Pelicans pelaa edelleen aivan mainiota kiekkoa. Toki tietty väsymys paistaa tekemisestä, mutta sehän on aivan inhimillistä.
Mikäli Pelicans pysyy runkosarjassa kuuden joukossa, pidän sitä aivan loistavana saavutuksena jo sinänsä. Siitä eteenpäin on kaikki mahdollista, mutta se sitten aikanaan.
Kärkiryhmille on niukasti hävitty, kuten oikeastaan oli odotettavissakin, mutta sitävastoin yhtään peliä ns. heikompia joukkueita vastaan ei olla hävitty.
Saipa, Ilves,Tappara, HPK, TPS, Kärpät ja jopa Lukkokoin ollaan lyöty joka pelissä. Pisteitä on napsittu niin Ässiltä, Jokereilta ja Jypiltäkin eli kyllä siellä kovempiakin ryhmiä on kaatunut.
Pelillisesti pelicansilla ei sinänsä ole mitään hätää. Pelicans on pelannut omalla sapluunallaan lähestulkoon vastustajasta riippumatta ja siitä johtuen onkin ehkä jokunen piste menetetty, kun toteutetaan ja kehitetään omaa pelitapaa eikä sorruta vain pelin rikkomiseen ja purkukiekkoihin joilla joitakin vieraspelejä mahdollisesti pystyisi voitoksi kääntämään.
Minkäänlaisiin pelaajakauppoihin ei ole tällä hetkellä mielestäni mitään aihetta, kun joukkue killuu sarjataulukossa selkeästi paremmalla sijalla kuin kukaan uskalsi toivoa villeimmissä unelmissaankaan.
Jokaiselle joukkueelle tulee heikompia jaksoja ja nyt se on menossa Pelsulla, mutten silti näe minkäänlaista syytä mihinkään hätiköintiin vaan näillä mennään ja hyvä niin.
Muutama tappio ei saa meikäläisen naamaa ruttuun, koska kokonaisuus on niin perkeleen paljon paremmalla tolalla, kuin oikeastaan koskaan Pelicansin tai ylipäätään lahtelaisen jääkiekon historiassa.
Toisaalta tappiotkin tekevät terää, koska muutama nimimerkkihän saa jotakin tyydytystä siitä konttaamisesta ja ainaisesta jumborimpuilusta, mitä joukkue ei nyt valitettavsti heille kuitenkaan ole pystynyt tarjoamaan.
