Tässä on kiistatta nyt pirullinen dilemma IFK:n suhteen menossa.
Perataanpa tuota ajatusta hiukan tarkemmin, että mitä tällä tarkoitan.
Liiga on, ja väitän tämän olevan faktaa, kokonaisuudessaan vähintäänkin euroopan -ellei jopa maailman- taktisin sarja. Täällä ei siten enää pärjätä, eikä ole pitkään aikaan pärjätty, pelkillä nimillä selässä. Tämä on siis fakta, josta täytyy olla hyvin pitkälle samaa mieltä niin monen vihaaman kiekkotietäjä Sihvosen kanssa.
Tämähän tulee myös mitä parhaiten esiin jokavuotisissa mömmöm kisoissa, joissa Suomi on noussut ikiaikaisesta haastajasta jatkuvaksi suosikiksi voittamaan kista vaikka jokikinen vuosi. Ja mikä hauskinta, niin joukkue voidaan kasata vaikka kokonaan sen kauden liigapelaajista, ja silti Suomi tuntuu menestyvän hyvin.
Kokonaan toinen asia sitten onkin se, että onko Suomen tai liigajoukkueiden peliä mukavaa katsella sellaisen, joka ei ole niin taktiikkaorjentoitunut, vaan haluaa olla hallillalähinnä viihtymässä vauhdikasta, aktiivista ja maalirikastakin kiekkoa seuraten, vai onko vain lopputuloksella merkitystä, jolloin ehkä maailman puuduttavin "meidän peli" on se mitä halutaan, ja pahimmillaan jopa yhdistettynä pienellä "tapparamausteella", jossa roikutaan ja koukutiaan vastustajassa kiinni kaiken aikaa tai ryhmitytään iänkaikkiseen träppiin. Tätä on muun kuin taktiikasta orkkuja saavan, hyvin vaikeaa seurata ja se alkaa jossakin kohtaa enemmän ottamaan pataan kuin tuntumaan kivalta. Paitsi jos olet tampereelta, ja et Ilveksen kannattaja.
Tästä ei ole mahdottoman kauaa, kun Kanada voitti mömmöm kisoissa pelaamalla juurikin tällaista hyvin aktiivista kiekkoa, jota IFK tuntuu tavoittelevan, ja jossa nopeasti pelataan pystyyn sekä maalipaikkaan (jotka toki IFK:lla ei läheskään aina ole niin laadukkaita kuin Kanadalla tuolloin oli) ja sitä totisesti oli aivan ihanaa seurata, ja siksi tuossa turnauksessa Kanada oli ehdoton suosikkini kisojen ajan. Toki se ihan yskimättä heilläkään tainnut mennä vaikka loppu olikin upeaa, mutta niinhän se usein menee kun joukkue ehtii olemaan yhdessä vain vähän aikaa, toisin kuin Suomessa jossa liiga ja seinähullut kaljaturnaukset ovat rakennettuja palvelemaan mömmöm menestystä.
Dilemma on siis se, että jotenkin kaipaa sitä menestystä IFK:lta, mutta jos sen hintana on siirtyminen Sihvosen pöksyjä kastelevaan "meidänpeliträppikoukkimishidaslähtöperseilyyn", niin jotenkin se ei vaan nappaa eikä tunnu IFK:lta. Mutta jos sitä ei halua seurata, voi olla että nimistäkään huolimatta ei menestys tunge nordiksen ovista jatkossakaan, mutta ainakin sitä saattaa olla mukavempi seurata. Siis ainakin niinä iltoina kun voitetaan.
Tarkoitan siten sanoa, että ei se Sihvonen väärässä ole, vaikka juttunsa kuuppaan ottaisikin, sillä kaudesta kauteen mestari tuntuu olevan samanlaisesta pelillisestä sabluunasta, jossa sitten ne sitoutuneet nimimiehet voivat nousta ratkaisevaan osaan menestystä.
Tämän vuoksi myös IFK:ssa voi tuntua usein olevan tilanne, jossa ne aiemmin karvansa näyttäneet "nimet" ajautuvat pimentoon, sillä perisuomalaisella nysväkiekolla pystytään tylsyttämään peliä paljonkin, ja kun itse ei tulla samalla formaatilla vain virheitä kytäten (vaan mieluummin niihnin pakottaen), niin ei enää tulekaan selkärangasta tuo pelaaminen kun pitäisikin olla paljon edellistä luovempi eikä mennä ns. raiteilla. Lisäksi pitäisi vielä osata lukea toistenkin luovuutta, tai sitten siellä kentällä vain sekoillaan, jota oli IFK:nkin kohdalla nähtävissä molemmissa ensimmäisissä peleissä, joista onneksi jälkimmäisessä selvittiin lopulta iloisesti kunnialla.
Lukko viime kaudella oli ilokseni tietynlainen poikkeus Sihvosen sääntöön, jossa tuntui olevan elementtejä molemmista pelitavallisista ajatteluista, ja itse asiassa Lukkoa oli mukava seurata näiden muutaman kauden ajan, joina niin kovin parjattu Virta siellä valmensi.
Itse en vielä tässä kohtaa ole täysin selvillä Villen pelitavasta isossa kuvassa, mutta jokin minussa toivoo ettei alkaisi isosti nöyrtymään ja siirtymään Sihvosen jutuistakaan huolimatta nysväilyyn, mutta toki tiedän niin itseni kuin IFK-kannatajien kärsivällisyyden noin ylipäätään, ja jos ajaudutaan tappioputkeen, ollaan Villeä vetämässä kölin ali jo marraskuussa viimeistään.
Itse toivon sydämestäni, että IFK menestyisi sillä IFK:laisella ja hyvinkin Pohjois-Amerikkalaisella tavalla menemään menestykseen, sillä on tota meidän peliä niin veen rasittavaa seurata, että sillä tuleva menestys ei ehkä kuitenkaan tuntuisi ihan samalta. Vähintäänkin jonkinlainen hybridi on löydettävä, joka olisi kuitenkin pääosin kivaa seurata koko pitkän kauden ajan, mutta olen kuitenkin samaan aikaan menestyksekästä. Nyt olisi oiva tilaisuus tunkea meidän peli sinne Sihvosen kurkkuun ja syvälle. Toivottavasti IFK:sta tällä kertaa on siihen. Vielä en pidätä kuitenkaan hengitystä, sillä Liigassa on kuitenkin pelattu nyt vasta oikeastaan yksi hyvä erä. Mutta sen ansiosta kerättiin itsensä ja voitettiin peli, joka oli eittämättä loistavaa.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että mitenkään loisteliasta ei alku ole ollut. Keskiviikkoa odetaan mielenkiinnolla.
Edit. Semmoinen pikku yllä olevaan liittymätön asia, että jos mahdollista niin pitäisin Wirtasen loppukauden joukkueessa, sillä juurikin pikkunyanssit -kuten ratkaiseva aloitusvoitoo omassa päässä 20 sekunttia ennen loppuvihellystä- voivat olla hyvinkin ratkaisevia lopullisen menestyksen suhteen, joten en tässä mielessä jättäisi nyt kiveäkään kääntämättä kun erikoisosaamista joukkueeseen olisi saatavilla. Eikös tarkoitus ollut Tobaiksellakin saada ne parhaat ja sitoutuneimmat palikat kasaan jokikiselle kaudelle.
Samasta syystä ei kannata myöskään enää persittään kääntää vaikkapa jollekin Lepistölle, jos tarvetta nähdään, vaikka se narritausta vähän sydänalasta ahdistaisikin. Luodostakin, jos mahdollista, pitäisi nyt saada se "oma kasvatti", joten ei sitäkään kannata muualle päästää jos halua on tänne tulla. Toki ei koskaan hinnalla millä hyvänsä.