Nykysuuntaus tuntuu olevan, että ne valmentajat, jotka eivät ensi kaudella jatka ja kaiken lisäksi uusi koutsi on jo tiedossa, ovat kaikki saaneet (Lauri Marjamäkeä) lukuunottamatta potkut.
Osittain noissa toki voi olla syyn ja seurauksen suhde kyseessä. Jos koutsi onnistuu alkukaudesta, niin kynnys palkata uusi kaveri on melko suuri. Ja vastaavasti harvoin se epäonnistunut paatti kääntyy itsekseen, varsinkin kun (meri)kapteenin kohtalo on sinetöity. Tuskin esimerkiksi Marjamäkeä olisi kengitty kesken kauden jos valmennuksen olisi katsottun onnistuneen. Samoin jatkosoppari olisi ollut todennäköisempi jos kauden alussa joukkue olisi ylisuorittanut. Jos koutsi ei onnistu, niin sopimusta ei ihan heti uusita. Ja jos lähtevän koutsin pitäminen ei selvästi palvele jatkoa, niin pitäminen ei tunnu yleisesti hyvältä ratkaisulta.
Tuo Rantasen juttu sitten on sitä itseään. Kovasti kärjistämällä ja tiettyjä omaan kärjistykseen sopivia nyansseja painottamalla vedetään ulos kiinnostusta keräävä juttu. Karu fakta on se, että Rautakallio ei onnistunut tehtävässään ja hänen ulostamisensa ennen kauden päätöstä oli sekä jatkuvuuden (Kotkaniemen rooli) että kustannusten (palkkakulujen pysyminen samassa skaalassa) osalta varsin perusteltu. Urheilullinen menestys taas ei olisi puoltanut sitä, että Rocky olisi pitänyt pitää peräsimessä. Jos Rockyn tarjoama vastine (menestys tai sen odotukset, liksa, sopparin pituus, muut edut puolin ja toisin, jne.) olisi ollut kohdallaan kauden alussa, olisi hän todennäköisemmin saanut jatkon kaudelle 2016-17. Ja jos tuo soppari olisi ollut, niin kynnys kenkimiselle helmikuussa olisi ollut selkeästi korkeampi.
Ei seuraikonia pidä pitää ruorissa vain seuraikonistatuksen takia. Toki se status antaa jotain anteeksi, mutta sen takia harvemmin kannattaa uhrata sekä tämän kauden tilannetta että tulevien kausien menestystä. Todennäköisesti Ässien kauden 2016-17 tilanne on helpompi kun seuraikonin kunniakkaan lähdön sijaan valmennusjohto on saanut jo hyvän matkaa ajaa sisälle omaa systemiään, katsoa miten jatkosopimuksesta taistelevat siihen sopeutuvat ja samalla myyvät kokonaispakettia mahdollisesti uusille pelaajille.
Tuossa Rantasen jutussa ymmärrän hyvin pointin siitä, että valmennusjohdolle ei tarjottu parhaita mahdollisia eväitä tälle kaudelle. Toisaalta olen hyvin pitkälti eri mieltä siitä, että
"Valmentajien – ja pelaajien – värvääminen kesken pelikauden on ollut SM-liigassa hiljaisesti hyväksyttyä huijaamista niin pitkään, että kaikki seurat ovat yhtä syvällä samassa suossa: jos et jo viimeistään marraskuussa ole hankkinut ensi kauden valmentajaa ja pelaajia, olet kesällä tyhjin käsin", olettaen että hän pitää tuota epämoraalisena toimintana. Karu fakta on se, että maailmassa on muitakin liigoja kuin Liiga. Pelaajamassa taas liikkuu eri liigojen välillä ja oman liigan välisten sopimusten lisäksi kansainvälisillä toimijoilla on painoarvonsa. Jos pelaajaa X ei kiinnitä ajoissa, ei oman maan liigan (herrasmies)sopimuksilla ole välttämättä merkitystä; ne eivät sido Ruotsia, Saksaa, Sveitsiä, Venäjää tai esimerkiksi Latviaa. Pelaajien rekryssä taas valmennuksella on merkittävä painoarvo; tietyn profiilin omaavat koutsit kiinnostavat tiettyjä pelaajia ja jos viimeistään helmikuun lopussa ei tulevan kauden koutsin nimi ole edes pelaajasoppareista neuvoteltaessa tiedossa (vrt. yleisesti tiedossa), niin vaikeaa tulee pelaajienkin kanssa. "Ei meillä joo koutsia ole, mutta joku hankitaan. Hyvä kaveri. Joo hyvä kaveri, varmasti saat peliaikaa". Ei toimi.
Mutta joo, kuten sanottu, niin tälle kaudelle Rocky ei todellakaan saanut parasta mahdollista nippua käsiinsä. Ehkä olisi ollut kaikkien osapuolten kohdalla parasta todeta realiteetit jo aiemmin, sen sijaan että nippu aiheutti ongelmia koutsille, koutsin jatkamattomuus varmistui jo hyvissä ajoin ja supportti puuttui tyystin. Vaikka Rockyn jatkosopimuksettoman tilan ja kesken kauden tulleet fudut ymmärränkin, niin ehkä noihin johtaneet olosuhteet ja tilanteet olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin.