Maastohiihdot ohitse ja kympin arvoista oli. Loistavaa! Täytyypi muistaa, että siellä on myös muita huippuja, jotka tähtäävät yksinomaan mitaliin. Tällainen mitalimäärä oli täysin odottamaton. Ja neljänsiä sijoja vielä päälle. Vain miesten "50 km" oltiin poissa parrasvaloista, samoin naisten sprintissä. Kaikissa muissa lajeissa Suomi oli mitalin tuntumassa, miesten viestissä toki vain Iivon osuuden jälkeen.
Suoritukset olivat hyviä ja erinomaisia ja aina joka tapauksessa normisuorituksia, mitä tulee suomalaisten kärkinimiin. Ylitettiin maailmancupin odotukset aivan totaalisesti. Naiset ehkä olivat jonkun papereissa viestin mitaleilla, mutta kuka olisi uskonut, että naisten mitalit tulivat henkilökohtaisista lajeista. Yksi mitali enemmän kuin mitä rohkeinkaan ennustaja olisi voinut naisille antaa: parisprintti ja viesti olivat vamaan odotuksissa ja toiveissa mitalilajeja. Sen sijaan saatiin henkilökohtaisia mitaleja: kun muistetaan, että siellä olivat ennakkoon Johaug, Andersson, Karlsson, Diggins, Neprjajeva ja Stadlober, niin paljon enemmän saatiin, mitä odotettiin.
Naisten viestistä joku vielä jossittelee, mutta lähtökohtaisesti valmennusjohdon täytyy luottaa järkeen valinnoissaan eli dataan. Joensuulta puuttui näyttö distanssilta, syystä tai toisesta. Ja jotenkin kuvioon kuuluu hyvin se, että Saksa oli meitä parempi myös perinteisen parisprintissä. Toisaalta, eipä Kepan vapaakaan nyt kovin huonoa ole ollut. Kyllöseltä saatiin täsmälleen odotuksen mukaista panosta, samoin Matintalolta. Joensuu oli hieman epäonninen näissä kisoissa. Pärmäkosken mitali oli yllätys, mutta aivan putkeen ei hänellä tällä kertaa mennyt. Sprinttereiltä saatiin odotuksien mukainen suoritus.
Miehiltä Iivon mitali oli budjetoitu, mutta Iivo nosti miehet reppuselkään ja kantoi kolmeen mitaliin. Viestissä hänen olisi pitänyt hiihtää ainakin kolme osuutta. Mäki oli myös loistava parisprintissä ja sprintissä. Hakolan alavire oli täysin ymmärrettävä, huipulle ei päästä Hakolan tavalla, ei kukaan pääse. Hyvärinen onnistui myös erittäin hyvin parilla matkalla. Vuorinen oli epäonninen ja Lindholm oli opintomatkalla.
Onnistuminen oli täydellinen valmennuksellisesti, huollon kannalta, taktisesti, aivan kaikessa. Maastohiihto pelasti nämä kisat. Toivottavasti tästä seuraa entistä kovempi tekemisen meininki hiihdossa. Tiedetään, että valmennus on meillä maailman huippua. Naisissa, koska junioritähtiä eikä nuoria huippuja ole, pitää vain yrittää rakentaa kärsivällisesti vähän vanhempia urheilijoita kohti huippua. Esimerkiksi Joensuun ja Matintalon nostaminen huipulle on Kepan esimerkin mukaan ainakin teoriassa mahdollista. Kähärä on vielä potentiaalisempi tässä suhteessa. Ei nyt suljeta Piippoakaan täysin maajoukkuekuvioista, Ritu ei varmaan enää tee come backia.
Sekin on muistettava, että Johaugin lopettaminen jättää sopivasti tilaa huipulle eikä vielä hänelle ole korvaajaa löytynyt Norjasta eikä muualtakaan. Myös muilla nuorilla naishiihtäjillä kovin taistelu on korvien välissä: itsensä rääkkääminen ei ole kivaa ja valmennuksellisesti voidaan tehdä vääriä ratkaisuja. Mieshiihdon suhteen olen hyvin luottavainen, koska Iivo jatkaa vielä olympiadin. Johtotähti tarvitaan, jotta muut saavat tehdä rauhassa töitä ja kehittyä.