Kyllä toi puolustuskin saa joka matsissa hien pintaan myös ruudun takana. Äijää (sekä omia että vieraita) seilaa veskarin edessä eestaas, mutta keltapaidat eivät oikein pysy perässä tai saa otetta vastustajista. Sellainen isäntä sieltä puuttuu tyyliin Kankaanperä tai Kukkonen tai Yonkman tai Tallinder. Lukuisat olivat tänäänkin paikat, kun Fränä sai venyttää patjojaan kimmokkeille, ja ihme ettei yhtä enempää mennyt. Toisaalta sputnikeilta taitaa puuttua jerkkua siirtää kavereita syrjään ja siinä nojatessaan tekevät sitten maskia omalle veskarille. Välillä hirvittää.
Hyökkäyksestä tulee lähinnä mieleen kouluajat ja se, kun koko uransa poikien voikkaa ja urheilua vetänyt, kaiken kokenut ope perin lyhyesti ja kyllästyneesti kertoo päivän suoritteet ja teeman ja käskee poikain painua suunnistamaan tai lenkille taikka heittää pallon/kiekon keskelle areenaa evästyksin: pelatkaa pojat! Ja pojat lähtee suorittamaan annettua käskyä. Miten kukin taitaa. Lopuksi pitää ilmoittautua opelle.
SaiPan pelissä teema näkyy niin, että punaiselta kiekko päätyyn, kohta joku keltapaitahyökkääjä säntää perään, kuluu pitkä tovi - toista hyökkääjää ei kuulu aikoihin, joten yksinäinen uskalikko painii kahden vastustajan kanssa kulmassa kunnes lopulta heittää jompaan kumpaan ränniin toivoen että siellä olisi oma pelaaja. Toki voi menettääkin kiekon heti alkuunsa, jolloin kavereita ei tarvita, mutta he saattavat olla painottomalla puolella ja eikun polkemaan takaisin vastustajan perässä omaan päätyyn. Että viisikkona tuo porukka ei koko aikaa todellakaan pelaa.
Ihan oma lukunsa on tuo 3 vs. 3. Liekö harjoiteltu ollenkaan, kun minkäänlaista peruskuviota ei pysty aistimaan. Viisiminuuttinen mennään selviytymään toiveena rankkukisa ja Kuronen/Tuohimaa. Täynnä sattumuksia. Mutta onneksi KK oli yhtä avuton tänään.
Hyökkäyksestä tulee lähinnä mieleen kouluajat ja se, kun koko uransa poikien voikkaa ja urheilua vetänyt, kaiken kokenut ope perin lyhyesti ja kyllästyneesti kertoo päivän suoritteet ja teeman ja käskee poikain painua suunnistamaan tai lenkille taikka heittää pallon/kiekon keskelle areenaa evästyksin: pelatkaa pojat! Ja pojat lähtee suorittamaan annettua käskyä. Miten kukin taitaa. Lopuksi pitää ilmoittautua opelle.
SaiPan pelissä teema näkyy niin, että punaiselta kiekko päätyyn, kohta joku keltapaitahyökkääjä säntää perään, kuluu pitkä tovi - toista hyökkääjää ei kuulu aikoihin, joten yksinäinen uskalikko painii kahden vastustajan kanssa kulmassa kunnes lopulta heittää jompaan kumpaan ränniin toivoen että siellä olisi oma pelaaja. Toki voi menettääkin kiekon heti alkuunsa, jolloin kavereita ei tarvita, mutta he saattavat olla painottomalla puolella ja eikun polkemaan takaisin vastustajan perässä omaan päätyyn. Että viisikkona tuo porukka ei koko aikaa todellakaan pelaa.
Ihan oma lukunsa on tuo 3 vs. 3. Liekö harjoiteltu ollenkaan, kun minkäänlaista peruskuviota ei pysty aistimaan. Viisiminuuttinen mennään selviytymään toiveena rankkukisa ja Kuronen/Tuohimaa. Täynnä sattumuksia. Mutta onneksi KK oli yhtä avuton tänään.