Viisi kierrosta on vasta takana, mutta se pitää sanoa, että erikoistilannepelaaminen on suoraan sanoen täyttä paskaa.
Ylivoimalla näppäillään ja neppaillaan, eikä olla valmiina hakemaan paikkaa puolustavan pelaajan vierestä, vaan tyydytään jäämään selän taakse. Sinne kiekon toimittaminen on tunnetusti kovinkin vaikeaa.
Mikähän siinä on ettei siihen kiekkoon saada vauhtia, ja näin rikottua sitä puolustusneliötä tai -kolmiota? Käsiä ainakin ykkösylivoimassa pitäisi olla tuohon hommaan, mutta ei vaan toimi.
Alivoima onkin sitten jo säälittävän rajan alapuolella. Kauan ei tarvii katella, kun verkko heiluu Lukon päässä jäähyn alettua. Hyökkääjistössä on paljon samoja jätkiä pelaamassa kuin viime kaudella jolloin av-osaaminen oli kovaa luokkaa, mutta nyt ei vaan homma toimi vähääkään. Ei Kovasen ja Cookin puuttumisella näitä hommia selitellä.
Onko se sitten siitä kiinni, että maalivahdit eivät ole ansainneet kenttämiesten luottamusta, jolloin kaikki yrittävät peittää laukauksia epätoivoisesti? Monta kertaa näissä käy juuri se, että samalla peitetään varsin onnistuneesti maalivahdin näkökenttä kiekkoon, jolloin helpotkin vedot löytävät tiensä verkon perukoille.
Viime kaudellahan alivoimakuviossa suurin pointti oli se, että jokainen pysyy pois Vehasen edestä. Tai tarkammin sanottuna Vehasen ja kiekon välistä.
Syöttölinjat pitäisi nytkin pyrkiä tukkimaan, ja takakulmalle nousevat kaverit pelaamaan hyödyttömiksi. Veskareille vaan kylmästi luottoa enemmän kiekollista pelaajaa vastaan.
Joka tapauksessa Uramalla on tässä kova työ edessään, koska ottelut tulevat ratkeamaan entistä enemmän erikoistilanteiden kautta.