuluisaa ollutta ja mennyttä. Jo mainitusta kevään 2014 pronssipelistäkin on nyt kulunut kahdeksan vuotta. Samaan aikaan, kun kaikki muut perinteiset Liiga-seurat ovat menestyneet ja ottaneet mitaleja tai mestaruuksia, on täällä poljettu paikoillaan ja oltu tyytyväisiä puolivälieräsarjoihin tai yleensäkään pudotuspeleihin pääsemiseen.
Jos mitään ei muuteta, SaiPa tulee jatkossakin olemaan pieni ja vaatimaton seura, jonka maksimisuoritus on kuudennessa pelissä hävitty pleijarisarja ennen mitalipelejä. SaiPa voisi milloin vain valita tämän tien ja mennä toivotaan, toivotaan-tason ratkaisulla kaiken tekemisensä suhteen.
SaiPan on kuitenkin tällä kertaa valinnut toisin ja päättänyt kokeilla jotain muuta hankkimalla valmentajan, jolla on oikeasti aika todella vahvat näytöt valmennusuraltaan tuloksellisesta organisaation kehittämisestä – olettaen, että hänen annetaan toteuttaa prosessinsa rauhassa loppuun asti. Totta kai Pekka Virran kanssa on otettu iso riski – onhan hänellä takanaan myös parit potkut päävalmentajan tehtävistä. Kuitenkin näissä kummassakin huonosti päättyneessä tapauksessa voi myös aivan hyvin argumentoida, että organisaatioilta loppui kärsivällisyys kesken.
Haluaisin myös uskoa, että Virta ja Markkanen ovat ennen prosessin alkua saavuttaneet yhteisymmärryksen siitä minkälaisia kasvukipuja ja minkälaista tuskaa tämän kolmivuotisjakson aikana on mahdollisesti ja todennäköisesti odotettavissa. Virta ei kuitenkaan ole samanlaisen prosessin äärellä ensimmäistä eikä edes toistakaan kertaa, joten luulisin hänen tietävän mitä tekee.
Palataan tuohon mitä kirjoitin ensin SaiPan vaatimattomasta suorittamisesta pääsarjassa. Eikö se ala jo olla aika nähty juttu? Että joka kaudeksi kootaan uusi joukkue mahdollisesti uuden valmennuksen alaisuudessa ilman mitään pitemmän tähtäimen suunnitelmaa ja toivotaan tämän olevan se kausi, jolloin SaiPa menee päätyyn asti? Kertokaa te, jotka olette seuranneet tätä näytelmää vuosikymmeniä. Nostan teille hattua, koska olisin luultavasti itse väsähtänyt jo aikoja sitten. Eteläkarjalaiset ovat aivan selvästi tämän maan fanaattisinta kiekkoväkeä, koska tätä samaa kyntämistä jaksetaan seurata vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen.
Nyt meillä on valmentaja, joka on useampaan otteeseen suorittanut hyvinkin tuloksellisesti tietyn prosessin alusta loppuun muualla ja tekee sitä parhaillaan täällä Lappeenrannassa. Eikö tämä kortti kannata katsoa kokonaan? Täällä on kokeiltu nyt oikeastaan kaikkea mahdollista muuta melko laihoin tuloksin, joten miksei tätä kannata kokeilla loppuun asti? Liigasta ei voi pudota, joten todellisuudessa hävittävää on hyvin vähän. Jos ei pääse pudotuspeleihin, on aivan sama, oletko sijalla 11 vai 15. Vielä huomiona, että kauden 2017-2018 päätteeksi HPK oli sijalla 12. Seuraavalla kaudella tuli mestaruus. Niiden palasten tarvitsee loksahtaa kohdalleen vain kerran. Tuolloin HPK:ssa Pennaselle annettiin työrauha ja loppu on historiaa. SaiPa antoi työrauhan myös TET-harjoittelijalle, joten eiköhän se anneta Virrallekin. Jos ei toimi, ei tarvitse ainakaan sitten enää spekuloida asialla.
Yksittäisten otteluiden voittaminen on hienoa, mutta kyllä 48 kautta pääsarjassa pelanneen seuran pitää saavuttaa vähän muutakin. Kaikki kunnia Tirkkoselle, Mälkiälle ja muille, mutta kukaan ei ole sen legendaarisen kevään -66 jälkeen tuonut SaiPalle mitään palkintokaapin täytettä pääsarjatasolla. Haluan ihan oikeasti nähdä SaiPan vielä joskus finaaleissa pelaamassa Suomen mestaruudesta. Sitä ei voi kukaan tietää onko Pekka Virralla mahdollisuuksia SaiPaa sinne viedä, mutta kovin montaa todennäköisempää henkilöä sen tempun tekemiseen en itse ainakaan Suomesta löydä. Jos jollakulla on heittää parempi vaihtoehto pöytään, kuuntelen mielelläni.
Joka tapauksessa SaiPalta pitää vaatia enemmän – ja sen näyttäisi seurajohtokin viimein hahmottaneen. Jos ei ajattele isosti, ei voi koskaan saavuttaa mitään isoa. Mikäli omissa ajatuksissa olet pieni, tulet olemaan aina pieni. Ei menestys tipahda kenellekään lottovoittona, vaan asenteen ja työn kautta. Ei myöskään ole olemassa mitään epämääräistä ja salaperäistä voimaa tyyliin Saimaan vesi tai Pyynikin rinteet mikä estää tai mahdollistaa menestyksen. Jos joku oikeasti osaava henkilö opettaa SaiPalle voittavien asioiden tekemistä, kyllä täälläkin on mahdollista pärjätä menneitä vuosikymmeniä paremmin.
Nyt kun pääsin vauhtiin, heitän vielä tähän loppuun muutaman ajatuksen Virran aiemmista suoritteista. Kyllä, hän on välillä täysi kyrpä ja on valmis heittämään bussin alle välillä pelaajat ja välillä vaikka Eksoten. En kuitenkaan voi käsittää miksi huippu-urheilussa ei voisi vaatia huippusuoritetta ja jatkuvaa sata lasissa tekemistä. Ihan en jaksa uskoa, että John Cooper on aina ollut pelkästään mukava joukkueelleen Tampan viimeisimmän pari kannua tuoneen suoritteen aikana.
Virta on aiemmin menestynyt tasan kahdessa seurassa: KalPassa ja Lukossa. Lukosta täällä on aina kiva nostella, miten budjetti oli isompi ja itseasiassa Kalle Sahlstedt kasasi joukkueen. Kuitenkin Virran maatessa teholla kevättalvella 2021 Lukon suorittamisen taso alkoi jo hieman ailahdella ennen kuin Pekka tuli takaisin. Tästä voi käydä lukemassa Lukon osiosta, mikäli kiinnostaa. Raumalla on myös aika kirkkaasti suunnilleen kaikkien suulla sanottu, että nimenomaan Virta oli se, joka piti heidät ytimessä ja vaatimustason oikealla korkeudella. Lukko ei myöskään varmaankaan olisi valahtanut mestaruuden jälkeisellä kaudella kymmenenneksi, mikäli menestys olisi tullut päävalmentajasta riippumatta?
Virran menestystä Kuopiossa on myös aina haluttu vähätellä. Milloin hänellä on kuulemma ollut todella kova joukkue (Ei ollut paperilla ennen kautta.) tai menestyksestä on ollut kiittäminen jotakuta muuta, esimerkiksi Sami Kapasta (Jokainen voi tutustua Kapasen oman päävalmentajauran saavutuksiin). Todellisuus kuitenkin on, että alkuun Virralla ei kummallakaan kerralla Kuopiossa ollut mitään valmista tai varmaa käsissään. Silti hän saavutti siellä ensin pronssin ja toisella kerralla hopean.
Virtaan liittyen voi kuunnella
tämän vähän yli vuoden takaisen Kiekkokiuas-jakson. Sihvosesta voi olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni hänellä on tässä kohtaa erittäin vahva pointti. Ja älkää pliis kukaan nostako esille sitä Sihvosen veikkausta Jukureista viimeisenä viime kauden jälkeen. Samaa veikkasivat kaikki muutkin.
Kaikissa Virran onnistuneissa päävalmentajaprojekteissa yhteinen nimittäjä on ollut Virta itse, ei kukaan tai mikään muu. Virta on myös epäonnistunut kahdesti, joskaan kummastakaan tapauksesta ei voida aukottomasti sanoa vian olleen puhtaasti hänessä. Kuten jo aiemmin totesin, parempaa korttia todennäköisen menestyksen saavuttamiseksi SaiPa ei olisi voinut pakasta vetää.
Lähden tästä itse parin tunnin päästä hallille katsomaan, miten joukkue on käsitellyt (vai onko käsitellyt mitenkään) eilisen tappion Tepsin nihilistipuolustuspelitavan armoilla. Uskon, että Kisapuistossa nähdään taas SaiPan vähintään näennäistä hyökkäysalueen dominointia ja viihdyttävää kiekottelua. Odottelen kaikessa rauhassa milloin se realisoituu maaleiksi. Aion myös käydä peleissä koko Virran projektin loppuun asti riippumatta siitä mitä sieltä tulee. Jos joku suhtautuu asiaan eri tavalla, se on täysin ok. Olemme kaikki erilaisia.
Koska olen tällainen posiposipetteri (puspus vaan kaikille), voisin laittaa tähän loppuun vielä kehut ja kiitokset käyttäjille
@emz1 ja
@Spitfire oikeasti hyvistä analyyseistä liittyen SaiPaan ja SaiPan pelaamiseen. Pidän tavastanne ajatella. Lisäksi erityismaininta
@Sportsguy , koska jaksat olla aina positiivinen Virran projektin suhteen, vaikka lunta tulisi jatkuvasti tupaan.
