Osin samaa, osin eri mieltä. Ei tuomaritoiminta yksinään ole syy fyysisyyden kaikkoamiseen liigasta. Syy piilee myös kansan syvissä riveissä. Jääkiekkoa pyritään paheksuntayhteiskunnan toimesta demonisoimaan lajina. Hyvänä esimerkkinä Pärnäset ja muut, jotka vielä päivien päästä kaivavat esille tilanteita jokaisen kotihiiren ja hillopillun paheksuttavaksi. Mua suoraan sanottuna vituittaa, että lajin fyysisyys nostetaan suurimpiin otsikoihin vaikka sokea reettakin näkee, että fyysisyys on kaikkoamassa lajista, ellei jopa jo kaikonnut, niin kuin IFK:n tapauksessa..
Theo Fleury pohti kirjassaan (kovaa peliä) tappeluiden tulevaisuutta nhl:ssä. Fleury oli sitä mieltä, että jääkiekko Pohjois-Amerikassa on muuttunut katujätkien pelistä keskiluokkaisten vanhempien lapsien peliksi. Tämän seurauksena tappelut tulevat loppumaan nhl:stä, siitä yksinkertaisesta syystä, että keskiluokkaiset vanhemmat huolehtivat ja pyrkivät suojelemaan lapsiaan. Käytännössä tämä tapahtuu mm median luoman paineen avulla.
Sama pätee mielestäni Suomessa. Tappelut loppuvat jossain vaiheessa kokonaan. Yhtenä merkittävänä käänteenä näen Kai Kantolan saaaman yhdeksän pelin pelikiellon. Pelikyvyttömät tappelijat eivät enää hyödytä joukkuetta, kun paras tapa puolustautua on pitää hanskat kädessä ja kädet alhaalla. Pelitaitoiset kovanaamatkaan eivät voi käyttää nyrkkejään. Vastustaja pitää vain hanskat kädessä ja kädet alhaalla, niin et voi lyödä tai olet pelikiellossa ties kuinka pitkään.
Jääkiekko on lajina yksinkertaisesti liian raaka laji nyky-yhteiskunnan normeille, ja se näkyy väkisinkin kaukalossa. Taklauksilla pyritään satuttamaan vastustajaa, ja sen hyväksyminen on liian iso pala ihmisille nieltäväksi. Samaan aikaan vapaaottelu lajina kerää ihmisiä areenoille ja ruutujen ääreen, mutta kaksinaismoralismi onkin sitten ihan oma lukunsa.
Siitä seikasta, että IFK:n kuuluisi olla fyysinen, olen täysin samaa mieltä. Ainakin niin fyysinen kuin se on lajille ominaista. Maalinedustat puhtaiksi ja kova kovaa vastaan. Nyt otetaan taka-askelia sellaista vauhtia, että kengät kuluu kantapäistä puhki.
Fleury kirjoittaa myös, että pelaajat ovat nykyään liian samanlaisia. Persoonallisuuksia on liian vähän. Kaikki ovat samasta muotista, samanlaisia robotteja, jotka osaavat luistella loistavasti ja teknisesti kaikki perusasiat ovat kunnossa. Kaikki ovat hyvin kasvatettuja, osaavat esiintyä ja ovat sitä myöten myös pahuksen tylsiä.
Tämä on mielestäni seurausta siitä ja osittain myös syy sille, että peli on muuttunut pelaajien pelistä valmentajien peliksi. Nykyään pelitavat, pelikirjat yms on viety niin pitkälle, että ei siellä kentällä voi enää omin päin sooloilla. Harkitsematon taklaus rikkoo viisikon tasapainon ja pahimmassa tapauksessa tulee jäähy! Taklauksia suoritetaan vain silloin, kun niistä ei aiheudu riskiä omaan päähän ja mielellään taklauksen suorittaa siihen erikoistunut pelaaja. Sellainen taklaava laitahyökkääjä. Sentterin tai puolustajan taklaus on aivan liian iso riski, koska puolustusvelvoitteet voivat kärsiä.
Valmentajat haluavat voittaa, eivät viihdyttää katsojia. Jos joukkue ei voi voittaa, niin markkinointiosasto saattaa saada aikaiseksi rikkovan rymistelyketjun, että saadaan katsojille edes jotain viihdykettä. Tällä hetkellä pelinopeus on paljon tärkeämpää, kuin fyysinen peli ja paluuta fyysiseen tuskin tapahtuu. Katujätkät vaihtuvat kovaa vauhtia vikkeliin pikku-ukkoihin. Sellaisiin hyväkäytöksisiin, joille on annettu 40 opintoviikkoa mediakoulutusta ja jotka ovat helvetin tylsiä. Katujätkiä kaipaavien täytyy kai mennä sinne vapaaotteluihin.
