Nyt kun Sivari-Alpon rakkausjääkiekko on historiaa ja nyt pelataan yleisen konsensuksen mukaan Rockyn agressiivista ja porilaista ryminäkiekkoa, niin pitää varmaan nyt viisaimmilta kysyä, että miten se näkyy? Koska taklauspeliä ei enää käytännössä ole, ainakaan minun silmieni mukaan. Eilen nähtiin yksi taklaukseksi luokiteltava suoritus ja senkin Corkylle tarjoili PeeWee Kuusisto. Se oli kyllä ihan NHL-luokan hitti, ei siinä mitään. Mutta yleensäkin, fyysisyys ja agressiivisuus on loistanut poissaolollaan, vaikka aktiivisuuteen ja pelinopeuteen nojaavan pelitavan pitäisi näitä tuottaa. Rosterikin on melkein sama, joten mistä kiikastaa?
Onko Määttä niin taikinaa, ettei viime kaudella nähdyt pommit enää osu/onnistu? Mäkinen on lopettanut taklaamisen kokonaan, Forsbackasta puhumattakaan. Kankaanperä ei saanut minkäänlaista kuittia Mavelle antamastaan poikkarista. Jumalauta sentään, noihin pitää aina jonkun mennä ainakin brawlaamaan, kun kultapipoa vedetään kuin vierasta sikaa.
Kulmiin kun mennään, niin jarrut lyödään päälle hyvissä ajoin ja yritetään yhdellä kädellä sohia mailalla kiekkoa turvallisemmille vesille, vaikka äijä pitäisi lyödä seinälle. Paras esimerkki, Mikko Palomäki.
En usko, että tämä lievä neitimäisyys ainakaan Karri Kiven ansiota on. Toivottavasti Punaviini-Pekka käsittää, että tuosta sakista kyllä löytyy fyysisen pelin osaavia kavereita ja käyttää myös tämän voimavaran hyväkseen ja ennen kaikkea joukkueen hyväksi.
Ja tämä ei nyt tarkoita, että pitäisi SJS/Veikko tyyliin hommata Kryzstof Oliwa tai Donald Brashear bearhalailemaan, vaan yleisesti fyysisempää otetta. Eilinen peli näkyi telkkarista ja jokainen liigakoutsi näki, mihin kannattaa Ässiä vastaan iskeä.
