En ole koskaan arvostanut pönöttäjävalmentajia
Suurin osa ihmisistä kuitenkin on pönöttäjiä. Näyttävät manooverit, joissa ollaan tekevinään jotakin vs. konkreettinen hyöty ovat usein ristiriidassa. Valmentajat & pelaajat ovat ihmisiä, jokainen omalla luonteella varastettuna. Se, mikä on sinunsta arvostettavaa tai hyvää ei välttämättä ole edes 10 % pelaajista tai valmentajista mielipide.
Ei tarvitse välttämättä olla mikään vauhko Tami Tamminen, mutta joukkoja pitää johtaa edestä ainakin silloin, kun homma sakkaa
Ei ole olemassa yhtä tapaa johtaa vaan ainoastaan erilaisia ihmisiä johtamassa. Jokaisen johtajan täytyy itse rakentaa oma tapansa johtaa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa johtaa. Joukkoja voi johtaa monella eri tavalla ja valmentaja ei ole pelaaja, joten tämä edestä johtaminen on hieman hassun kuuloista. Edestä johtaminen tapahtuu jossain muualla kuin pelin aikana.
Jotkut valkut ikäänkuin haluavat säilyttää (kuvitellun) arvokkuutensa/imagonsa sillä patsastelullaan. “Homma on hanskassa sunnitelmien mukaan, ei syytä huoleen tai poikkeustoimiin”
Tätä voi miettiä myös toisesta näkökulmasta: onko käsillä olevan voitokkaaan tehtävän suorittaminen optimaalista, jos pyörit siinä pelaajien edessä ja huutelet tsemppiä? Kyllä nämä tsemppaajatkin taitavat hävitä pelejään. Yksi mielenkiintoisimpia asioita jääkiekossa on se, että joukkue tekee työtä 90 % ajastaan ilman yleisöä ja pelit ovat vain ison jäävuoren huippu. Kuvitelma siitä, että ero voittamisen ja häviämisen välillä tehtäisiin juuri tuossa hetkessä, kun pelataan, on aika mielenkiintoinen.
Jääkiekko on kollektiivinen tuote, jossa on monenlaisia osa-alueita. On pelitapaa, yksilöitä, ihmisiä, mentaalista valmistautumista, taistelua jne. jne. Kyllä tosiasia on se, että valmentaja on kompromississa 24/7. Yksi ihminen ei vain voi valmentaa kaikkia niitä asioita, jotka voivat vaikuttaa yhteen muuttujaan eli pelin voittamiseen. Ylipäätään sen, jos ongelmat ovat pitkälti yksilöistä kiinni eli esim. joku ei laita kiekkoa paikastaan reppuun vaan katsomoon tai ohitse niin silloin kaikki valmennus on enemmänkin henkistä. Mutta tässä hetkessä on aika vaikea vaikuttaa (kenenkään) siihen, osuuko Levtchi kiekkoon vai heittääkö takakulmasta ohitse. Se myös luo suuren osan jääkiekon voimasta, ettei asioita pysty ennakoimaan tai ennakolta täysin valmiiksi pureksimaan.
Aina kun kovaan ääneen julistetaan, että joku tapa tehdä asioita on oikea ja jonkun toisen tapa tehdä niitä väärin niin sivuutetaan se, mitä kaikkea sillä "patsastelulla" voidaan saavuttaa. Ihmiset, jotka haluavat valmentajia, jotka heiluvat penkin edessä suu vaahdossa käsiään ja fläppitaulua heilutellen unohtavat täysin, että jokaisessa joukkueessa on ihmisiä, joille tuo toiminta on täysin hyödytöntä. Semmonen kovaan ääneen selostaminen & tsemppaaminen voi oikeasti aiheuttaa painetta, jännitystä, pelkoa, joka aika usein unohtuu. Suolapatsas ei pelota ketään, koska joskus on hyvä viestiä myös tuloksen ollessa huono, että kaikki hyvin, malttakaa, ollaan rauhallisia.