Näiden kommenttien kanssa on helppo olla samaa mieltä.
Pitkäjänteisyydestä puhuminen ja oman pelillisen identiteetin rakentaminen kuulostivat vuosi sitten varsin piristäviltä ajatuksilta ja loivat osaltaa toivoa valoisampaa tulevaisuuteen. En missään nimessä tunnustaudu Lämsän faniksi, koska en voi väittää ymmärtäväni valmennusfilosofista asioista juurikaan mitään, mutta en toisaalta myöskään pidä jatkuvasta vaihtuvuudesta. Toki, suuren yleisön paineen alla Lämsän monottaminen varmasti on hetkellinen ratkaisu väheneviin katsojamääriin ja reaktiivinen ele, mutta olisin mieluusti nähnyt, että organisaatio olisi oikeasti sitoutunut noihin puheisiinsa kärsivällisyydestä ja rauhallisesta rakentamisesta. Se, että vuodesta toiseen rakennetaan joukkuetta uudestaan valmentajista pelaajistoon asti ei auta Pelicansia vakiinnuttamaan paikkaansa Liigan kärkiseurojen, tai pessimistien mielestä edes keskikastin seurojen joukkoon, vaan vaikuttaa ainoastaan pyrkimykseltä vuoden 2012 kaltaiseen uuteen suonenvetoon. Jälkiviisaana voi olla helppo sanoa, että juuri Lämsä ei ollut oikea valinta johtamaan Pelicansia siihen uuteen identiteettiinsä, mutta joka tapauksessa tästä päätöksestä tulee itselle kovin kaksijakoiset tunnelmat.