Nyt se kausi sitten on ohi. Tuntuu uskomattomalta, että syksyllä oltiin taistelemassa paikasta kuuden joukkoon ja nyt ollaan sijalla 14, 13 pisteen päässä sääliviivasta. Tässä hieman omia pohdintojani tästä kaudesta, erityisesti joulun jälkeiseltä ajalta.
Syksyllä meni kovaa, ja nyt voi jo haikeudella muistella Komulaisen, Nenosen ja Vauhkosen tehoilua. Sitä vuodenvaihteen tappioputkea osasi kuitenkin ehkä vähän odottaa. Tuntui, että se olisi ollut pahempi kuin viime kaudella. Johtunee siitä, että muistaakseni viime kaudella tappioputken aikaiset peliesitykset kuitenkin antoivat toivoa. Nyt esitykset eivät antaneet toivoa. Kaiken huippuina varmaankin 0-7 -tappio Tapparalle sekä kuntopuntarin hännänhuippujen taistelu Mikkelissä tammikuun 12.päivä, joka sekin päättyi Sportin tappioon.
Muistaakseni kuitenkin tämä Mikkelin ottelun jälkeinen Tappara-peli Vaasassa oli Sportilta jo esitykseltään parempi. Se antoi hieman uskoa, että josko se sittenkin tästä lähtisi. Usko näkyi tulostaululla jo seuraavassa pelissä, kun HIFK kaatui Helsingissä. Tästä meni puolitoista viikkoa, kun otettiin täydet kuusi pistettä Ässiltä. Sitä seuraavien kahden viikon aikana vielä pelattiin hyvä, vaikkakin tappiollinen peli Tepsiä vastaan ja napattiin voitot Tapparalta sekä Pelicansilta. Viitaluomakin oli vireessä ja nakutti pisteitä tiuhaan tahtiin. Siinä vaiheessa näytti, että kyllähän se kevät Vaasaankin koittaa. Jopa ysisija, eli HIFK:n ohittaminen oli realistista.
Kaikki kuitenkin lähti laskuun. "Varmat pisteet" kaakosta muuttuivat nollaksi pisteeksi ja HIFK haki voiton täydestä Kuparisaaresta. Tuli niitä kuuden pisteen pelejä, jotka kaikki hävittiin. Lopulta tilanne onkin nyt se, että helmikuun alkupuolen Pelicans-ottelu oli edellinen voitettu peli ennen tätä päivää.
Vaikka kausi olikin pettymys, niin tällä kaudella oli paljon hyviä, mieleenpainuvia hetkiä. Parhaiten mieleen jäivät tunteiden vuoristoradat lokakuussa KalPaa vastaan ja marraskuussa Tapparaa vastaan (tästä jälkimmäisestä toki tuli tappio ja ensimmäisessäkin sössittiin kolmen maalin johto), Tikan voittomaali KooKoota vastaan viimeisellä sekunnilla sekä tuo tammikuinen Porin ryöstöretki.
Kiva, että otettiin vielä voitto vikasta pelistä ja katkaistiin tappioputki. Nyt nautitaan vielä reilu kuukausi pudotuspelien seuraamisesta, vaikka Sport ei niissä pelaakaan. Sen jälkeen voi kääntää katseet kohti seuraavaa, toivottavasti parempaa kautta. :)
