Jos edellisten pelin otteet ovat Sportilta olleet mitäänsanomattomia, eilen tuli ainakin siihen trendiin muutos. Pelaamisessa oli aivan eri tavalla yritystä kuin monessa muussa ottelussa. Harmi, että se osalla kanavoitui ulos väärä tavalla.
Vaikka eka erä päättyi 3-0, olin jopa melkoisen varma, että Sport tulee vielä takaa. Toisessa erässä Rajaniemi voitti pelin Jukureille torjumalla Sportin tekoyritykset. Siinä oli hyviäkin tontteja ja Sport pelasi suoraviivaisesti maalia kohden. Aivan eri intensiteetillä kuin esim. HPK-pelissä.
Peli kuoli lopullisesti Erholtzin kaksinkamppailutappioon Pereskokoville Sportin maalilla kolmannen erän alussa. Sitten vielä Talajan vitonen siihen ja kun kaverilla osuu hyvin niin kyllähän se nyt osuu loppuun saakka. Huomioitavaa oli myös se, että Sportilla on - varmaankin alentuneesta itseluottamuksesta johtuen - karmea tuska maalinteossa. Eilenkin paikkoja oli melkoisen reilusti. Jukureille taas kävi vähän munkkikin. Kiekko pomppi Sportin maaliin kerran Hovisen selästä ja kerran Geigerin perseestä.
Tämmöinen peli voi vähän puhdistaakin ilmapiiriä. Nyt on ainakin jengi lyöty semmoiseen ahdinkoon, että jos tästä meinataan nousta, pitää porukan kerääntyä yhteen, lyödä vähän fist pumppeja ja alkaa toimimaan joukkueena.
Kolme vitosta on paljon yhteen peliin. Kaikki oli mielestäni vähän rajoilla. Wilsonin töötti oli selkein. Ainalin tilanne näytti livenä pahalta, mutta hidastuksesta oli lopulta vaikea tunnistaa erikoisempaa työntöä Piitulaiseen. Enemmän Piitulainen kompuroi itse. Talaja asetti jalkansa Kalliolan jalan taakse, mutta potkuliikettä en havainnut. Turha temppu joka tapauksessa.