Torjuntavoitto siis Suomelle ja Säterille. Aikainen maali vahvisti entisestään ennakkoasetelmia. Slovakialle oli vain voitettavaa, Suomelle vain hävittävää. Voitto kelpaa aina, mutta tällä tavalla ei voiteta olympiakultaa tai ainakaan se ei ole todennäköisin suunnitelma voittamiseen. Oli pienestä kiinni, ettei Slovakia tasoittanut ja se puolestaan olisi luonut aivan erilaisen matsin.
Jalonen varmaan pyrkii nopeuttamaan hyökkäystä, pelaajien on uskallettava hyökätä. Vastassa on toinen passiivisen vastarinnan joukkue, joka pelaa maalleen epätyypillistä peliä, mutta kyseessä onkin Venäjän olympiakomitean joukkue. Joukkue, joka puolustaa hyvin tarkasti, mutta jonka hyökkäykset ovat hajanaisia ja yksittäisiä. Olisiko niin, että kumpikin joukkue muuttaa täydellisesti pelitapaansa finaaliin?
Finaaliin voi asennoitua luottavasti. Pelaajat pistävät koko repertuaarinsa peliin ja pyrkivät ratkaisemaan matsin hyvissä ajoin. Suomella on erinomainen ykkösketju, sen varaan voidaan laskea paljon. Maalivahtiin ei kaaduta, puolustus on kuosissa ja kun pelirohkeutta väännetään vähän lisää, niin historiallinen kulta on Suomen. Jalosta tuskin enää tarvitsee edes mainita erityisenä vahvuutena: mitähän sieltä tällä kertaa tuleekaan?
Vaikka Ruotsin voittaminen olisi ollut makeaa, sille häviäminen olisi ollut vielä karvaampaa. Onneksi Torino ei toistu tällä kertaa.