Kaikkien aikojen toiseksi paras runkosarja, toiseksi eniten maaleja, monta uutta tarinaa pelaajista ja siitä miten voi kehittyä ja silti lopputulemana harmitus. Aika absurdia. Runkosarjassa todellinen nousu lähti ennen joulua kun erittäin vaikea jakso monien tappioiden jälkeen selvitettiin. Koko kevät tuntui aivan muutamia hetkiä lukuunottamatta olevan juuri sellaista lentoa, minkä piti viedä kenties jopa finaaliin asti. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt.
Kyllähän tämä puolivälieräsarja olisi pitänyt hoitaa aivan sama mitä olisi tapahtunut. Oliko sitten niin, että tuo 6-0 peli loi liian hyvän fiiliksen, jonka jälkeen ei pystytty nousemaan riittävälle tasolle ennen viidettä peliä, jolloin oli auttamatta liian myöhäistä? Jos näin on, kuuluu siitä lampaanperseet sekä pelaajistolle että valmennukselle. Mikään muu ei oikein pysty selittämään oman voittavan pelin katoamista toisen ja neljännen pelin välillä. Miksi ihmeessä alettiin pelaamaan jotain muka-träppiä, jota ei oltu pelattu koko kaudella missään vaiheessa? Miksi kaikki avaimet annettiin HIFK:lle, joka todellakin osasi käyttää ne? Vastustajan peli perustui pelkästään paineen antamiseen, joka totta kai toimi kun omissa neppailtiin pikkukivaa ja toivottiin, että joku tekisi jotain. Toki HIFK oli hyvä, mutta äärimmäisen yksiulotteinen, johon olisi pitänyt iskeä joka pelissä täysillä. Tämä on mielestäni se, mikä tässä eniten vituttaakin kun paikka mitalipeleissä oli täysin omissa käsissä, mutta kolmen pelin täysin käsittämätön musta aukko tuhosi sen mahdollisuuden. Toinen kotipeli täällä oli yksi hirveimmistä peleistä koskaan, minkä olen nähnyt paikan päällä. Vasta perjantain peli oli sellainen, joita olisi pitänyt tulla ensimmäisen pelin jälkeen lisää. Totuuden nimissä sarjan olisi pitänyt olla perjantaihin mennessä 3-1 meille.
Toivottavasti ne pelaajat, ketkä tästä jengistä jatkavat vielä ensi kaudelle muistavat tämän fiiliksen sitten vuoden päästä kun näitä samoja pelejä pelataan. Tätä ei kukaan heistä halua kokea uudestaan.
Tähän tulokseen ei pidä olla mitään muuta kuin pettynyt.
Posin aika on ehkä sitten myöhemmin, mutta annetaan nyt yksi: Jussi Olkinuora. Maaginen mies.