Hienoa, että joku pystyy tällä Lukko-historialla olemaan positiivinen. Mulla n. 35 vuoden Lukon kannatushistoria on jättänyt jälkensä. Varsinkin viimeisin vuosikymmen on ollut tehokas negatiivisuuden ja pessimismin luoja luottamukseeni Rauman Lukkoa kohtaan. Vaikka tekemisessä on ollut myös paljon hyvää ja hienoja hetkiä, kuitenkin se kruunu on jäänyt aina saamatta.
Ja kyllä, tämä vituttaa minua, että otan yksittäiset tappiotkin niin raskaasti, ja heti kun näyttää vähän huonommalta, usko alkaa horjua. Väitän, että jos Lukko kerran voittaisi sen mestaruuden, osaisin ottaa nämä pelit hieman kevyemmin.
Ei mulla samaa kokemusta ole. Joskus ehkä 98-00 paikkeilla alkanut seuraamaan kiekkoa ja Lukkoa. Eli paljon samoja paskoja kokemuksia on meillä kuitenkin ja mestaruutta ei ole tullut - ei edes finaalipaikkaa mun elämän aikana, mikä tuntuu ajatuksena ihan kuselta etenkin, kun tietää mitkä resurssit Lukolla on ollut.
No joka tapauksessa kyllä tuota Suomen maailmanmestaruuttakin tuli odoteltua pitkään 95 vuoden jälkeen. Silloin olin sen verta pieni, että mitään mistään ymmärtänyt. Monta finaalitappiota (3MM,Olympia, World cup) ennen kuin 2011 pääsi sitten senkin kokemaan. Tuntui sekin oikeasti ikuisuudelta ja olihan se todella hienoa silloin 2011 nähdä miten se yhdisti ja miten jengi sekosi. 2011 Mestaruuden jälkeen on helppo sanoa, että asenne muuttui. Se mestaruus ei enää ole joka kisoissa läheskään samanlainen pakkomielle, mitä se oli joskus, mutta silti 2019 oli upea ja siitä nautti. Lukon mestaruus on tietyllä tapaa pakkomielle, mutta ensin RD:n tultua alkoi sellaista uskoa tulla, että nyt hommassa on jotain järkeä ja nyt vielä Kallen tulon jälkeen järkeä on tullut siihenkin verrattuna x1000. Tietyllä tapaa pystyy olemaan levollinen, vaikka varmasti vituttaa enemmän kuin ketään, jos Lukko ei taaskaan voita. Nyt ei varmaan edes se finaalihuuman kokeminen lämmittäisi pätkääkään, kun katsomoihin ei pääse, mutta mestaruus lämmittää - ihan sama onko tyhjä halli.