Ei tästä muuta kerrottavaa jää jälkipolville kuin Muulin kaksi byyria, mutta vain voitot lasketaan. Molempia jengejä jännitti aika tavalla, varsinkin alussa, mikä on ihan inhimillistä. Kärpät ei esittänyt mitään ihmeellistä ja jostain syystä HIFK pelaa todella usein ihan suhteessa vastustajaan ja vain aniharvoin lyö taululle mitään perseraiskausnumeroita, vaikka kenttätapahtumat olisivat sellaisiin edellyttäneetkin. Toki nyt ei lähtökohdatkaan olleet sellaiset, mutta noin niin kuin runkosarjaotannalla tarkoitin.
Iloinen asia on se, että kyllä ne hyvät asiat siellä selkärangassa ovat, nyt vain täytyy pelata aikaa niin paljon, että ne saadaan sieltä realisoitua ja koneet kunnolla käyntiin. Itse en havainnut varsinaisesti väsymystä, vaan enemmänkin "tilanteen (pleijarit) vakavuudesta johtuvaa" jännittelyä ja mukavuusalueen ulkopuolella olemista ja siksi peli näytti ajoittain ihan paskalta.