Varoitan jo nyt että viesti on pitkä, jaaritteleva ja täynnä spekulaatioita ja ajatuksia siitä miten näen asiat, mutta eihän asiat yleensä mene kuten haluaa.
Varsinaisesti ei liity topiciin, mutta kuten mulla on tapana, jaarittelen ja puran ajatuksiani, kiinnostaa ketään tai ei.
Olen ennenkin miettinyt sitä että kuinkahan paljon Liiga-jengit käy katsomassa noita ns. heikompien euromaiden junnusarjoja? Niitähän näkee myös netisssäkin, ainakin osaa niistä, itsekin olen katsonut. Nykyään kun noissa MM-kisoissakin mm. Sveitsi, Ranska jne on yllättänyt hyvällä pelillään ja Tanska tuottaa pelaajia änäriin, Liigaan ja KHL:ään jo ihan kunnioitettavaa tahtia, niin se tarkoittaa sitä että niissä maissa tehdään jotain oikein, vaikkei pakosti juniorivalmennus olekaan ihan huipputasoa.
Haluaisin nähdä Suomessa jollakin joukkueella jonkinlaisen junioriakatemian, johon ulkomailta pelaajat haluaisivat tulla jne. Rahaa se vaatii, mutta mielestäni kasvattajaseuran rooli olisi auki tällä hetkellä ja siinä voisi olla suuri vahvuus, jos vaikkapa Pelicans siihen lähtisi, sillä näen Pelicansilla sen vahvuuden että junnujoukkueesta tulee pelaajia Liigaan, ei montaa, mutta tulee vuosittaisin kuitenkin joku melkein aina ja Peliitat -yhteistyö toimii ja sieltä on oikeasti mahdollisuus nousta Liigaan.
Mitä se vaatisi? Mielestäni meillä on nyt edustusjoukkueessa valmentaja, jolla on nimenomaan nuorille eniten annettavaa. Valmentajien yhteistyö Mestiksen ja junnujen kanssa olisi tärkeää ja se että oikeasti annettaisi lupaavimpien pelaajien pelata ja muistettaisi että jätkät on kehittyviä nuoria, eikä virheet saisi maksaa liikaa peliaikaa. Rahaa kuluisi hieman siihen että ulkomailta tulijoille hankittaisi asunnot ja tehtäisi olosuhteet kuntoon jään ulkopuolella, mutta palkkamenothan eivät varmasti kauheasti nousisi, sillä pelaajien haluhan olisi nimenomaan kehittyä ja saada pohjat uralleen.
Ruotsissahan on legendaarisia junnuakatemioita ja hienot olosuhteet jonne Norjasta ja Tanskasta on pelaajia mennyt vuosia kehittymään, kuten myös Kopitar, Czerkawski, joita Suomessa ihmeteltiin että mistä nämä on edes löytyneet.
Toinen asia mitä olen miettinyt on se että kannattaisikohan käyttää hyväkseen noita NHL scouttien tekemiä listauksia ja etsiä sieltä joukkueelle nuoria lupaavia pelaajiia, jotka haluavat eteenpäin ja kehittymään astetta paria kovempaan liigaan. Mielestäni se kyllä vaatisi sekin sen että edarin alapuolellakin olisi meritoituneita valmentajia, joko pelaajana tai valmentajana.
Vanhan Neuvostoliiton alueelta on vaikea saada pelaajia tänne, niin vahva valmennus vitamiineineen tuolla itärajan takana on, mutta Saksa, Ranska, Norja ja Tanska esimerkiksi, siellä on potentiaalia. Samoin Tsekki ja Slovakia, mutta he taitavat luottaa omaan juniorisysteemiinsä aika paljon..
Muutamia pelaajia joiden olen nähnyt pelaavan on ovat jääneet mieleen on mm. Brittien Liam Kirk, joka varattaneen tänä kesänä NHL:aankin, se kertoo jo jotain, mutta kaipaisi varmasti muutakin kuin saariliigaa kehittyäkseen. Ainoa jolla voisi siellä olla jotain annettavaa olisi kilpailevan joukkueen legendaarinen Tony Hand..
Toinen on Saksan Tim Fleischer, jolta olen kyllä vain yhden pelin nähnyt, mutta oli siinä ihan superjätkä hyökkäysalueella, mutta olisi projektipelaaja 2-3 vuoden ajalle, fysiikkaa jne puuttuu.
Norjan ja Tanskan junnuja on vaikeampi nähdä netissä, mutta siellä olisi aika paljon potentiaalia, kuten junnu-Vikingstad ja joitain isoja hyvin liikkuvia 16-18v pakkeja joiden nimet ei vaan ole jäänyt päähän.
Jos vertaa katsomiani junnumatseja Suomen junnupeleihin, niin peli on sekavampaa siksi että pelaajien tasoerot ovat niin suuria, kun taas Suomessa taso on paljon tasaisempaa, mutta kyllä ominaisuudet kuten luistelu, mailatekniikka, pelisilmä, syöttäminen ja laukaus erottuu samalla tavalla, mutta teknistaktista osaamista ja joukkuepelaamista on vaikea nähdä kun kaikki eivät ole samalla sivulla pelikirjaa.
Miksi kirjoitin nimenomaan tähän osioon keskustelua?
Siksi että nyt meillä on varmasti valmentaja jolla on vetovoimaa nuoriin ja halua kehittää heitä ja on nähnyt kaiken jääkiekkomaailmassa. Siitä kertoo jo Ylönen ja mahdollisesti Skarek. Kenties kauden aikana myös Lahtinen iskee itsensä läpi.
Kauden aikana olisi aikaa rakentaa tulevaisuutta, luoda pohja nimenomaan sille että jatkossa meistä tulisi Se joukkue josta puhutaan jenginä josta pääsee eteenpäin. Seuraava päävalmentaja voisi optimitilanteessa tulla mukaan viimeistään Niemisen viimeiselle vuodelle ja voisi olla tyyliin Marko Tuomainen, Tony Virta tai Miika Elomo & Marko Kiprusoff.
Kuvitelkaa tilanne jossa kauden 2020-21 alkaessa Nieminen on kehittänyt tästä kauden 2018-19 potentiaalista Ylösen ja Skarekin valmiiksi miesten maajoukkueeseen ja NHL:aan, tiedossa olisi jo että Nemon sopimuksen loppuessa ja siirtyessään HIFK:n [hah!] penkin taakse on jo tiedossa että ensi kaudella meitä valmentaisi maailmalla nimeä saaneet Elomo ja Kipru, jotka ovat kauden 2020-21 alkaessa kasvattamassa Peliitoissa itselleen pelaajia edustukseen, jonne heidän kanssaan siirtyvät mm. Mestisessä suuressa roolissa olevat Brad Lambert ja Matias Rajaniemi, jolloin Peliittoihin jää vielä n. 10 täysin potentiaalista Liigapelaajaa jotka odottavat vuoroaan.
Tietenkin maailmassa on muuttujia, eikä tiedä floppaako Nemo vai ei, ei tiedä onnistuuko Nemo kehittämään yhtään pelaajaa edes Liigatasolle jne..
Viestin pointtina oli se että mielestäni olemme oikella tiellä, jos haalitaan näitä pelaajia jotka ovat 2-4 vuoden projekteja ja käytetään resursseja niihin mielummin kuin aiempina vuosina käytettiin 30+ pelaajiin ja toivottiin että kaikki tekevät Mikko Peltolat ja pelaavat elämänsä kauden.
Pahoitttelen pitkää ja sekavaa viestiä, nostan hattua jos edes joku jaksoi lukea tämän alusta loppuun asti.