Olipahan mahtava matsi eilen! Edelleen hymyilyttää, ulkona paistaa aurinko ja lumet sulaa silmissä. On tää vaan käsittämättömän hienoa aikaa. Sellaista, jota tulee mietittyä vuosien päästä haikeana ja sellaisten kokemusten keräämisessä tässä elämässä kaiketi on kyse.
Hyvä fiilis jo valtasi eilen kolmannen erän aikana. Oli jotenkin niin hienoa, että oltiin tasatilanteessa ja taisteltiin armottomasti. Tuota fiilistä ei koskaan tullut Kuopion pelejä katsellessa, vaan se oli silkkaa tuskaa alusta asti. Äärettömän hieno sarja oli sekin, tämä on vain vähän erilainen ja hyvä niin.
Ei tässä leijumaan sovi ryhtyä yhtään, mutta nauttia pitää. Koko ajan joudun itseltä kysymään, että miksi Pelicans voittaa? Nää Pelsun pelit on sellaisia, että voisi sanoa et tuolla pelin hallinnalla voi voittaa yhden kerran kymmenestä parempansa, mutta me voitetaan enemmän kuin hävitään. Jos tämä Pelicans kannattajaa hämmentää niin voin vaan kuvitella kuinka se vastustajaa vituttaa ja onhan se kyllä vähän aistittavissa.
Ollaan me vaan vittumainen jengi, kaikella rakkaudella sanottuna!