On tämä jengi upea joukkue. Kuten tuolla muissa ketjuissa kirjoittelin, niin helpompaa tämä olisi jos olisi hieman materiaali-lisää. Yksi laadukas pakki ja yksi hyvä aloittaja /sentteri tai ihan mikä tahansa VL-hyökkääjä tuomassa leveyttä näihin loukkaantumisiin. Mutta siihen nähden, että nämä kaksi selkeää puutetta jäi korjaamatta, niin joukkue taistelee ikimuistoisen upeasti.
Taistellaan kuten logon puolesta kuuluu taistella. Katsokaa Kangen tuuletusta. Kanki oli vakuuttanut Selinin sillä, että hän NIMENOMAAN halusi pelata HIFKssa. Tuntee olonsa Nordiksella kotoisaksi. Ja kuinka kaveri nauttii vaikka ei ehkä peli olekaan siellä -11 vuoden tasolla.
Åsten tekee välillä typeriä virheitä, mutta onhan se nyt ihan saamarin tärkeä pelaaja. Yksi syistä miksi Kärpät ei iske ylivoimalla enempää. Miehon kasvua pelimieheksi on upea katsoa. Syksyllä oltiin jo valmiita heittämään mestikseen. Nyt pelätään ukon loukkaantumista. Tallberg on playoff pelaaja. Taso ei liiku alas kun tullaan koviin peleihin.
Kärpillä on materiaalietu, IFKlla jotenkin sellainen tunne-etu. Ja juuri se voi ratkaista game sevenin. Tunne, tahto, halu voittaa.
Jos olin 2-2 tilanteessa sitä mieltä, että sarja on 60-40 Kärpille, niin nyt se on 50-50. Game seven ei ole enää pelikirjaa tai kikkailua, se on tunnetta. Ja siksi tuo tasoero tasoittuu. Nyt se todellakin on pomppu sinne tänne peliä.
Peitoille pitää päästä paremmin. Sekä Junttilan toinen maali että Bertrandin maali olivat täysin estettävissä. Meillä oli miesylivoimaa kaverien lähellä ja ei ne nyt mistään namupaikoista päässeet tekemään. Tuollaisia "pleijariräkämaaleja" tulee juuri kun pelataan paineen alla ja ei ihan oteta tarpeeksi läheltä ja voimakkaasti kaveria.
Mutta tulihan tuollaisia plyoff räkämaaleja kumpaakin päähän. Junttilan eka, Tyrväisen ja Kangen maalit.Kiekkoa maalille ja katsotaan että meneekö. Kertoo siitä miten pelataan paineen alla.
GO IFK GO!