Sihvonen käy tässä loppupuolella läpi Rädyn tapausta.
Podcastin lopusta oli tosiaan omistettu hieman yli puoli tuntia Räty-Mustonen tapaukselle. Kovin paljon oli tässäkin spekulaatiota ja samojen asioiden toistoa. Samat pointit olisi varmasti ehtinyt esitellä vartissakin.
Tehdään nyt kuitenkin jonkinlaista yhteenvetoa olennaisimmista asioista, mitä Savolainen ja Sihvonen keskustelivat:
-Ulospäin näyttää siltä, että Jääkiekkoliitto ei ole tunnistanut ja puuttunut ajoissa edes sisäisesti julkisuudessa tapahtuneeseen nokitteluun Rädyn ja Mustosen välillä. Keskustelijat olivat yhtä mieltä, että Kummolan aikana tilanne ei olisi edennyt tällaiseen solmuun asti. Tästä on helppo olla samaa mieltä.
-Naisten jääkiekkoa ei arvosteta riittävästi, eikä siihen panosteta liiton strategialinjauksista huolimatta, koska tällainen soppa on päästetty syntymään. Tästäkin on helppo olla samaa mieltä ja tämä konflikti on vain yksi lukuisista esimerkeistä, missä arvostuksen puute näkyy.
-Mediaa ja suurta yleisöä kiinnostaa tietysti tällainen draama, jota tähtipelaajan ja maajoukkueen päävalmentajan välillä on käyty julkisuudessa. Median intressissä on tietenkin heittää bensaa liekkeihin tekemällä juttuja, joilla asia pysyy esillä julkisuudessa. Sanonnasta huolimatta kaikki julkisuus ei ole kuitenkaan hyvää, vaan naisten jääkiekon kaltaiselle pienen näkyvyyden lajille tekee hallaa, että uutiskynnyksen harvoin ylittyessä jutut ovat pääosin negatiivisia. Se ei luo kovin imartelevaa kuvaa lajista ja suoraan sanottuna antaa aseet heidän käsiin, jotka haluavat vähätellä lajia.
-NHL-tähtien ja Rädyn kaltaisen naistähtipelaajan mediakäsittelyssä on kaksoisstandardi. Tämä nousi esille etenkin Pekka Jalosen kirjoituksen yhteydessä, kun siinä vihjailtiin jotain Rädyn puolison tuloista, jotka eivät liity asiaan millään tavalla. On hyvin mahdollista, että mediassa käytetään naisia vastaan herkemmin asioita, jotka miespelaajien kohdalla ovat vain pelaajien henkilökuvaa enemmän avaavia yksityiskohtia. Tosin tähän on kyllä lisättävä, että harva miespelaaja on käyttänyt omaa henkilöbrändiään samalla tavalla maajoukkueen päävalmentajasta vitsailuun viihdeohjelmassa kesken julkisen sanasodan. Se nyt ainakin oli epäammattimaista, eikä kovin viisasta.
-Savolaiselta vähemmälle huomiolle jäänyt pointti, että Räty tosiaan tuli syksyksi Suomeen ja Hämeenlinnaan ensisijaisesti edistääkseen mahdollisuutta päästä olympialaisiin, vaikka taloudellisesti se ei välttämättä ollutkaan paras vaihtoehto. Ainakin pelillisellä tasolla tuo ratkaisu toimi hyvin. KRS ei ollut tietenkään vaihtoehto lokakuusta lähtien, koska kiinalaisjoukkue keskittyi pelaamaan vain kiinalaisten ja "kiinalaisten" voimin olympialaisiin valmistautuessa. En tosin osaa sanoa, mitä vaihtoehtoja Rädyllä olisi ollut esimerkiksi Minnesotassa ja muualla Pohjois-Amerikassa. Ainakin USA:n ja Kanadan maajoukkuepalaajat ovat ymmärtääkseni olleet varsin tiiviisti kiinni maajoukkueleirityksessä, eikä heillä ole siten ollut mahdollisuutta osallistua esimerkiksi PWHPA:n tapahtumiin.
Sihvonen totesi useaan kertaan, että hän ei seuraa kovin tiiviisti naisten jääkiekkoa, eikä ole siten sen paras asiantuntija. Tuo näkyi kyllä muutaman kerran keskustelussakin. Esimerkiksi pääsarjasta hän puhui vielä SM-sarjana, vaikka liiton surkuhupaisan brändiuudistuksen jälkeen sarja on ollut Naisten Liiga jo syksystä 2017 asti. Toinen korvaan särähtänyt hetki oli, kun hän puhui maajoukkueen "pakkopronssista", joka tulee melkein riippumatta Suomen peliesityksistä ja totesi poikkeuksena ehkä Ruotsin pystyvän laittaa kampoihin. Ruotsi, joka putosi korkeimmalta tasolta 2019 MM-kisoissa ja saavutti paikan olympialaisissa karsintojen kautta. Toki kaikki on mahdollista ja damkronor voi tehdä tuhkimotarinan palaamalla B-lohkon kautta arvokisojen mitalipeleihin. Ei tuo kuitenkaan näiden viime vuosien taaperruksen jälkeen ole se kaikista todennäköisin vaihtoehto.
Sihvoselta unohtui ihan realistisista uhkakuvista mm. Venäjä, joka on viimeksi pudottanut Suomen mitaleilta 2016 MM-kisoissa. Häneltä unohtui myös Tšekki, jonka Suomi voitti elokuun MM-kisojen puolivälierässä vain vaivoin 1-0, vaikka oli pelillisesti alakynnessä suuremman osan ottelusta. Elokuun MM-kisojen pronssiottelussa pelannutta Sveitsiä ei ole myöskään syytä unohtaa, koska juuri se maa juhli olympiapronssia 2014, kun Naisleijonat hävisi katastrofaalisesti puolivälierässä Ruotsille. Näiden lisäksi alle kymmenen vuoden sisällä naisten arvokisoissa on nähty pronssiottelussa myös Saksa, joka ei selvinnyt tällä kerralla edes olympialaisiin asti. Japani on yhtä lailla yllätysvalmis, kun sekin voitti elokuun sijoitusotteluissa Suomea tiukasti kiusanneen Tšekin.
Naisleijonat on historiallisesti tuonut lähes tehtaantakuulla pronssin kotiin arvokisoista, mutta sen vähättely jonkinlaisena automaationa myös tulevaisuuteen kaukalossa nähtyjen suoritusten tasosta riippumatta on juuri sitä arvostuksen puutetta, josta Sihvonen itsekin antoi kritiikkiä niin liitolle kuin kiekkokansallekin.
Tämäkään podcast ei vastannut siihen, miksi Noora Rätyä ei ole juurikaan nähty maajoukkuetoiminnassa vuoden 2019 MM-kotikisojen jälkeen. Onko se ollut valmennuksen päätös vai pelaajan toive? Vai mahdollisesti molempia? Asia on siksi mielenkiintoinen, koska Mustosen aikakaudella maajoukkuepelaajilta on kuitekin vaadittu melko tiukkaa sitoutumista niin maajoukkueen toimintaan kuin riittävän vaativaa ja kehittävää tasoa seura-arjessa. Jälkimmäinen on toteuttu etenkin Suomessa lähinnä säännöllisellä harjoittelulla poikien kanssa. Itse näen, että päähenkilöiden riidan lisäksi tuo maajoukkuetoimintaan sitoutuminen on mahdollisesti aika olennainen syy, miksi Räty ei ole nyt Pekingissä ja sinne valittu maalivahtikolmikko on.
:watermark(https://img.ilcdn.fi/zizbCrP1dc7oZKIkwrEutkT3z-8=/1200x0/https://assets.ilcdn.fi/ca3ee7b119830e444d885cf6f588ab6b119f014275cbe23e0b6d4bbaeb135f0a.png,0,-0,0)/img-s3.ilcdn.fi/511a16aa533e8775c667f80f8391c0dd9181d34f9b8bab8a0484f705721ba040.jpg)
