HIFK:n parhaat pelaajat eivät tänään pystyneet kantamaan joukkuetta. Rehellisesti sanoen, kärjen käyrä oli laskeva ja homma kentällä oli näennäistä tekemistä. Tyrväinen ja Thorell olivat tänään huonoja, samoin Eronen. Quinceyltä myös vaisu peli. Salminen upposi Thorellin ja Tyrväisen mukana. Pikkaraisen olisi pitänyt laittaa tokaan erään Santala-Kangasniemi-Salminen-ketju ja hakea kavennusta sieltä. Kangasniemi paransi, mutta too little, too late. Tänään olisi kuitenkin kannattanut kokeilla, vieläkö olisi kerran Santalan kanssa lähtenyt. Lennulta kiekkoa on turhaa odottaa takaisin, hän kun haluaa itse ratkaista, mutta harvoin siitä mitään käteen jää. Motin näytti lopussa sitä kovuutta, mitä on odoteltu, muuten kuin löysä kulli. Muu jengi suoriutui ihan kelvollisesti omista hommistaan. Maaleja ei Engrenin piikkiin voi missään nimessä laittaa, mutta parempana päivänä olisi ne voinut ottaakin.
Kun sen päivän näkisi, että silloin, kun peli pitää tappaa, se tapetaan. Että parhaat ja isopalkkaisimmat pelaajat tekisivät sitä, mistä niille maksetaan. Itselleni Tyrväisen heikko kevät tuli yllätyksenä, luulin, että olisi parhaimmillaan. Thorell halusi itse ratkaista pelit niin paljon, ettei pää pysynyt perässä ja meni yliyrittämiseksi ja sähläilyksi. Tykkään molemmista pelaajista, mutta nykytaso ei lopulta riittänyt. Raskia olisi kaivattu. Korvienvälihommia, ehkä kasvavat siinä ja tulokset nähdään jossain muussa seurassa.
Kovin negatiivissävytteinen viesti tästä tuli, mutta olkoot nyt. Siitä huolimatta koin hienoja, vaikeuksien kautta voittoon-hetkiä eikä joukkueen hävetä tarvitse. Mutta myöskään lesoilla ei tarvitse, sillä niin monelle jäi parantamisen varaa yksilötasolla. Meiltä puuttui leskiset ja muut, jotka pistivät paikoista sisään silloin, kun oli pakko.
Vielä on pronssipeli jäljellä. Ei varmaan kiinnosta hirveästi, mutta olisihan se nyt parempi päättää kausi voittoon kuin tappioon.
