HIFK johtaa sarjaa. Ei tämän insinöörifaijan Toyota Priuksen kyydissä nyt kovin hauskaa ole. Alkkisfaijan '70 Cadillacin kyydissä sentään oli tunnelmaa vaikkakin harvemmin sillä mitään isoja ohituksia tehtiin ja useimmiten matka tyssäsi kesken kaiken. Jotenkin niitä parhaimpia hetkiä kuitenkin kaipaa vaikka kokonaisuudessaan aika romuhan se Cadillac oli.
-Tinke
Mulla ei todellakaan ole ikävä sitä savuttavaa, rämisevää Cadillacin rotiskoa. Vaikka matkanteko sen kyydissä olikin parhaimmillaan mahtavaa, niin yhdeksän kertaa kymmenestä matkanteko, kuten sanoitkin, tyssäsi kesken kaiken. Jos siitä ei loppunut bensa, jäähdytysneste tai öljy, niin kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä ampaistiin baanalle kahtasataa tuoreet kesärenkaat alla ja ekassa kurvissa päädyttiin lepikkoon. Pari kertaa faija nuukana miehenä otti tankin täyteen dieseliä, kun se oli bensaa halvempaa ja eikun motti sököksi. Tai hankki uuden keulakoristeen konepellille, vaikka puskurit olivat tipahtamaisillaan. Muistissa on myös se kerta, kun uusien iskarien sijasta investoitiin karvanoppiin ja jalopuiseen rattiin. Tien varteen jäätiin silloinkin, eikä muuten kauheesti hymyilyttänyt.
Mä olen sitä ikäluokkaa, jonka nuoruudessa IFK oli itsestään liikoja luuleva, ylimielinen reppana, joka oli yleisen naureskelun kohde; Old Time Hockey lähinnä sanahelinää kadunvarsimainoksissa ja vuosikausien ajan ainoa menestys pronssimitalit Hakin vikalla kaudella. Samaan aikaan narrit porskutti mestaruudesta toiseen, mikä aiheutti pikkuhiljaa krooniseksi muuttunutta vitutusta. Kausien 97-99 jälkeen edessä oli taas paluu vanhaan tutinaan ja tötinään. Mun elinaikanani IFK on voittanut kannun neljä kertaa, mutta olen liian nuori muistamaan vuosien 1980 ja 83 mestaruuksia. Niinpä mä haluan nähdä ennen kaikkea voittavan IFK:n. Jos nakkikattila tulee rymistellen, niin aina parempi, mutta kyllä mulle Törmäsen airhockeykin kelpaa.
Mitä tulee tuohon Stögön pelityyliin, niin mä olen erottavinani siinä johdonmukaisesti etenevän suunnitelman. Ensin syksyllä laitettiin peruspeli kuntoon. Erikoistilanteet olivat siinä vaiheessa vielä pahasti rempallaan, mutta 5 vs 5 pelillä ja Husson torjunnoilla hoidettiin pinnat himaan. Sitten hiottiin ylivoimasta tappava ase, mutta alivoima oli silkkaa skeidaa. Nyt on vähitellen saatu sekin kohenemaan. Joku taisi aiemmin tänään mainita, että 10 viimeisen pelin otannalla IFK:n av-peli on jo liigan neljänneksi parasta. Runkosarjasta on pelattu vasta vähän yli puolet, joten mä uskallan toivoa, että kevään mittaan - ei varmaankaan vielä tammikuun otteluruuhkassa, mutta runkosarjan lopussa ja viimeistään pleijareissa nähdään erittäin agressiivinen ja taisteleva IFK. Ehkei ylilyöntejä vieläkään nähdä paljoa, mutta ei tarvikaan, jos taklaukset, torikokoukset jne. lisääntyvät peli peliltä. Kyllä mä näkisin, että IFK:lla on kaikki edellytykset mennä päätyyn asti ja tehdä se ihan miehekkäästi.
Kari Jalosta haastateltiin viime syksynä urheiluradiossa tai vastaavassa. En ehtinyt kuulla juttua kokonaan, mutta KJ totesi siinä, että hänen piti päivittää systeemejään Helsinkiin tullessaan, sillä Oulussa toiminut menestysresepti ei olisi tuonut IFK:ssa mestaruutta eikä avannut KHL:n ovia Kojolle itselleen. Törmänen on nuori ja urallaan eteenpäin pyrkivä valmentaja. Jos Stögö huomaa, että airhockey ei toimikaan playoffeissa, vaan lisää lihasta tarvitaan, niin ensi kaudella varmasti nähdään isokokoisempi ja fyysisempi IFK.