Mun on taas kerran kyllä sanottava vaikka osa heti hermostuu, että Iikka on todellinen taikuri parhaimmillaan, mutta joukkuepelaaja ei oikein ole. Puolustaminen on niin kuin olen aiemmin sanonut kuin ”varjopuolustusta” ja en voi olla miettimättä,että oliko Iikan paluulla tai uusien pelaajien tulolla merkitystä koko joukkueen peliin, koska ajankohta osuu yksiin. Tarkoitan ihan joukkueen tahtotilaa, joukkuehenkeä eli myös pelaajien iloisuutta joka ennen näkyi koko pelin niin nyt ei sitä näy oikein ollenkaan. Iikan kohdalla hän saa ns anteeksi monelta fanilta upeilla yksilösuorituksillaan eli moni ei edes hänen virheitä, puutteita huomaa. Minäkin nautin katsella Iikkaa parhaimmillaan, mutta Pelicansin voima on alkusyksyn ollut joukkuehenki, kaikki antaa kaikkensa, myös omassa päässä.
Bryggman ja kauden toinen, tärkeä maali. Hänen suhteen luulen että hommattiin tulosyksikköön, mutta herra on omaksi edukseen ja varsinkin joukkueen eduksi parhaimmillaan 3-4 kentässä.
Voitosta huolimatta olen vähän huolissani joukkueen pelin, joukkuepelin suhteen.
Jasekin tyhjiin laittaman maalin jälkeen ei tuuletusta isommin kentällä eikä vaihtoaitiossa, ei edes isompia hymyjä. Ja muutenkin pelaajat ovat olleet totisempia, jotenkin hermostuneempia.
Tärkeä voitto jokatapauksessa!