Kaikki olisi omisssa käsissä, jos perjantaina ja lauantaina Pelicans olisi jatkanut edellisten pelien peli-ilmeellä. Pelaamisessa tapahtui kuitenkin uskomaton tasonpudotus aiempaan. Perjantaina aloitettiin sluibailu ja se jatkui myös lauantaina. HIFK oli ihan hyvä, mutta Pelicans kaukana parhaasta tasostaan. Esimerkiksi Hodgmanin pelaaminen oli täysin hyödytöntä liukumista molemmissa kenttäpäädyissä. Koskiranta ei saanut varmaan yhtään syöttöä haltuun, eikä myöskään yhtään omaa syöttöä kaverin lapaan. Kahden kärkisentterin vajoamisen myötä vajosivat nämä kaksi kärkiketjua kokonaisuudessaan. Jäljelle jäi ainoastaan Max Wärn ja neloskentän jätkät joilta löytyi yritystä ja taistelutahtoa. Ei liene yllätys, että nämä neljä pelaajaa ovat ne, joiden paikka kokoonpanossa ei ole "kiveen hakattu".
Olisin odottanut, että lauantaina täyden katsomon edessä kotijoukkuetta olisi pelaaminen kiinnostanut ja edes yritystä olisi ollut, mutta perjantaina aloitettu koomailu kantoi hedelmää myös lauantaina. Varsinkin joukkueen kärkipelaajien otteet olivat alle kaiken arvostelun. Joko siellä on jo ajatus karannut hieman pudotuspeleihin, tai sitten olen oikeasti helvetin huolissani tästä otteen kirpoamisesta. Tällä viikolla on kasvojenpesun paikka.
Olisin odottanut, että lauantaina täyden katsomon edessä kotijoukkuetta olisi pelaaminen kiinnostanut ja edes yritystä olisi ollut, mutta perjantaina aloitettu koomailu kantoi hedelmää myös lauantaina. Varsinkin joukkueen kärkipelaajien otteet olivat alle kaiken arvostelun. Joko siellä on jo ajatus karannut hieman pudotuspeleihin, tai sitten olen oikeasti helvetin huolissani tästä otteen kirpoamisesta. Tällä viikolla on kasvojenpesun paikka.