Rocket Richard
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Helsingin IFK
Saatana. Sehän tulee sittenkin.
Tänään oli erityisen hyvää kolme pistettä, mutta superhyvää, että joukkue nousi 0-1-tappioasemasta päätöserässä voittoon voittamalla viimeisen erän 4-0. En jaksa edes pohtia tässä huumassa mitään pelillisiä asioita. Toki sen voi sanoa, että edelleen tuo tuttu kaava toistuu: HIFK:n pelaaja saa aikaan jotain hyvää, mutta seuraavassa tilanteessa tulee joku emämunaus. No, nyt sentään tuli sitä hyvää enemmän. Ei tämäkään ihan jokapäiväistä ole ollut.
Puustinen-Hintz-Rask on hyvä ketju. Pitäisin sen yhdessä. Puustinen oli tänään aidosti hyvä, kuten myös ketjukaverit. Ja mikä tärkeintä, he saivat myös onnistumisia. Niin kuin koko joukkue. Usein nämä "jaksettiin uskoa loppuun asti" ovat kliseitä, mutta siltä se nyt aidosti näytti. IFK:lla ei mennyt paskat housuun SaiPan maalista, eikä alettu puristaa mailaa, vaan näytettiin oikeasti uskovan siihen, että kyllä tämä vielä tästä. Sitä se voittaminen teettää. Usko kasvaa, vaikka peli ei niin sanotusti sen "voittamisen tasolla" olisikaan täysin. Murskavoittoa olen odotellut koko kauden, jotta homma vapautuisi. No, ei tämä nyt murskavoitto ollut, mutta antaa aivan satavarmasti jengille uskoa pirusti lisää. Jotenkin pelaajat näyttivät erittäin vapautuneilta. Maaleilla on joukkueurheilussa käsittämättömän suuri voima.
Samalla pelottaa kovasti huominen. HPK levänneenä vastassa vieraissa. Tämä onnellisuuden tunne on juuri nyt niin iso, että pelottaa jo valmiiksi ajatella, miten lujaa tästä pilvilinnasta tullaan huomenna alas. Toisaalta HPK:ta vastaan on tällä kaudella pelattu kyllä ihan hyviä pelejä. Huominen määrittää taas karusti sen, onko tämä nyt orastava uusi tuleminen sitä aidosti vaiko ei. Jopa kuuden joukkoon on vielä saumoja (eroa Pelsuun 7 pinnaa ja vielä keskinäinen jäljellä kotona). Älä nyt vaan taas alkkisfaija narauta sitä korkkia auki.
Tänään oli erityisen hyvää kolme pistettä, mutta superhyvää, että joukkue nousi 0-1-tappioasemasta päätöserässä voittoon voittamalla viimeisen erän 4-0. En jaksa edes pohtia tässä huumassa mitään pelillisiä asioita. Toki sen voi sanoa, että edelleen tuo tuttu kaava toistuu: HIFK:n pelaaja saa aikaan jotain hyvää, mutta seuraavassa tilanteessa tulee joku emämunaus. No, nyt sentään tuli sitä hyvää enemmän. Ei tämäkään ihan jokapäiväistä ole ollut.
Puustinen-Hintz-Rask on hyvä ketju. Pitäisin sen yhdessä. Puustinen oli tänään aidosti hyvä, kuten myös ketjukaverit. Ja mikä tärkeintä, he saivat myös onnistumisia. Niin kuin koko joukkue. Usein nämä "jaksettiin uskoa loppuun asti" ovat kliseitä, mutta siltä se nyt aidosti näytti. IFK:lla ei mennyt paskat housuun SaiPan maalista, eikä alettu puristaa mailaa, vaan näytettiin oikeasti uskovan siihen, että kyllä tämä vielä tästä. Sitä se voittaminen teettää. Usko kasvaa, vaikka peli ei niin sanotusti sen "voittamisen tasolla" olisikaan täysin. Murskavoittoa olen odotellut koko kauden, jotta homma vapautuisi. No, ei tämä nyt murskavoitto ollut, mutta antaa aivan satavarmasti jengille uskoa pirusti lisää. Jotenkin pelaajat näyttivät erittäin vapautuneilta. Maaleilla on joukkueurheilussa käsittämättömän suuri voima.
Samalla pelottaa kovasti huominen. HPK levänneenä vastassa vieraissa. Tämä onnellisuuden tunne on juuri nyt niin iso, että pelottaa jo valmiiksi ajatella, miten lujaa tästä pilvilinnasta tullaan huomenna alas. Toisaalta HPK:ta vastaan on tällä kaudella pelattu kyllä ihan hyviä pelejä. Huominen määrittää taas karusti sen, onko tämä nyt orastava uusi tuleminen sitä aidosti vaiko ei. Jopa kuuden joukkoon on vielä saumoja (eroa Pelsuun 7 pinnaa ja vielä keskinäinen jäljellä kotona). Älä nyt vaan taas alkkisfaija narauta sitä korkkia auki.