Peking 2022: Suomi

[Rara]

1995 oli Tupu-Hupu-Lupu, 2011 Ilmaveivi Mikke ja 2019 Mörkö-Marko. Nyt voitaisiin kerrankin voittaa ilman höpöhöpö-hypeä.

 

[mjarkko]

Veikkaan finaalista mm-2014 toisintoa. Mahdoton Suomen voittaa myös raitapaitoja.

 

[Punaviivaprässi]

1995 oli Tupu-Hupu-Lupu, 2011 Ilmaveivi Mikke ja 2019 Mörkö-Marko. Nyt voitaisiin kerrankin voittaa ilman höpöhöpö-hypeä.

Ei ehkä olla kypsiä voittamaan ilman tarinallistamista. Tai loppujen lopuksi pienen maan mediahan nuo luo. # KultaJukka

 

[iLUZ]

Veikkaan finaalista mm-2014 toisintoa. Mahdoton Suomen voittaa myös raitapaitoja.

En olisi yhtään yllättynyt jos toisen raitapaidan nimi on Frano. Venäjä ottaa ihan varmasti taas kaikki keinot käyttöön.

 

[Ralph]

Hyvä, että tuomari haukutaan jo ennen finaalia. Ei tartte sen aikana tai sen jälkeen kommentoida tuomaritoimintaa. Vai?

 

[tosiasia]

Suomi sai sen mahdollisuuden kääntää kiekkohistoriaansa uusi lehti. Vielä olisi kuitenkin yksi steppi tällä konkarijoukkueella otettavana ja mahdollisuus saavuttaa jotain täysin ennen kokematonta. En nyt ihan varma ole, mutta ainakaan omaan mieleen ei tule, että Suomi olisi koskaan jossain joukkuelajissa voittanut kultaa olympialaisissa (en nyt tarkoita mitään viestijoukkuetta, vaan lajia missä kilpaillaan vain joukkueina)? Tälle joukkueelle olisi nyt tarjolla ne harvinaiset oliivipuun lehvät, mitä muinoin jaettiin vain näiden kisojen voittajille.

Venäjä asettaa Suomelle varmasti kisojen kovimman haasteen finaalissa. Suomen ehkä paras ase on mentaalipuolella, jolla voidaan horjuttaa vastustajaa. Suomen kokenut joukkue tunteet hyvin KHL:n kiemurat ja joku käsitys varmasti on mitä tuleman pitää. Venäjän joukkue on keski-iältään nuorempi ja monilla pelaajilla ei ihan kauheasti ole maajoukkue menestystä uraltaan takataskussa. Paineita on myös varmasti osoittaa jälleen pienelle Suomelle kaapin paikka. Joukkue on kuitenkin erittäin taitava ja jos se saa maaleja ja pääsee pelaamaan vapautuneesti johtoasemassa niin sitä on hyvin vaikea pysäyttää. Toisaalta, jos tilanne lähee käsistä voi turhautuminen olla rajua ja näkyä ihan älyttöminä jäähyinä. Jännäksi tämä taas menee.

 

[Henkka]

Jalosen kannattaisi ehdottomasti huomenissa tehdä jotain sellaista, mitä hän ei ole koskaan maju-valkkuna tehnyt eikä todennäköisesti koskaan tule tekemään.

Mun mielestä tuohon riittää pelkästään äänekäs pieru just ennen pukukopista poistumista. Mikä räjäyttää tolkuttoman naurunremakan koko sakkiin ja tuo rentouden matsiin.

Pelatahan ne osaa. Tarvitaan vaan se rentous.

 

[J_Boumedienne]

Mitä nyt on tässä päivän ja illan pureskellut kummankin välieräpelin antia, täytyy sanoa, että olo on harvinaisen luottavainen. Ehkä salaa toivoin ennemmin Ruotsia finaaliin, kun heitä vastaan on jo pelattu, ja heidät kertaalleen voitettu. Venäjässä on paljon arvaamattomuutta ja toki yksilötaitoa, mutta eniten on ehkä yllättänyt heidän erittäin tiivis ja yhtenäinen puolustuspelinsä. Suomelle on tehnyt tiukkaa tähän asti päästä kunnon maalipaikoille varsinkin viimeisissä otteluissa, mutta jaloslaiseen tapaan on jälleen kyetty harvatkin tilanteet hyödyntämään - nimenomaan tärkeillä hetkillä.

Uskon sataprosenttisesti Jaloseen, joukkueeseen ja siihen, että todennäköisesti turnauksen paras kuuskymppinen saadaan ladattua loppuotteluun. Äärimmäisen tiukka taistelu on taas tulossa, mutta ehkä lopulta voittamisesta kummunnut kokemus, maalivahtipeli sekä äärimmilleen viritetty yhteistyöjääkiekko kääntävät pienet marginaalit Leijonien eduksi. Olympiakultaa kohti!

 

[Punaviivaprässi]

Torinon ja Naganon muistan loistavasti. Nyt on tilaisuus, joka tulee kerran 4 vuodessa. Globaalin tilanteen vuoksi matsissa on myös tietty lataus. On vain yksi vaihtoehto: Suomen ensimmäinen olympiakulta jääkiekossa.

 

[VeeJiiJii]

Valtteri Filppula Kolmen kullan klubiin? Stanley Cupin ja toivottavasti olympiakullan (olkoonkin ettei ole parhaiden pelaajien kisat) jälkeen pitäisi enää saada MM-kulta.

 

[hooceebruins]

1995 oli Tupu-Hupu-Lupu, 2011 Ilmaveivi Mikke ja 2019 Mörkö-Marko. Nyt voitaisiin kerrankin voittaa ilman höpöhöpö-hypeä.

En oo peliäkään katellu, mutta eiköhän tästä joku Setä-Leksa tule ja torille.

 

[vdx mua zorbas]

Siispä jätetään tässäkin keskustelussa näiden saavustusten arvostaminen ja mahdollinen vertailu noille joukkueen jäsenille. Kysytään sunnuntain finaalin jälkeen pelaajilta tai joukkueenjohdolta mitä mieltä ovat. Jukka Jalonen varsinkin pystyy tuohon vastaamaan kun on ollut voittamassa mitalia NHL-pelaajien Olympialaisissa ja nyt ilman.

Mielipiteitä maailmaan mahtuu: Joittenkin mielestä olympiahöntsä on karjalalippisten junttihömppää, joittenkin mielestä taas olympiamitali on aina olympiamitali vaikka sen ratkaisisivat sekanelinpelissä reijo&keijo vs. erkki&transveijo.

Mutta sä viet analyysitason ihan nextille levelille: asioita voi arvioida vain subjektiivisesta kokemuksesta käsin. Oposi vinkki taisi olla ihan oikeansuuntainen: "Mängimies, susta on ihan mihin vaan mutta noi kriitikon hommat sun ehkä kannattaa unohtaa."

 

[Thusberg]

Tämä on totta. Jossain Kiinassa muutenkin talviurheilukulttuuri ei varmaan muutenkaan ihan huippua ole. Euroopassa taas olisi paljon suorituspaikkoja olemassa Euroopassa.

Jos nyt joskus pitää kisoja muualla pitää niin olkoot sitten Kanadassa tai jossain USA:n talviurheilupyhätössä. Jos Aasiaan on pakko viedä niin olkoot sitten Japanissa, siellä on kuitenkin perinteitä mäkihypyssä ja yhdistetyssäkin.

Tähän on kyllä hieman huomautettava, että kyllähän Kiinassa muuta talviurheilukulttuuria on ollut kuten myös ihan kultamitalejakin.

Vähemmistä mitaleista puhumattakaan.

Sama juttu vielä myös Etelä-Koreassakin.

Kiina ja sen hankala rinnakkaiseläjä, vähän vanhemman kansan kutsuma nk. Raha-Kiina eli Taiwan ovat aikanaan olleet myös paljon erinäisissä boikoteissa mitkä söivät mitalikantaakin pienemmiksi.

Talviolympialaisista puhuen Kiinan menestys toki Japaniin ja jopa Etelä-Koreaan jossakin määrin verraten on melko tuoretta.

Olympiamitali mitenkään ensi kerran tuolloin hopeisena pariin otteeseen tuli Albertvillen Talviolympialaisista 1992 Ye Qiaobon voimin tuolloin pikaluistelusta, siitä sitten Chen Lu taitoluistelussa jatkoi myös ottaen pari pronssia niin Lillehammerissa 1994 kuin Naganossa 1998 ja Lillehammerissa 1994 paljon suitsutusta ennakkoon saanut Qiaobo oli vielä pidemmän matkan pikaluistelussa pronssimitalisti.

Talviolympialaisten voitto ensi kertaa Kiinaan tulikin sitten kaksin kappalein kun vuoden 1998 Naganon Talviolympialaisten nuori neitonen nimeltä Yang Yang tuolloisena viestihopeamimminä pikaluistelun puolelta otti ja vei kultamitalit nimiinsä lyhyen radan pikaluistelussa Salt Lake Cityssä 2002 kuten myös vielä siihen päälle jälleen viestihopean.

Torinossa 2006 neiti Yang Yangin oli tyydyttävä sitten ikävä kyllä enää pronssimitaliin pikaluistelussa vähän samalla tapaa kuin miten Ye Qiaobon oli tyydyttävä Lillehammerissa 1994 vastoin ennakoita.

Torinossa 2006 ensimmäinen Kiinan mies nähtiin ottamassa se tärkein tietyin ehdoin eli voitto.

Olympiakulta meni vapaatyylihiihdon Han Xiaopengille.

Vancouverista 2010 eteenpäin alkoivatkin Kiinan monetkin kultamitalivoitot ja siitä eteenpäinkin mitaleja on riittänyt.

Sochista 2014 lähtien Kiinalla on myös ainakin vähintään enemmän kuin 10 kultamitalia kun rajapyykin rikkoi Li Jianrou lyhyen radan pikaluistelussa.

Kiina on ollut vahvimmillaan Talviolympialaisista puhuen Hollannin tyyliin pikaluistelussa ja etenkin mikäli se Hollannista poiketen on lyhyen radan pikaluistelua. Etenkin kun siinä on saatu noin puolet Kiinan talviolympiamitaleista ja voitettu suurin osa kaikista niistä puhuen.

Ilman muuta myös vapaatyylihiihdosta, taitoluistelusta, pidempien matkojen pikaluistelusta ja viimein myös lumilautailusta on tullut voittoja tai muita mitaleja kun jokunen noista on voitettu juuri näistä kisoista puhuen.

Himmeämmät mitalit on tullut Kiinalle myös curlingista ja vatsaohjaskelkkailusta/syöksykelkkailusta pronssin muodossa.

Muut lajit ovatkin esimerkiksi hiihtoa myöten olleet melko vaatimattomia mitä nyt tarmokkuutta ja jonkinlaista kykyä hiihtääkin on Aasian maiden mittapuulla.

Talviolympialaisista puhuen Etelä-Korealla vuorostaan itse asiassa on eniten muita mitaleja tai kultamitaleja puhuen Aasian maista tällä hetkellä kaikkiaan niin erikoista kuin se onkin!

Ensimmäinen voitto tuli vuoden 1992 Albertvillen Talviolympialaisista pikaluistelussa Kim Ki-Hoonille kun mies itse asiassa otti heti kaksikin voittoa noista kisoista niin itselleen kuin pitkän matkan viestissäkin joukkueelleen, voitti vielä vuoden 1994 Lillehammerissakin, oli myöhemmin Etelä-Korean luistelujoukkueiden valmentaja ja päävalmentaja ja nykyään onkin Ulsanin Yliopiston urheiluprofessorina.

Toki eniten voittanut Etelä-Korean kultamitalisti on lyhyen radan pikaluisteluässä Chun Lee-Kyung Lillehammerista 1994 ja Naganosta 1998 kun niistä puhuen voitti niissä neljästikin ja oli kerran vielä pronssillakin kuin miten neiti Lee-Kyungista puhutaan.

Etelä-Korean tilanne on talviurheilussa vähän sama kuin Kiinallakin mitä nyt muutamasta muusta lajista on tullut mitaleja ja lisäksi vähän parempia sijoituksia on tullut vaatimattomissa lajeissa kuten hiihdossa.

Etelä-Korea on voittanut olympiakultaa eniten lyhyen radan pikaluistelussa ja joitakin kertoja pidemmän matkan pikaluistelussa saavuttaen toki mitaleja muuten siitä melko paljon.

Tämän jälkeen tosin muita mitaleja on jo harvemmin voittoakin myöten.

Taitoluistelussa ja vatsaohjaskelkkailusta/syöksykelkkailusta on tulleet vielä voitot ja hopeat, mutta tämän jälkeen rattikelkkailusta, curlingista ja lumilautailusta on tulleet vain hopeat.

Voi tosin olla, että voittoja vielä sille tulee.

Etelä-Koreaa voi toki arvostellakin, mutta Pohjois-Koreaan verraten asiat talviurheilussakin meni jääkiekkoa huomioimatta pitkään vanhempinakin aikoina paremmin ja lopulta jääkiekkokin meni pitkin harppauksin pohjoisesta naapurista ohi.

Pohjois-Korean ainoat olympiamitalit kun talviolympialaisista puhutaan myös Kiinan tapaan usein olleiden boikottien tai kansainvälisten kohujen rajoittamana niin ovat yksi hopea Innsbruckin Talviolympialaisista vuodelta 1964 ja ihme kyllä vielä Albertvillen Talviolympialaisista 1992 tuli yksi pronssi sinnekin.

Olympiamitalistit kieltämättä pramealla aikansa suitsutuksella olivat Han Pil-hwa ja Hwang Ok-sil.

Molempien ollessa tosiaan naisia näistä ensimmäisen ollessa melko pitkänkin yleisen uran omannut pitkän matkan pikaluistelija 1960-luvulla ja 1970-luvulla ja jälkimmäinen oli melko lyhyen uran omannut lyhyen matkan pikaluistelija.

Japanilla onkin tällä hetkellä perinteisesti ollut kunnia kantaa Aasian talviurheilussa sen menestyksen soihtua, mutta se on nyt ollut pienessä taantumasuunnassa kun se on jäänyt Etelä-Korean taakse ja Kiinakaan ei ole enää liikaa takana.

Tosin lajikirjo ja eri lajeissa pärjääminen Japanilla on parempaa kuin Etelä-Korealla tai Kiinalla.

Lisäksi milloin esimerkiksi miehet on alakynnessä jossakin niin silloin naiset ottavat tilan haltuun Japanissa samoin kuin toisin päin toisin kuin mitä Etelä-Koreassa tai Kiinassa missä se ainakin vielä on vähän yksipuolisempaa tai vaihtelukaudet ovat pidempiä.

Uusin aluevaltaus viimein voittaen Japanilla on lumilautailu juurikin näistä kisoista joskin mitaleja Japanilla siitä kyllä on aiemminkin otettuna.

 

[luukunavaaja]

Eurooppa paras paikka järjestää kisoja, suht lähellä Amerikkaa ja suht lähellä Aasiaa. Aasialaiset voi seurailla illalla jos kiinnostaa, Euroopassa järkevä aika ja Amerikkaan päiväpeli. Siellä on eniten tuota päiväpelikulttuuriakin.

Ehdottomasti koko maailman parhaille urheilijoille kisat pitäisi järjestää joka kerta samassa maanosassa.

 

[Leopold Isopanda]

Sanokaa mitä vain politiikan ja urheilun yhdistämisestä, mutta kyllä tässä huomaa toivovansa koko sydämestään vielä sen normaalin päälle, että Suomi huomenna rökittäisi Venäjä-mieliset separatistit. Mitä vaan, mikä vihlaisee diktaattorin miehisyyttä.

 

[Rara]

Jos yksi pelaaja pitää mainita, jonka puolesta erityisesti toivoo Suomen voittoa, niin hän on Juuso Hietanen. Hietanen on pelannut maajoukkueessa kaikissa arvokisoissa vuoden 2010 MM-kisoista vuoden 2018 olympialaisiin, lukuunottamatta vuoden 2011 mestaruuteen päättyneitä kisoja, jotka jäi syystä tai toisesta sivuun. Viime olympialaisten jälkeen Hietanen ei ole enää pelannut MM-kisoissa, mutta nyt on taas neljän vuoden tauon jälkeen mukana. Hietanen oli mukana myös NHL-miesten olympialaisissa 2014. Monista arvokisaedustuksista huolimatta mestaruus maajoukkueessa on Hietasta siis kiertänyt. Nyt olisi hieno kruunata pitkä ura Leijonapaidassa olympiakultaan.

 

[Pardus]

Ehdottomasti koko maailman parhaille urheilijoille kisat pitäisi järjestää joka kerta samassa maanosassa.

Hyvää sarkasmia. Minäkään en ymmärrä, miten jotkut voivat ajatella asioita vain omaa napaa tuijottaen niin kuin Eurooppa ja Amerikka olisivat koko maailma. Jos katsoo maailmankarttaa niin Aasian keski- ja pohjoisosat ovat talviurheilun leviämiselle otollisinta maaperää. 2030-luvulla talviolympialaiset pidettäneen Kazakstanissa, joka haki myös tämän vuoden kisoja.

Joillekin saattaa tulla järkytyksenä, mutta maaliskuussa ratkeaa, saako Kenia järjestettäväkseen vuoden 2025 yleisurheilun MM-kisat. Eihän nyt niin isoa urheilutapahtumaa voi kolmanteen maailmaan viedä.

 

[red.machine]

Jos yksi pelaaja pitää mainita, jonka puolesta erityisesti toivoo Suomen voittoa, niin hän on Juuso Hietanen. Hietanen on pelannut maajoukkueessa kaikissa arvokisoissa vuoden 2010 MM-kisoista vuoden 2018 olympialaisiin, lukuunottamatta vuoden 2011 mestaruuteen päättyneitä kisoja, jotka jäi syystä tai toisesta sivuun. Viime olympialaisten jälkeen Hietanen ei ole enää pelannut MM-kisoissa, mutta nyt on taas neljän vuoden tauon jälkeen mukana. Hietanen oli mukana myös NHL-miesten olympialaisissa 2014. Monista arvokisaedustuksista huolimatta mestaruus maajoukkueessa on Hietasta siis kiertänyt. Nyt olisi hieno kruunata pitkä ura Leijonapaidassa olympiakultaan.

Hietanen sijoittuu omissa papereissani todella korkealle, kun mietitään parhaita suomalaisia Euroopassa uransa tehneitä puolustajia. Ei ole Nummelinin tapaan hyökkäyspelillisesti niin säkenöivä, mutta ydinosaaminen on kovalla tasolla: antaa ykkössyötön omilleen erinomaisella prosentilla ja kykenee purkamaan paineen myös luistelemalla. Hyvä lukemaan peliä puolustuspäässä ja koostaan huolimatta vahva kamppailija. 10 kautta KHL:ssä lähes 0,5 pisteen keskiarvolla kertoo myös hyökkäyspään osaamisesta. Kuitenkin menestys seurajoukkueessakin on vähän karttanut Hietasta, ja HPK:ssa voitettu Suomen mestaruus on edelleen hänen ainoa mestaruutensa pitkän uran ajalta. Maajoukkueen osalta Hietanen on ollut todella epäonninen, kuten nuo mainitsemasi edustukset osoittavat.

Jollain tavalla olisi hienoa, että voittomaali syntyisi huomenna Hietasen kaltaisen konkarin lavasta. Toki esim. Filppulakin käy ja miksei Ohtamaakin. Noh, eiköhän se ole Mörkö joka sen lyö sisään.

 

[Roger Moore]

Joillekin saattaa tulla järkytyksenä, mutta maaliskuussa ratkeaa, saako Kenia järjestettäväkseen vuoden 2025 yleisurheilun MM-kisat. Eihän nyt niin isoa urheilutapahtumaa voi kolmanteen maailmaan viedä.

Afrikassahan olisi aikaerojen puolesta oikein hyvä järjestää yleisurheilun arvokisoja tai kesäolympialaisia. Talvikisojen pitäminen siellä voisi olla vähän hankalaa.

 

[Noutolokku]

1995 oli Tupu-Hupu-Lupu, 2011 Ilmaveivi Mikke ja 2019 Mörkö-Marko. Nyt voitaisiin kerrankin voittaa ilman höpöhöpö-hypeä.

Eikös Suomella ole maalissa jo uransa lopettanut Harri Säteri?

Tästä varmasti keksitään jos jonkinlaista hassuttelua. "Puutarhatöistä Leijoniin kutsuttu ex molari ratkaisu Suomelle voiton elettömällä torjuntatyöskentelyllään."

 

[Zeta03]

Perseestä tuo huominen ottelun aloitusaika mutta ei mahda mitään. Laitettava vain herätyskello soimaan, ei näitä olympiakulta mahdollisuuksia liikaa Suomella ole ollut, nyt on ehkä paras mahdollisuus koskaan.

 

[aceman81]

Melkeen järjestään jokaselle päävalmentajalle valikoituu ja mielletään luottopelaajia. JJalonen toki Hietasen nosti maajoukkuekuvioihin, on sitten kuitenkin kelvannut myös Erkalle, Kojolle ja Latellekin.

Kymmenennet arvokisat ja liki 80 arvoturnausottelua. On siinäkin.

 

[Mängimies]

Mutta sä viet analyysitason ihan nextille levelille: asioita voi arvioida vain subjektiivisesta kokemuksesta käsin. Oposi vinkki taisi olla ihan oikeansuuntainen: "Mängimies, susta on ihan mihin vaan mutta noi kriitikon hommat sun ehkä kannattaa unohtaa."

Samat terkut sinnekin. Itsehän veit argumentoinnin tuohon suuntaan, että urheilija itse arvottakoon eri kilpailujen arvostuksen. Käytit Mouhijärven piirinmestaruuskisoja esimerkkinä, muistatko?

 

[Nilkkakiituri]

Mihailovi kommentoinu taidottamammaksi joukkueeksi ever
Näin suomi voitetaan

Mikhailov told how Russian hockey players can win the Olympics - Then24

MOSCOW, 19 February. /Corr. Then24 Andrey Mikhailov/. The Russian national ice hockey team can win gold at the second Olympic Games in a row due to a

then24.com

 

[EmeraldSapphire]

Joitain ennakkopohdintoja finaalista: vastakkain ovat kaksi tiiviisti puolustavaa joukkuetta. Venäläiset eivät ole pelanneet perinteiseen tapaansa, vaan enemmän joukkueena ja panostaen puolustukseen. Suomen heikkouksena on tyypillisesti ollut aggressiivinen karvaus korkealta. ROC:in joukkueessa riittää taitoa, mutta tähän mennessä heidän hyökkäyspelinsä ei ole vielä lähtenyt liitämään (jinxaus ennen finaalia?). Oman pään puolustus pitää siis hoitaa huolellisesti, mutta ihmeisiin ei liene pakko venyä. Venäläisiä ei saa kuitenkaan päästää liiaksi ylivoimalle. Boksista pitää pysyä poissa, mikä voi olla vaikeaa tuomarilinjasta riippuen. Muuten tasakentällisin odotan tiukkaa kamppailua ja ankaraa sumputtamista.

Finaalissa on vastakkain myös kaksi huippumaalivahtia. En usko, että Fedotoville tapahtuu samanlaista ohipeliä kuin Tsekkiä vastaan. Huolestuttaa, että Leijonat kaatuu tyypilliseen ongelmaansa eli maalinteon tehottomuuteen. Toisaalta Suomella Nättisen ja Björnisen kentät ovat pelanneet hyvin viime peleissä, nyt vain Mannisen ja Filppulan kenttien pitää nostaa tekemisen tasoa ja alkaa tuottaa tehoja hyökkäyspäässä.

Voittamisen mahdollisuudet ovat arviolta 40-60 ROC:in eduksi, vielä enemmän jos finaalissa viheltävät jälleen kerran lahjotut tuomarit. I still want to believe!