Kausi on nyt puolivälissä, joten jotain yhteenvetoa voi tehdä. Vuosi sitten SaiPalla oli kaikki ihan helvetin hyvin. Peli kulki, joukkue teki tulosta ja kaupungissa oli buumia. Mietin, että tuon ilmiön rakentamisessa oli neljä kivijalkaa. Tässä ne tärkeysjärjestyksessä:
1. Toimitusjohtaja Riku Kallioniemi (Se tärkein palanen, joka osaltaan kasasi kaikki muut palaset ja veti konkurssin partaalla olleen seuran voitolliseksi)
2. Päävalmentaja Pekka Tirkkonen (Sai joukkueen pelaamaan jopa materiaaliaan paremmin. Itävallan liigan flopista Rau muuttui Liigan maalikuninkaaksi, puolustava hyökkääjä McIntyre Liigan ehkä parhaaksi pelintekijäksi, ym)
3. Urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksa (Pikkuseuralla ei ole varaa tehdä pelaajahankinnoissa huteja. Tuomenoksa käytti kaikki käytössä olleet eurot niin hyvin, että Tirkkonen sai resursseihin nähden mahdollisimman kovan kokoonpanon)
4. Yhteyspäällikkö Mikko Pehkonen (Pehkosen tausta oli SaiPan faniporukoissa ja yhteyspäällikkönä hän säilytti yhteydet faneihin. Pehkonen myös on käsittääkseni ollut tärkeässä roolissa, kun SaiPan viestintä muuttui koko Liigan parhaaksi - oli kyse sitten somepäivityksistä, harkkapelien liveseurannoista, jne. Pehkosen panos auttoi luomaan kaupungilla nähtyä fanibuumia)
Tällä kaudella moni asia on muuttunut ja ikävä kyllä huonompaan suuntaan. Tuo ei kuitenkaan ole ihme, kun katsoo, että noista neljästä kivijalasta kolme on lähtenyt lyhyen ajan sisään. Nyt tilanne on tämä:
1. Toimitusjohtaja Marko Ek (Ei ole varmasti helppo paikka hypätä Kallioniemen saappaisiin. Fakta kuitenkin on se, että mainosmyynti on jäänyt budjetista. Lappeenrannan kaukalossa oli ainakin vielä marraskuussa myymättömiä mainospaikkoja, mikä ei todellakaan ole hyvä asia. Touhussa on näkynyt myös pientä huolimattomuutta, sillä esimerkiksi Chad Rauta mainostavat SaiPa-kyltit olivat katukuvassa pitkälle syksyyn, vaikka Rau oli aikoja sitten siirtynyt Kiinaan ja uusi kausi käynnissä. Pistetään alkuvaikeuksien piikkiin)
2. Päävalmentaja Ari Santanen (Ei ole saanut joukkuetta pelaamaan toivotulla tavalla ja se näkyy sarjataulukossa. Olen nähnyt tällä kaudella SaiPalta ehkä noin 10 ottelua, mutta noista kertaakaan SaiPa ei ole pelannut ehjää 60-minuuttista, vaan joka kerta on jouduttu luottamaan vastustajaa parempaan maalivahtipeliin, että ylipäätään voidaan taistella pisteistä. Peleissä voi olla hyviä jaksoja, mutta ne voivat milloin tahansa loppua ja vaihtua täydeksi kaaokseksi. Tirkkosen aikana SaiPa pystyi tsemppaamalla nousemaan takaa-ajoasemasta tasoihin tai voittoon ottelun loppuhetkillä, mutta nyt on tuntunut siltä, että tänä syksynä SaiPa on pystynyt lähinnä sulamaan. Muutos on hämmentävän suuri, sillä Santanen oli kuitenkin Tirkkosen kakkosvalmentaja ja olisi odottanut, että hän voi helposti jatkaa samaa tietä. Mutta ehkä pitääkin katsoa kuviota laajemmin. Jos valmennustiimejä tarkastelee kokonaisuuksina, niin aiemmin SaiPan valmentajat olivat siis Santanen ja Tirkkonen, nyt Santanen ja Viljakainen. Eli tavallaan Tirkkonen on vaihtunut Viljakaiseen. Vuosi sitten työnjako oli se, että Santanen vastasi hyökkääjien peluutuksesta ja Tirkkonen peluutti puolustajia. Ehkä tuo on koettu luontevaksi, koska Tirkkonen oli itsekin puolustava hyökkääjä. En tiedä, mikä on työnjako nyt, mutta onko niin, että Viljakainen ei ole voinut tuoda valmennustiimiin samanlaista puolustuspelin ymmärrystä, minkä Tirkkonen vei mukanaan. Nimenomaan puolustuspeli SaiPassa näyttää täysin erilaiselta kuin vuosi sitten. Syksyn aikana on nähty erikoisia kiekonmenetyksiä, surkeaa avauspeliä, merkkausvirheitä ja muita täydellisiä nukahduksia liikaa. Vilkaisu tilastoihin kertoo myös samaa. Ennen tätä iltaa SaiPa on tehnyt 71 maalia eli 7:nneksi eniten liigassa. Eli hyökkäyspeli on kuitenkin toiminut kohtalaisesti vaikka esim ylivoima on yskinyt. Mutta omiin on samassa ajassa mennyt 88 kertaa ja tuo päästettyjen maalien määrä on koko Liigan suurin. Näin siitä huolimatta, vaikka maalivahtipelin pitäisi olla meidän vahvuus, eikä veskareita voi rumista lukemista syyttää.
3. Urheilutoimenjohtaja Antti Tuomenoksa (On tehnyt taas resursseihin nähden hyvää työtä. Hamilton oli ennen loukkaantumistaan Liigan maalipörssin kärjessä. McFarland oli CHL:ssä maalitykki, mutta loukkaantuminen on sotkenut hänen syksyään. Trotter oli hyvä reagointi loukkaantumisiin, vaikka hänkin on sittemmin ollut loukkaantuneena. Ja KalPasta napattu Nikko oli loistava low risk - high reward -hankinta. Tehot ovat tänä syksynä jääneet puuttumaan, mutta hyvillä raameilla varustettu potentiaalinen hyökkääjä on kiinnitetty 2019 asti ulottuvalla sopparilla, joten palkinto tästä tullee myöhemmin.
4. Viestintä- ja markkinointijohtaja Jussi Viljakainen (Myyntipäällikkönä SaiPassa työskennellyt Viljakainen sai Pehkosen vastuualueet, mutta jatkaa myös myyntiryhmässä. Pehkonen tuntui työskentelevän 24/7, joten hänen suoritustasoonsa yltäminen on Viljakaiselle iso haaste - varsinkin, kun Viljakainen tulee jatkamaan myös myyntitehtävissä, eli hän hoitaa Pehkosen pestiä ikään kuin puolipäiväisesti. Iso muutos on se, että SaiPa tiedotti vahvistavansa myyntipuoltaan uudella ihmisellä. Jos näin tapahtuu, niin tuo on myynnille iso plussa. Aikaisemmin myynnistä vastasi yksi ihminen (Viljakainen), jatkossa ikään kuin 1,5 ihmistä (Uusi ihminen ja Viljakainen osittain). Se on hyvä reagointi alkukauden mainosmyyntihaasteisiin.
Kohta alkaa KooKoo-ottelu ja voitolla SaiPa nousisi mukavasti taisteluun säälipleijariviivasta. Tappio taas olisi katastrofi, sillä kotiyleisön edessä paikalliskilpailijalle häviäminen olisi todella lannistavaa. Tappiolla SaiPa saattaisi pudota toiseksi viimeiseksi ja mikään ei enää voisi pelastaa sitä, etteikö joulutauolle lähdettäisi synkissä tunnelmissa.