Hieno homma toi Jokereiden panostus ihmisiin itsessään, ettei pelkästään jääkiekkoilijaan. Ei siitä enempää.
Henritius uusimmassa haastattelussa kertoi hyvin sen, että vastustaja halusi voittaa. Joo ymmärtäähän sen, mutta mitä Jokerit sitten siellä teki? Kävi pelailemassa? Asenne on kyllä nuorilla kavereilla sellainen, että jos sitä ei onnistuta pitämään fokuksessa, niin tulos on tuota. Ammattilainen antaa joka ilta Logolle kaiken ja tahtoo voittaa joka ikisen pelin. Valitettavasti nuorilla voi mennä välillä asenne väärään suuntaan ja se on inhimillistä. Toivotaan nuorten ottavan tästä nyt oppia ja ymmärrystä loppukauteen ja uraan. Nyt mitataan kenestä näistä on kasvamassa ammattilaisia ja kenelle Mestis on kattona. Jatkossa olisi ihan suotavaa, että jokaiseen peliin minne Jokerit menee, olisi Jokereiden logoa kantavilla halu voittaa. Ylpeys pitää löytyä, ettei suostuta häviämään millekkään pikkuseuroille, joita kiistatta Mestis on täynnä. Viikonloppuna nähdään missä jengi menee ja tuleeko kasvojen pesu onnistumaan. Kyllä tää tästä!
Mä luulen, että meidän kauden alku oli vahingossa vähän "liian helppo".
Jos mietitään pelejä, niin alkukaudesta on ollut varmasti sellaisia iltoja, joissa latautuminen peliin hoitaa itsensä. Täydet hallit, etenkin Espoossa ja Helsingissä, miksei Keravallakin ovat uusi ympäristö ja varmasti tuovat extra-latauksen pelaajille. Samaan aikaan tuo on uutta kaikille, myös vastustajille.
Kauden edetessä Jokerien pelaajat varmasti tottuvat täysille saleille pelaamiseen, mutta vastustajille se on paljon harvinaisempaa, jos ei ainutkertaista, oli kyse sitten omasta lannanhajuisesta kotiladosta tai vieraspelistä Stadin Jäähallista/Keravan evakkobunkkerista. Valmistautumisen näkökulmasta Jokerien pelaajien "etu" siis hiipuu pikkuhiljaa. Fanien tuoma fiilis on varmasti alussa paljon kovempi, kuin vaikka puolessa välissä kautta, jolloin siihen on jo "vähän totuttu". Varmasti faneista saa silti virtaa, mutta tuskin samalla tavalla, kuin ihan ekoissa peleissä. Ja tässä tullaankin pelaajien omaan vastuuseen valmistautua peleihin 100 % ammattimaisesti, oli edessä sitten matsi täydellä Nordiksella tai "jossain Kajaanissa".
Kajaanissa, Iisalmessa tai nyt näyttää siltä, että melkein missä tahansa, tuo täysien hallien tuoma "fiilisetu" kotijoukkueelle on taas tajolla vain muutaman kerran kaudessa. "Ei laimentuneena". Ja nuo on ne pelit, joissa Jokerit luistelee vierasjoukkueen asussa kentälle. Noita matseja ei kukaan (vastustaja) halua omiensa edessä hävitä ja noissa peleissä Jokerien kohtaama pelillinen vaste on aivan varmasti paljon kovempi, kuin se olisi tyhjässä tai puolityhjässä maalaisjengien kohtaamisessa. Vaste ei näy niinkään pelitavallisissa asioissa, vaan pelin sisäisissä jutuissa, kaksinkamppailuissa, luistelussa, fokuksessa ja työnteossa; niissä fundamenteissä, jonka päälle mikä tahasa hyvä pelitapa pitää rakentaa.
Ehkä alkukausi menikin siksi vähän liian helposti surffatessa ja nyt vaaditaankin ammattimaisempaa otetta ja tiukempaa valmistautumista peleihin. Tottakai jokainen yksilö on erilainen, mutta on yksilön vastuulla valmistaa itsensä otteluun parhaalla mahdollisella tavalla. Keskittymällä, mielikuvaharjoittelulla, millä kukin nyt valmistautuukaan. Tähän vielä päälle luvattoman helposti ja upean yleisön edessä tullut tuto-voitto, joka voi hyvinkin lisätä "liikaa" sitä mukavuuden tunnetta; sitä että "tämähän menee itsestään".
Todellisuudessa se arkityö ratkaisee kaiken. Sun pitää treenata hyvin lähellä omaa maksimia ja kolkutella sitä kattoa usein, jotta osaat peleissäkin pelata siellä "ylärekisterissä". Ja tuo on myös ainut tapa, jolla oikeasti syntyy kehitystä.
Jos haluaa heittää yksinkertaistettua analogiaa, niin ehkä fanit onkin ollut nyt alkukaudesta se "viides kenttäpelaaja" ja siksi on voitettu, kun fanien pitäisi olla se kuudes kenttäpelaaja, jolla saadaan etua vastustajaan nähden.
Jos pelaajat saa oman fokuksen oleelliseen, niin kausi on uskomaton mahdollisuus kehittyä. Uskaltaisin väittää, että yllä mainituista seikoista johtuen jokaisen pelin vaade on keskiverto mestispeliä kovempi.
