En tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa tätä, mutten muutakaan keksinyt. Olen pikkuhiljaa herännyt shokista. Vain noin 12 päivän kuluttua tulee muistaakseni täyteen 50 vuotta siitä, kun HIFK voitti Töölön Vesan 4-2 ja nousi mestaruussarjaan! Olin jo silloin seurannut jääkiekkoa jonkun aikaa (joitakin vuosia), mutta se taisi olla ensimmäinen kolaus. Toinen tuli Brewerin myötä vähän myöhemmin. Sitten seurasi monen idolin jana, jossa Hagman, Murto, Linnonmaa, Lehtonen, Wetzell, Rekomaa, Rikala, Riihiranta, Caloun, Rantasila, Partinen, Saarinen, Granlund, Boyko, Peltonen, Tamminen, Peltonen, Peltonen ottivat osansa. Olen nähnyt aika monta peliä ja myös aivan surkeita joukossa, mutta eilinen oli kyllä pohjanoteeraus! Ok, ehkä aika kultaa muistot, mutta ihan pohjalla ollaan silti. 2,5 vuoteen ei ole ollut nähtävissä mitään pelijärjestelmää. Eilen oli kolme uutta pelaajaa mukana, jotka värvättiin jo mahdollisuutensa menettäneestä joukkueesta omasta liigastamme. Miksi ei muualta ja miksi kaikki samasta seurasta? No, he ainakin toivat saman tunteen ja perinnöt mukanaan - ei siis erilaisia ajatuksia. Sitten näistä kumpikin hyökkääjä istutettiin SAMAAN KETJUUN! JA VIELÄPÄ "YKKÖSEEN" TÄHÄN ASTI ENITEN PISTEITÄ KERÄNNEEN KANSSA! Mikä on silloin tyypillinen reaktio muilla joukkuekavereilla? Aijaa! Me emme kelpaa, vaan otetaan huonommasta jengistä pari äijää tänne viemään meidän paikat. Olisiko edes hieman psykologiaa voinut odottaa valmentajaltamme? Heti ekaan peliin näin. No, eipä onnistunut ja nyt voi sitten jatkaa kokeiluja. Montakohan uutta yhdistelmää herra Törmänen ehtii pistää kasaan lopuissa 10:ssä pelissä (voihan pelin sisälläkin kokeilla). Ainakin pitämällä nämä kaksi uutta yhdessä löytyy Aaltosen lisäksi n. 12 vielä kokematonta yhdistelmää ja peluuttamalla Malista ja Kantolaa erillään tulee lukuisia lisää. Ei kuin kokkeilemaan! Sitähän tuo on tehnyt koko kauden. Se taitaakin olla Törmäsen ainoa taktiikka. Eilen ei ainakaan mitään uutta ollut tarjolla - hitaat hyökkäyksiin lähdöt, onnettomat syötöt, pitkä päätyyn ja perään ja uutta matoa koukkuun, ei taklauksia, ei hyviä ranne- tai lyöntilaukauksia, koheltamista puolustuksessa ja kaikkia näitä voisi harjoitella ja iskostaa mieleen, mutta ei! Pitää antaa pelaajien itse oivaltaa, mitä pitää tehdä. Näin kivempaa!
En muista milloin olisin nähnyt näin surkeaa peliä ja ollut näin tuskastunut! Kiitos Törmänen ja Nybondas ja Hallistus!
