HIFK haluaa pelata ja voittaa eri pelillisellä tyylillä, kuin mitä se pelitapa on, jolla mestaruudet perinteisesti Liigassa voitetaan ja se on se asia, josta HIFK joka kausi maksaa hintaa. Oma väite on se, että suomalaiset pelaajat ovat tottuneet pelaamaan enemmän rakenteellista ja hidastempoisempaa viisikko kasaan lätkää. Pitää muistaa, että HIFK:n edelliset kaksi mestaruutta ovat tuoneet nimenomaan pelitapavalmentajat Erkka Westerlund ja Kari Jalonen. HIFK:n valmentajavalinnoissa on lähes aina ollut se trendi, että HIFK haluaa pelata Jukka Jalosen perinnön vastaista lätkää. Mikäli HIFK olisi tehnyt valmentajavalintoja toisin viimeisen 20-vuoden aikana, niin HIFK:lla olisi 1-2 mestaruutta ainakin enemmän.
Etenkin viime vuodet on menty sitten tällä pystysuunnan kiekolla: Törmänen, Pikkarainen. Heistä kummallakin on ollut jossain vaiheessa ihan samanlaista oksennusta se peli, kuin nyt ja kumpikin heistä on myös loppukautta kohti saanut pelin sille tasolle, että menestystäkin on tullut, vaikka päätyyn asti ei olla menty. Selin oli sellainen välimallin valmentaja ja hänen heikkoutensa taas oli se, että ei ole koskaan menestynyt suuremmin missään, kuten liian moni HIFK:n valmentajavalinta tässä vuosien varrella. Jos jotain positiivista haluaa HIFK:n valmentajavalinnoista sanoa, niin ainakin ne nyt viime kaudet ovat olleet johdonmukaisia pelitavaltaan, eikä poukkoilla sinne tänne.
Se mitä HIFK nyt kuitekin esittää, niin on tullut itselleni yllätyksenä. Olin ihan varma, että Peltosen kiekko on aavistuksen enemmän viisikon rakenteeseen tukeutuvaa, mutta olin väärässä. HIFK:n tämänhetkinen pelitapa vaatii etenkin puolustajilta ihan valtavan taitotason ja pelirohkeuden, eli ihannepakkiprofiili on Miro Heiskanen tai Cory Murphy. Ei ole mitään alakerran viisikko kasaan kiekottelua, vaan pystyyn pitäisi lähteä oma mies voittamalla jalalla tai pelaamalla syötöllä pystyyn. Tällä hetkellä HIFK ei onnistu kummassakaan. Schmaltz pelaa ensimmäistä kauttaan euroopassa, Auvitun pelirohkeus ei ole vielä entisellään, Teräväinen on menettänyt tai ole koskaan saanutkaan itseluottamustaan IFK:ssa ja Lyytinen on loukkaantuneena. Kuvaavaa on, että Kotkansalo on meidän ykköspakki. Muut ovat enemmän peruspuolustajia. Myös hyökkääjien pitää tehdä ratkaisut kovemmissa vauhdeissa ja HIFK pyrkiikin ihan liikaa hyökkäämään painollisten laitojen kautta pystyyn ja peli tukehtuu. HIFK:lle tulee näissä kauheat määrät kiekonmenetyksiä ja sitä kautta ylivoimahyökkäyksiä omiin. Lisäksi kun peliä ei pelata juurikaan keskustan kautta, niin ei HIFK hyödy paljoakaan siitä, että sentteriosasto on kova.
Nythän on käynyt niin, että myös alkukauden hyvät corsilukemat ovat kadonneet, kuin tuhka tuuleen viime peleissä. Toivoin juuri tästä syystä HIFK:lle alkukauteen voittoja, että saataisiin hyvä pelillinen flow päälle ja tähän ei mentäisi. Tämä pelitapa vaatii etenkin alkukauteen onnistumisia. Nyt kun on tullut tappioita, niin peli menee sekavammaksi ja sekavammaksi. Tämän pelitavan huono puoli on se, että ei tavallaan mitään mihin palata. Meifdän peli tyyppisessä kiekossa hidastetaan ja laitetaan rakenteet kuntoon, mutta mihinkäs tässä palaat, kun tavoite on vain pelata nopeasti ylöspäin.
Peli varmasti paranee peliesityksiltään ja tuloksellisesti, mutta sitä ennen sukellettaneen tutusti sinne säälisijoille tai jopa alle. Olen vain niin kyllästynyt tähän ainaiseen odotteluun.