Tirkkonen selitteli itse, että leikattu palkka olisi vaikuttanut liian paljon sopimuksen jälkeiseen ansiosidonnaiseen, joka sekin kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä, vaikka jotain vaikutusta varmasti olisikin ollut.
Itseasiassa tilanne varmaan on ollut perustaltaan juuri tuo, sillä pakkohan perheellisen on miettiä nokkaansa pisemmälle. Mikäli olisi alennuksen hyväksynyt, se pahimmassa tapauksessa olisi tarkoittanut, että pitkittyessään tappio ansiosidonnaisessa olisi kertynyt melkomoiseksi. Vaikka kuinka ei ajattelisi lojuvansa tyhjän panttina, sekin on huomioon otettava. Kuvitteellisesti voi ajatella, että jos tappio kuukaudessa olisi vaikkapa sen 500 euroa, ei se kauhealta kuulosta, mutta kerro se 12, saat vuotuisen tappion ja vaikuttaahan tuo myös eläkekertymään jne.
Minä kuvittelisin, että tuo on molemmin puolin yhteisymmärryksessä tehty win win diili, jossa kummankin osapuolen tappioita on minimoitu mahdollisuuksien mukaan.
Jostain syystä tämmöiset ihan pragmaattiset työsuhde järjestelyt saa urheilu ympyröissä siellä olematonta draamaa ja mystiikkaa ympärilleen tarinan konnan löytyessä kertojan ideologisen tulokulman määrittämänä ja mutkat oiotaan tarpeen mukaan liiemmin tosielämän realiteettien häiritsemättä.
Se on sitten tähän liittymätön asia, oliko seuran ja valmennuksen välillä ideologista tai muuta juopaa, sillä tehty päätös vaikuttaa asianmukaiselta tilanteeseen kummaltakin puolelta pöytää katsoen.